IRC-Galleria

Nyt voi sanoa, että keittää/kilisee.

Mitä kiksejä opettajat saavat siitä, että opettavat oppilaitansa väärän atomimallin mukaan 5 vuotta ala-asteelta ylä-asteelle? Sen tiedon pimittäminen, että atomit ei koostu elektroneista ja muusta ylimääräisestä hömpästä, vaan jostain v**un orbitaaleista, on kiva tietää näin puolen vuosikymmene turhan työn jälkeen!!1 Ja tämä sinun pitää vain kiltisti omaksua ja opetella parissa tunnissa. TÄMÄ ottaa päähän.

Ja mikä h******i on Dodekaanin C14H19 massaspektri??? Jos joku tietää niin tulee kertomaan mulle mieluiten ennen huomista kemian koetta. Nyky-yhteiskunnan yleellinen vaatimustaso on noussut aivan pilviin, ja oppilaan omavastuuta omasta oppimisesta on korostettu aivan liikaa. 140 sivun opuksen teksti omaksuminen (josta puoliakaan sanoista ei ymmärrä) on täysin mahdotonta!!! Se on kuin sinä avaisit kiinaksi kirjoitetun gerbiilien hoito-oppaan ja yrittäisit löytää sieltä miten ehkäistä lemmikkisi kuolemisen syöpään. Pöyristyttävää. Miksi valmistaa oppikirjoja lukiolaisten käyttöön kun a) kirjassa on yli puolessa tehtävässä/tehtävänannossa virhe, ettet varmasti saa tehtäviä oikein vaikka luulit vihdoin osanneeksi ja b) tekstin ymmärrettävyys on nollassa.

Tähän loppuun olisi vielä hyvä heittää argumentti yleisestä opetuksen tasosta ja sen vaihtelevuudesta riippuen opettajasta. Mutta ei, sekin jäisi varmasti tämän pelkäävän ja hyvin epätasapainoisen byrokratian jalkoihin. Vaikenen asiasta, kuten kaikki muutkin. Otan kemian kirjan käteeni, menen huoneeseeni, lyön oven kiinni ja rukoilen, sillä tässä tilanteessa ei enää ole muutavaihtoehtoa; opetusmateriaali on hyödytöntä.

Tuntekaa tuskani!! En ole asiani kanssa yksin. Kiitos.