Rakas Blogi.
Olinpa tuossa jouluntienoolla hummerinpyyntiretkellä. -Kunnon erämeininkiä ja silleen. Aina aamu viien aikoihi ponppasin hummeria pyytämähän. Sittes siinä ennen pimiäntuloa palasin reissultani ja aloin hakkaamaan saunaklapeja. Monasti niitä kuusimehtästä kaajettuja tukkeja sai hakata aikaste palion klapeiksi, ethä sai -30asteisen saunan lämpiämmään sinne +100asteeseen, kuusessa kun tuo lämpöarvo on aikaste heikko. Ylleensä klapien sissäänkannon saikin tehdä tuikun valossa. Sitten piti vielä käyä hakkaamassa avanto auki ja kantaa saunaan veet. Kun työpuoli oli vihdoin ns. kuosissa ja sauna lämpimänä, oli ravitsemisen ja rentoutuksen vuoro.
Jotta huomenna jakso taas lähtiä hummerinpyöntiin piti olla hyvin ravittu ja hyvin levännyt, sen havaitsin ensiarvoisen tärkiäksi. Kaikki henkisen- ja fyysisenkunnonylläpitohommathan mulla hoitui raskaan työpäivän päätteeksi ihan sillä, ethä:
Kaajin saunan vesipataan oliiviöljyä, vähän jotain yrttejä, pullon keskikaljaa, ja viimesenä niittinä repasin pari sitruunaa halki sinne sekkaan tuomaan makua ja edistämään hummerinlihan denaturoitumista. Sittes vaan nostin hummerisaavin alalauteelle, kävin täyttämässä suolanripsottimen ja piripiri-myllyn ja asetin ne lauteelle viereeni ja aloin kylpemään. Siinä alkuun sai aina heitellä ainakin 15hummeria vesipataan kiehumaan, koska tiesin ethä minulla on näläkä. Siinä hummerien kypsyessä kerkesinkin yleensä tyhjentämään muutaman kallonan vettä kiukaalle, kunnes vihdoin saunan ruokailulämpötila tuntui mukavalta ja leukaperät olivat rennonneet syömistä varten. Siinä sitten kävinkin nostamassa kypsät hummerit saaviin ja aloin ruokailemaan. Ns. laudemausteet: suola ja piripiri sopivat loistavasti hummerinlihan kanssa, joskus saatoin tuhlata kiukaalle jopa pullollisen keskiolutta tuomaan rukiintuoksua ruokailuelämykseen. Yleensäkkään tuo 15hummeria ei riittänyt viemään näläkää, mikä onkin aivan selevä asia niin rankan päivän jälkeen. 15 hummeria menee vatsaan kuin kuumille kiville vettä heittäs, kovan työn raatajan aineenvaihdunta kun on noin 30kertanen maakrapuihin verrattuna. Siispä jatkoinkin syömistä, ja siinä samalla rentoutumista vielä muutaman tunnin, jotta vatsaan jäisi jotain huomiselle päivällekin -tiukka aikataulu kun ei sallinut minun syövän kuin kerran kuunkierrossa. Vuoronperään siinä nakkelin vettä kiukaalle ja hummeria vesipataan, kunnes minua alkoi hieman ramasemaan... Siinävaiheessa otin hummerinkeitinvettä saunan vesipadasta saaviin ja pesin sillä kasvoni. Hummerista irronneet arvokkaat mineraalit, oliiviöljyn arvokkaat rasvahapot, sitruunan arvokkaat vitamiinit, sekä yrttien arvokkaat hivenaineet, yhdessä, muodostavat aivan uskomattoman hyvän pesuliuoksen, joka kiinteytti ja hoiti kasvojeni ihoa. Kaunis ulkonäkö on nimittäin ensiarvoisen tärkeää maailmalla liikuttaessa. Itse oliiveista survomani extra virgin oliiviöljyn siementen muruset myöskin kuorivat ihoani hellävaraisesti. Muita kehonosia en päivittäin pessytkään, koska se on lähes turhaa näin raskaan työn tekijällä. Kerta aina on hiki ja hikoilu puhdistaa luonnollisesti ihon erittäin hyvin ja syväluotaavasti. Sitä aina joskus saattoi vahingossa avantoa avatessaan molskahtaa veteen, mikä huuhtoi vaatteiden pinnalle nousseen lian pois. Kun olin saanut kasvoni pestyä aloin valmistautumaan maatenmenoon. Tuolloin kohin aluksi kiukaan pesän hiilet hehkuvan punaisiksi. Sitten lappasin saavin täyteen vettä, toisen täyteen keskiolutta, ja kävin ylälauteelle. Kun olin valmis, nakkasin saavillisen vettä kiukaalle ja join kaljasaavin tyhjäksi niin nopeasti kuin pystyin. Äärimmäinen kuumuus ja yhtäkkinen humalatilan nousu veti minut pian vaakatasoon,,, lauteelle,,, nukkumaan. Viimeisillä voimillani käärin yleensä karvalakistani itselleni tyynyn ohimon ja lauteen väliin, jottei kovahko laude panisi ohimoitani jomottamaan aamuksi kun minulla oli taas määrä käydä hummerinpyöntiin. Aamuisin ei juuri kukkoa tarvinnut pihaansa raahata kiekumaan jotta heräisi, koska yleensä sauna viileni aamuun mennessä niin että siihen heräsi raikkaana ja virkeänä. Ensimmäisenä työviikkona minulle riitti jopa yksi kaljalitra saadakseni unenpäästä kiinni. Loppuvaiheessa kun sitä oli niin kovan työn turruttama, joutui kaljaa kaatamaan saaviin useampia litroja, jotta kupsahti.
Välillä sunnuntaisin minulla oli tapana pitää ns. vapaapäivä. Vapaapäivänäni paastosin ja puhdistin itseni, ja saunani perusteellisemmin. Vapaapäiväksi olin hakannut työviikolla klapeja hieman varastoon, jottei sitä tarttennu enää vapaapäivänään urakoida. Vapaapäivänä menin saunaan jopa ihan alasti, jotta sain itseni pestyksi perusteellisesti. Arkena kun piti syödäkin, ei vaatteita uskaltanut ottaa pois, koska hummereilla on aikas voimakkaat sakset. Hummereita kun siitä haarojensa välistä alalauteelta pataan nakkelee, niin siinä voi sattua ja tapahtua kaikenlaista. Myöskin piripiri-maustesekoitusta saattoi ruokaillessa ripsahtaa lauteelle, minkä sisältämät chilipippurit voivat aiheuttaa tuskallisia tuntemuksia alakerran limakalvoille joutuessaan, joten lauteelle ei juuri paljasta pyllyä kehdannut näyttää ennenkun se oli pesty. Puhtaassa saunassa oli mukava löylytellä ja tissutella parit kalssonit. Eiliseltä päivältä jääneellä hummerinkeitinvedellä puhdistuttuani menin aina vapaapäivisin nukkumaan oikein pirtin puolelle pehmiän Deluxe Finland patjan päälle, nukuinkin jopa ihan alasti Deluxe Finland -hanhenuntuvapeitteen alla. Maanantain työpäivä saattoi vapaasunnuntain jälkeen jäädä aina hieman lyhemmäksi, koska puhtaana ja raikkaana hanhenuntuvapeitteen alla oli niin mukava makkoilla. Liika mukavuus onkin pahasta, siinä äkkiä veltostuu. Siksipä töitä tekevän ei juuri kannata puhdistautua kesken töitten, saatika vaatteitansa vaihtaa, jotta töitä jaksaa tehdä sille kuuluvalla antaumuksella. Sitä äkkiä unohtaa että pittää tehhä töitä, jossei paska haise. Ja töitähän on tehtävä! Ei se hummeri ite loiskaha sinne pataan! Nii kerta!
Sittemmin olen palannut arkeen, tietokoneiden ja lankattomien mokkulaverkkojen pariin. Kertomaan sinulle rakas Blogini tarinoita menneiltä ajoilta. Tämä on erittäin mukavaa ja nautinnollista aikaa minulle. Onneksi hummerinpyönti on kausiluonteista. Sillä muutonhan sitä alkaa huutelloon perkelettä joka väliin, jossei tommosen työrupiaman jälkeen saa pitää 9kk lomaa. Vaan onneksi lankattomiin mokkulaverkkoihin sotkeutuneet veltostuneet maakraput maksavat hummerista aikaste hyvän hinnan, kerta eivät niitä itte rohkene pyötämään. Mikä myös mahdollistaa sen, että harvoilla rohkeilla ja sinnikkäillä hummerinpyötäjillä on varaa pitää tuo 9kk sesonkiloma ja ryypiskellä puoli miljoonaa silijäksi lomillaan, minkä jälkeen voi taas palata erittäin rentoutuneena pyötämään hummeria.
BrB--> hummeria pyötämään-->