IRC-Galleria

Te saatanan homorasitit!

Mitä te kaipaatte maailmalta eniten?
Jokainen ihminen kaipaa rakkautta ja hyväksyntää ympärilleen. Se on varmasti jokaisen omassa arvomaailmassa peruspilari, mutta tiedän, että jossain aina on sellainen saatanan itsekeskeinen henkilö, joka ei näin ajattele.

Jokainen haluaa rakkautta! Ja jos joku väittää, että ei niin henkilö ei vaan saa rakkautta ja hyväksyntää. Maailma nykypäivinä(kin) on saatanan raaka ja säälimätön.

Nyt kaikki homorasistit!! Vittu sanokaa miksi ihmiset eivät saa olla omia itsejään ja/tai rakastaa ketä halutaa ja/tai olla onnellisia?!

Perhanan moni lapsi, joka on abottiotu 4 vuotiaana tai vanhempana ja tulee esim. alkoholisti perheestä osaa varmasti arvostaa ja rakastaa kahta isäänsä/tai äitiään. Ja kuulkaahan. Aika monella homo- ja lesboparilla on erisukupuolta olevia ystäviä ja perheen jäseniä, joten kyllä miehen/naisen malli löytyy. Ja lapsen ei tarvitse olla edes huonoista oloista tai olla 4v. tai yli, että osaa rakastaa ja katsoa ylöspäin isiään/äitejään.

Minä ainakin arvostaisin ERITTÄIN paljon adoptoivia vanhempiani, jos tälläinen tilanne olisi. Koska jos joku pari adobtoi lapsen he myös välittävät lapsesta kuin omastaan. Ja rakkaus lapsien ja vanhempien välillä on mieltön, jos sille antaa aikaa, tilaa, yhdessäoloa, luottamusta ja arvostusta. Itse en vielä ole käsittänyt henkilökohtaisesti miten mahtavaa se on, se vanhempien ja lapsien välinen rakkaus, mutta kyllä minulle nousi kyyneleet esiin tätä kohtaa kirjoittaessa. Kai siksi, että en osaa rakastaa/arvostaa/luottaa/avautua/olla läheinen omalle äidilleni. Isääni kyllä arvostan ja rakastan, mutta tapaan häntä ehkä viikonlopun verran 2 kertaa kuussa, joten en saa tarpeeksi aikaa rakentaa näitä osa-alueita. En sen puoleen uskalla olla omaitseni kodissa. Kummassakaan. Sellaista paikka en itseasiassa ole vielä löytänyt missä pystyisin olemaan. Ei ole kuin yksi henkilö, joka tietää kaikki salaisuuteni, heikkoituneni, murheeni ja muut asiat. Ja se henkilö olen minä itse. En ole vieläkään löytänyt henkilöä, jolle voisin kaiken kertoa. Ehkä sitten joskus.... Jos koskaan...