IRC-Galleria

Miffu

Miffu

Torsti Hallikainen, gynekologi

työyöTiistai 27.05.2008 06:49

Heh, on tämäkin;


Eräs kuljetusyrittäjä toi minulle tänään yövuoroon läppärin korjattavaksi ja hyvin nyt näyttää toimivan - olen käyttänyt työaikani tehokkaasti. Nyt vaan on niin vitun tylsää, että päätinpä sitten skriivata yssikseni tänne jotain. =) Lisää tehokasta työajan käyttöä siis.

Mitäs helvettiä tässä sitten kirjottaisi?

Noh, semmoinen havainnon olen ainakin tehnyt, että aurinko pysyy juuri ja juuri tuossa näkyvillä - tai ainakin se on värjännyt taivaanrannan oranssiksi koko yöksi. On meinaan ensimmäinen yövuoro tässä kuussa ja tuollaisen havainnoimminen on ollut liki mahdotonta. Mitä nyt baarista tulin la-su välisenä yönä näihin aikoihin, mutta oletin silloin että 00-04 välinen aika vähintään olisi ollut pimeää - enhän minä siellä baarissa pystynyt tajuamaan että nyt alkaa olla jo yöttömiä öitä. Tosin, enpä tajunnut siellä baarissa mistään muustakaan. =)

Ja tuosta tulikin mieleen;

Viime viikonloppu oli kyllä hektinen. Wanhojen työkavereiden kanssa tuli vietettyä kohtuullisen laadukas iltama ja selvisi että MaggotMäki käy kyyläämässä mun gallerian sivustoja + blogeja, eli terkkuja vaan jos näitä selailet, kutsu tupareihin teille molemmille, ripa... eiku kuivapurolle on yhä voimassa, ajankohta ei ole vaan vielä selvinnyt. Myös olette molemmat tervetulleita ropaamaan calibraa ensi viikolla. Kaljapalkalla totta kai. =)
Mutta voihan helvetti kun tuli lauantaina riipaistua pöhnät, se ei ollut välttämättä mikään maailman fksuin idea, nimittäin;
Sunnuntaina oli se vitun muutto. Eipä ole meinaa king crabul iskenyt noin pahalla viiveellä mitä se teki sunnuntaina. Oltiin saamassa viimeisiä kamoja poies pietnamin kämpästä niin eiku mitä: aivan hirvee jysäri iski. Olin loppujen lopuksi vain onnellinen että se ei iskeny juuri siinä kohtaa kun olin roudaamassa sitä minun ihanaa 130kg painavaa sohvaa faijan kanssa peräkärryyn... vaan jäljellä oli enää pikku nyyttejä joidenka kanssa oli kyllä tahkomista kun kylmähiki alkoi virtamaan otsan kautta polvitaipeisiin. Mutta minä tulin ja voitin - kämppä on nyt tyhjä ja se odottaa siellä uutta asukkiaan.

Me siirsimme myös osan kamoista meidän väliaikaismajoitukseen, eli yyteriin porukoitteni luokse. Voi tulla jämäkkä kuukausi kun saa viettää 8 vuoden jälkeen laatuaikaa näinkin pitkään vanhempieni kanssa. Mitähän siitäkin tulee....? Mene ja tiedä, aika sen näyttää. Mutta kyllä loppupeleissä on ihan hyvä fiilis, kun tietää että lopussa kiitos seisoo. Saan muuttaa ns. unelmakämppääni jollaisesta olen haaveillut pienen ikäni. On landea, on kyläkauppaa, on takkaa, on autotallia ja ties mitä. Juuri sellaista olen toivonut pitkän aikaa. Kyllä sinänsä käy sääliksi ja harmittaa eräiden ihmisten puolesta, että heille ei ole suotu samanlaista tuuria kuin minulle. Kyllähän minäkin olen läksytykseni saanut elämäni varrella, mutta olen yrittänyt ottaa niistä opiksi. Ihmiset helposti nyt ajattelevat että nyt se miffu-män on repässy kunnon potin ja saa elvistellä uudella isolla asunnollaan, mutta kyllä se tosiasia on, että tuo on minun palkintoni siitä, miten olen yrittänyt uurastaa elämässäni ja miten olen saanut palaset loksahtelemaan paikalleen tekemällä oikeita valintoja. Totta kai, pitää muistaa sekin että joihinkin asioihin en ole vaikuttanut pätkääkään, noin niinkun negatiivisessa mielessä ajatellen, mutta niistä asioista tässä on juuri yrittänyt ottaa opiksi. Myös yritän sanoa sitä, että ei ole olemassa ilmaista lounasta; maksan tuosta asunnosta tähtitieteellisen summan kuukaudessa jonka eteen juurikin yritän tehdä kovasti töitä. (Niin kuin nytkin, kirjoittamalla yövuorossa kaverin läppärillä läppää gallerian plokiin)
Mutta yhden jännän asian tämäkin 'kasvu' on minulle opettanut ja jota olen käyttänyt jopa häikälemättömästi hyväkseni; Älä luota kenenkään - älä luota mihinkään - epäile aina. Tavallaan huomasin tuon piirteen eräässä ihmisessä kauan aikaa sitten, mutta en ikinä tehnyt niin kuin hän, olin liian sinisilmäinen tajutakseni sen merkitystä. Mutta nyt kun on aikaa kulunut ja kokenut tiettyjä pettymyksiä elämässä, olen huomannut että tuo ohjenuora elämässä on erittäin kätevä. Sillä pääsee aika pitkälle ja lopulta kun yrittää elää tuon mukaan, huomaa olevansa hieman yläpuolella niitä ihmisiä, jotka ovat yrittäneet kusettaa sinua ennen. Tai no, ei välttämättä ihan yläpuolella, mutta lähellä huippua kumminkin. Koska nämä ihmiset ovat saaneet tämän opin jo ilmeisesti äidin maidossaan. Eli; ole juoni, ole kiero ja pelaa korttisi oikein.

Totta kai elämässä pitää olla ystäviä ja tuttuja, joidenka kanssa sitten ollaan enemmän se joviaali oma itseni, mutta ns. pisnesmaailmassa pitää olla kova. Tuumaakaan ei saa antaa periksi. Ystävät ja kaverit eivät ole sitä bisnesmaailmaa - heidän kanssa pitää joustaa ja olla heille yhtä hyvä, kuin haluat heidän olevan sinulle. Kavereita ei nimittäin voi hinnoitella. Ja sen olen kyllä huomannut.

Mutta tällaista läpinää tällä kertaa. Taidanpa ottaa ensi yöksi meidän läppärin tänne töihin. Tämähän on ihan mukavaa skriivailla shaissea plokiin. =) Eipä kai, se on semmoinen saatanan raahattava malli, eikä semmoinen pikkunäppäräneitikannettava kuten tämä laitos.

Kello on 3:50, kaksi tuntia työaikaa jäljellä, akkua vähän vähemmän, joten minä lopettelen täältä tähän, Metsä-Botnia Rauma, kuulemiin.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.