IRC-Galleria

Mä haluan yksinkertaisemman elämän. Mun elämä on liian monimutkainen. En tiedä mistä johtua, mutta uskon että olen itse tehnyt omasta elämästäni helvetin. Haluaisin samanlaiset aivot mitä miehillä normaalisti, jotta en tarvitsisi itkeä itseäni uneen joka yön. Mä ajattelin liian naisellisesti, liian monimutkikkasti. Siks mun elämä on näin vaikea. Esim. kun tykkää jostakin ihmisestä, on niin vaikea sanoa suoraan että "mä tykkään susta" ja jos saisin sen sanottua se on siinä.. mut ei mun kohdalla. Jos mulla tulee sanottua tollaista niin joudun viel monta vuotta miettiiä että mitäköhän se toinen musta ajattelee. Miks mä tyhmä menin sanomaan tollasta jne. Ja sitten kun se toinen suhtautuu asiaan hyvin niin joudun kuitenkin miettii asiat uudestaan ja uudestaan.. en tiiä tarkkaan miks.. ehkä se että pelkään satuttavani itseäni. Silllä jos rakastan jotakuta niin rakastan niin paljon et jos jotain tulee niin mun elämä menis siinä samalla. Siks pelkään että satutan itseäni rakastamalla sitä ihmistä. Sitten tulee sitä vaihe kun alkaa ottaa askelta taaksepäin... eli perääntyä... Vaikka tietää että se on virhe niin tekee sen kummiskin. Toinen ei välttämättä aina tajua.. Mut tälläinen mä oon. Mä pelkään. Olen pelkkuri. En uskalla ottaa enää riskiä. En halua tulla satutetuksi. Olen pahoillani siitä mitä tein ja teen. Minä vain... pelkään... Olen pahoillani...