IRC-Galleria

Uusi askel elämässäni,
moni asia tulee muuttumaan.

Kesä tuli ja tuxa (hiukset) lähti lätkimään :D

Vielä on niin paljon tehtävää mut liian vähän aikaa <4

Poika ajaa lujaa moottoripyörällä 180 km/h.
Tyttö: Hidasta, mua pelottaa.
Poika: Enkä, tää on hauskaa.
Tyttö: Eikä ole. Oo kiltti, tää on liian pelottavaa.
Poika: Sano mulle sitten, että sä rakastat mua.
Tyttö: Hyvä on, mä rakastan sua. Jarruta!
Poika: Ja nyt halaa mua OIKEIN kovaa.
*tyttö halaa poikaa*
Poika: Voitko ottaa pois mun kypärän ja laittaa sen sun päähäs? Mä kyllästyin siihen..


Sanomalehdessä seuraavana päivänä:
"Moottoripyörä törmäsi rakennusta vasten jarrujen vian seurauksena. Samalla hetkellä kyydissä oli kaksi henkilöä, joista vain yksi jäi eloon''

Totta puhuen, matkan puoli välissä poika huomasi jarrujen olevan rikki, mutta ei halunnut tytön tietävän asiasta. Sen sijaan hän pyysi tyttöä sanomaan että tämä rakastaa häntä ja halaamaan tätä viimeistä kertaa. Lisäksi hän käski tytön laittavan kypärän päähän, jotta tyttö jäisi eloon vaikka tämä merkitsi pojalle kuolemaa.

Jos rakastat jotain näin paljo, kopioi tää.

It's a too late to apologize

Ei sillä ole enää mitää merkitystä..

Sie et tiiä todellakaan mistä puhut, kannattais siun miettiä mikä on oikeesti sulle tärkeää

Teen itsestäni idiootin monta kertaa päivässä,
tuntuu että joku muukin asuu tässä päässä,


selittäminen oikeesta minästä on turhauttavaa,
kukaa ei usko, enkä ihmettele miks,
ajatukset arkisin voi luokitella turhiks,


en pyydän anteeks jos en oo sun mielest aito,
ihan sama, jotku musta pitää ja ne toiset taas ei,
niin se aina menee, niin se on aina mennyt,


sitä on siis aivan täysin turha enää yhtää jauhaa,
jokainen on aito ihan sillä omalla tavallaan,
kun muut elää nuoruuttaan mie elän haaveillen,


tiedostan et todellisuus vielä iskee lujaa,
ja realiteetti tekee mun haaveista naurettavan kliseen,
mut silti mulla on tuhansia haaveita,
nyt niin vaienneita, muistojen aaveita,


hauraita ja langenneita, ei todellisuuteen mahtuneita,
siihen mahdottomuuteen rakastuneita,
ja tunteita on enemmän kuin pieni tyttö jaksaa kantaa,
ehkä se teitä auttaa mua tajuamaan,


en sitä edes myöntää pelkää,
en väitä olevani ketään muuta ylempänä,
mut oon päivä päivältä elämää lähempänä,

ja mie kirjoitan runoja rakkaudesta.

Olen antautunut sinun kosketuksesi valtaan.

Käsittelethän varoen,
valvothan unta perhosen.

Suojelethan minua mustilta öiltä,
peittelethän piiloon pahoilta töiltä.

Valvothan unta,
kun nukun,
valvothan aina kun unimaahan hukun.

Katseletko unta sun prinsessan,
peitteletkö minut kun nukahdan.

Tälle puiston penkille,
tiedät kyllä.

Annan silmieni kulkea hiekkaista polkua pitkin,
kuvittelen askeleesi sille,
vielä muistan.

Katson tätä paikkaa,
kuin olisi vielä se päivä,
se aika,
kun vielä olit täällä.

Pidän yllä toivoa,
tuijotan ja tuijotan,
odotan.

Ehkä vielä..

Joka päivä tulen tähän istumaan
ja uskottelen itselleni,
ettet ole poissa.


<3

Paras Vappu! <3


Kaipaan teitä jo nyt,
palaan kyl takas ennen ko huomaattekaan ;)

<3

"Hyvästeihin pitäisi saada valmistautua,
mutta usein eron hetki tulee yllättäen."




"yksin käyn omaa,
hiljaista ja salattua
kamppailua...
sydämmessäni pelko,
etten selviydy voittajana.."


Miss u sugar <3