IRC-Galleria

Päivä yksi, tyttö heräsi aamulla,
oli hiukset sekaisin, kasvot kuin haamulla,
eikä kadulla, näkynyt edelleenkään ystävää,
niinku ei ennenkää, eilinen elää taas tänää

Eikä hän halunnut enää koskaa kouluu, joutuu,
koska sattuu, kun toiset vain pahaa puhuu,
tyttö oli romantikko eikä tottunu maailmaan,
hän tiesi kuinka maailma jaksaa satuttaa

Taas, hän kuitenkin lähti kouluun kulkemaan,
yritti olla pienest ettei kukaan huomaisikaan,
hän oli hiljaa, joka ikisenä päivänä,
ettei paljastaisi oikeaa itseään

Eikä opettajat huomannu kuinka välillä,
tyttö itki kun sattui käytävillä, välkillä,
eikä millää, jaksanut siirtyy tuntiin uuteen,
kaikki ilo vaihtunu masentuneisuuteen


Kukaan ei välittänyt,käsittänyt,
kuinka pettynyt voi olla jos on vain etsinyt, onnea,
johon ei ole koskaan voimaa,
kun sen tajuaa, ettei sitä saa

Päivä kaksi, tyttö sai nukkuu pidempään,
oli viikonloppu, uskalsi vähän hengittää,
mut oli vaikeeta olla hauskaa yksinään,
kun ei ystävää, ollut edelleenkään

Tyttö heti aamulla laittoi kädet ristiin,
rukoili voimaa taas yhden päivän selviytymistestiin,
ja tiesi et taivas on taas suljettu tänää,
häneltä, niin kuin jokaisena päivänä

Eikä yrittää jaksa jos ei koskaa onnistu,
tyttö tiesi sen ja entisestään lannistu,
hän tiesi ettei enää halunnut jatkaa, matkaa,
ja kirjoitti kirjeen ennen itsemurhaa, jossa luki

Ei enää uni auta, väsymykseen,
eikä aamulla kello auta, herätykseen..

Muistan sen illan kun me tavattiin, lähin sun mukaan
ja mentiin kaupunkii chillaa
sit nähtii monta kertaa aina sen jälkee, tykkäsin sust ja aloit olla
mulle tärkee
sanoit et tuut muistaa mut ikuisesti, tähän päivään saakka toivon
et se lupaus kesti
muistelen yhteisii hetkii, pilke silmäs, mun ainoo toive et sä olisit
nyt täs
sit jossai vaihees sun hommat rupes lipsuu,
yritin auttaa mut et antanu auttaa, nyt mä opin kaiken kantapään
kautta
en nää sua missää, en sua millää löydä, istun yksin kahvil ja venaan
samas pöydäs, jossa ekan kerran muistan sut nähneen, jos kuulet
mua, sä oot mulle viel tärkee



Kyl mä sua kaipaan, mut menneisyys liikaa painaa...
ehkä kohtaa meidän taival, mut mä tarviin aikaa...

Miehillä on vain teelusikan kokoinen tunneskaala!!


..taisin olla väärässä suhteesi, pahemman kerran
lopeta se valehtelu ja astu todellisuuteen..





copyright: Jaana hani jolta kuulin tämän niin osuvan lauseen =)

jotain niin v*ttumaista että ihmiset ajattelevat vain itseään ja syyttävät muita asioista joihin ei ole osallisena. tiedätte varmaan mistä puhun. tosi ystävyys kunniaan! <3

Punapäät on tunnetusti hyviä ottaan suihin,
joo selevä nyt tiiän senkin :D



Rastat lähti ja neiti liikkuu punapäänä. <3 :)
Vkl kivaa tiedossa <3 ;D

T J 14 päivää. Muah.


Oli kiva käydä paistaan ihmisten kaa vähä maggaraa :)

Meikä kujalla niiko aina :D
Oli tosi kivaa eilen<3
otetaas jaana ja pojat taas uusiksi !!
Poso kyllä bileiden keskipiste!

Jaana äiti neuvoo ja niko isoveli (big brother) valvoo! :D
ei juma että sain hävetä silmät päästä. *puna*
vähän rajaa, jookos?

Siis mitä häh? ei meikä säiky :)
*Jaana mikäsh onh shuuuuunnitelmaaa?


Helläys ;>


ps. vappadi? hää jaa eiko fuckbody, suvi kertoo!
oli teillä kaverit kans tosi kriisi ko mie saan pissat housussa hätäillä
teijän puolesta, prhana! no se oli kiva kuulla <3 =D

Elokuuki tekee jo viimeisillään kuolemaa,
Kesä sen myötä.. tulee ikävä vaikka pikku pakkanen piristäisi :)

niin ja tietenki...


..Sellainen on Puuhamaa !!!!


Dance Baby Dance!

:´(


ois joskus oikeuden mukaisuutta,
ei ainaista huutoa ja ovien pauketta..

En rakastaa mä tahdo lainkaan,
sen aina teen kai mä väärin.
Nuo rentut kurjat mua narraa,
on niitä nähty jo mielin määrin.

Mut,
Kuulen sydäntäni
oot sä maa ja taivas mulle?
En kai järjelläni
tuota sano kaivatulle

Itseäni en mä petä,
tiedän kyllä ketä,
tässä kaivataan.

Voi eee-hei

Oh nooo-oh

Ei käy
E-hei
Valhe tunne se on!

Se on klishee,
Rakastaa mä en saa!

Ei ole tunteillani vertaa,
kun katse ihana huumaa.
Jo tyttö kokemukset kertaa,
tai yöni itken ja ulvon kuuta.

Häntä en mä jätä,
vaikka kiellän raivoisasti.
Itseäni en mä petä
Lensin, beibi, kattoon asti

Rinnassani tulta,
Usko, että kulta,
Sua kai-kai-kaivataan

Mut,
Ei käy
E-hei
Valhe tunne se on!

Jaha, okei
Miksi nauran mä taas?

Mut näy se ei,
Rakastaa mä en saa.

Kun leijailen,
Tiedän sen,
Rakastan

Sä luulet vain,
Mä en myönnä
En kuule lain,
Mä en myönnä

Se onnen sai,
Joka ain' rakastaa

Ooo,
Mut ääneen kai
Rakastaa mä en saa!

Tästä alkaa se mihin kaikki loppuu/
Mihin kaikki päättyy ja mihin kaikki sortuu/
Tää on se kipu sisäl mikä pistää ajatteleen/
Ajan mateleen ja taas vaan vilistään sanat eteen/
Sanat jotka pääni sisällä nyt pyörii/
Jotka valvottaa taas mua koko läpi yön sit/
Pistää muisteleen miks luotasi sä mut pois työnsit/
Ja Vihdoin viimein onnelisuuden mä myönsin/
Nyt on se hetki kun vene satamaan rantautuu/
On vaan pakko vain elämän armoille antautuu/
Mun tuskan kyyneleni vettä pitkin kantautuu/
Ja muistelen niit kyyneleitä vielä sit ku vanhaks tuun/
Kaikki muistot virtaa pelottavan kaukana/
Ystävätkin kaiken vanhan kehottaa vaan haudata/
Mut en mä pysty enkä mä haluu/
Ei kukaan kysy eikä pysty tätä tajuun/



Kaikki alko hyvin mut sit se piti jättää/
Se kehen luottaa selkänsä kääntää/
En haluu miettii en vaan pysty vittu enää/
Yksin oikeestaan olikin helpompi elää/
Mä kaipasin välil ja kaipaan edelleen/
Pakko päästä yli ja teen sen hymyillen/
Tie kääntykin auringosta sateeseen/
Mut sade loppu en palaa enää menneeseen/
Must tulee vielä ehkä onnellinen yksin/
Mut se en ollu mä joka kaiken tän tyri/
Ei se ollu helppoo ja mä kaiken sen nielin/
Uskoin sua sä vaa aina säälissä kierit/
Vuodan verta enkä saa sitä päättyyn/
Sydän kivee ja verikin jo jäätyy/
Muistot tappaa sisäisest aina kun painan pään tyynyyn/
Ainoo mikä enää vallitsee on kylmyys/



Kiitos ystävät kun ootte jaksanut tukee/
Ei pysty ajatuksiani tästä sanoiks pukeen/
Mutta niin kaikki teistä kun Jenna ja Laura/
On teidänkin kans ollu ihanaa hengaa ja nauraa/
Vaikkei enää yhes olla se ei meinaa etten välitä/
Mut käsitän et ystävin on pääasia hävitä/
Rakkautta tulee ja rakkautta menee/
En mä ketään haluu satuttaa mut niin se vaan menee/



Täst on mun mielest ihan turha enää jauhaa/
sä satutit mua ja se paska kesti kauan/
En pysty nauraan enkä edes halua/
Mä kostan viel sillon sua ei varmaa naurata/
Viilsit mun haavoja tuhosit sisältä/
Jätit ulos sateeseen ja lähdit itse menemään/
Työnsit miekan suoraan läpi mun sydämestä/
Kiitti näist arvist ja monist kyynelistä/



Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan/
Ei mikään kestä ikuisesti mut en sure ainakaan/
Vanhat haavat paikataan vielä joskus pysyvästi/
Mut nyt on aika lopettaa siks jätän nyt hyvästit/

Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan/
Kaikki muistot sust vielä kauas haudataan/
Mut kun näen sut ja sä katsot kysyvästi/
En ikinä pystykkään sanomaan hyvästi!