IRC-Galleria

Huomenta kaikki te lukuisat päiväkirjani töllääjät!! (kävijöitä eilen: leutoranta 20:47, eli moikka miika)

Eilen kun menin nukkumaan, niin muistin erään hienon asian jonka eräs uskovainen asiakas sanoi minulle muutama vuosi sitten; Semmoista asiaa kuin kohtalo, ei ole edes olemassa - kaikki on johdatusta.

Eli mitäpä jos tosiaan joku kaveri yläkerrasta koettelee meitä aina tasasen väliajoin jollain koettelemuksella ja sitten hän palkitsee tai jättää palkitsematta meidät, miten ikinä me hoidetaankaan tämä hänen johdatuksensa... Mulle 'tämä kaveri' kaatoi hetken aikaa paskaa saavista niskaan, mutta silti jaksoin nousta koko ajan. Onko tämä ihana nainen 'palkinto' siitä kun jaksoin olla kärsivällinen ja tehdä asioita oikein? Ehkäpä, mutta sen näyttää vain aika.

korkealentoiset terkut, mikael.

Olen tässä miettinyt, että auttaako rukoilu.

Pari viikkoa sitten, olin vaihteeks suhteellisen romuna, enkä tiennyt oikeastaan mistään mitään. Ja viikko sitten oli tullut maailman lopun pakit meikäläiselle, mitä tylymmällä tavalla - pahinta mitä mies voi ikinä kokea, eli toinen mies astuu kuvioihin... Tavallaan elin tiettyjä synkkiä hetkiä uudelleen elämässäni parin viikon ajan. Ja sillä hetkellä ajattelin, että kun kenellekkään en viitsi soittaa ja valuttaa paskaa luurin kautta sen ihmisen niskaan puhumalla ongelmistani, niin auttaisko mahdollisesti tämä kuuluisa rukoilu. Kokeilin. Aluksi se tuntu kovin ristiriitaiselta - jopa oudolta, että puhun todennäköisesti jollekin mielikuvitusolennolle, mutta samalla saan puhua asioista ääneen sänkyni laidalla ja saan ongelmilleni kasvot - suorastaan konkreettiset muodot. Siihenhän toiselle ihmiselle ongelmistaan puhuminen perustuu, että saat sanoa asiasi ääneen, kun sitä vastoin pitäisit asioitasi pääsi sisällä. Se on sitä legendaarista mielikuvitusta josta puhuin aikasemmin. Aluksi puhuin ongelmistani 'yläkertaan' ja lopulta huomasin että pyysin lohtua ja siten apuakin... kyselin, pohdein ja taisin ratkaistakin pari ongelmaani. Ja vain puhumalla ääneen. Tätä harrastin joitakin päiviä, kunnes aloin toistamaan itseäni ja tajusin, että kyllähän minunkin pitää asioille tehdä jotain...

Jazzlauantai oli mitä hirvein päivä pitkästä aikaa. Olin muistaakseni jutellut 'yläkertaan' viimeksi torstaina ja silloin olin juuri huomannut toistavani itseäni. Ajattelin että nyt pitää tehdä itse ratkaisuja, eikä suinkaan jättää kaikkea "herran haltuun". Mutta mitä kävikään? Taas sama katkera pettymys vielä parilla mausteella jonka ylitsepääseminen ei vaatinut enää suuria ponnisteluja, koska olin niin turtunut siihen. Monet tietävät mistä puhun, mutta enpä sitä tähän viitsi kirjoittaa.

Joka tapauksessa, olin sillä hetkellä niin sokea, että asiat olikin 'herran hallussa'. Minulle tuli puhumaan eräs nainen baarissa, joka antoi minulle puhelinnumeronsa, mutta jätin tavallaan asian siihen, koska olin vielä tässä edellisessä tapauksessa niin paljon - ja tätä 'vuosisadan pakkeja' ei ollut vielä siinä kohtaa tapahtunut.

Maanantaina, kun veri ei maistunut enää suussa näistä pakeista, päätin soittaa tähän numeroon ja pyytää häntä elokuviin - se on ollut ehkä paras päätökseni ikinä. Eilinen lauantai on ollut yksi hienoimpia päiviäni pitkästä aikaa. Olin koiranäyttelyssä hänen kanssaan, menimme leffaan ja lopuksi vietimme hetken iltaa kummityttöni vanhempien kanssa... Menin vihdoin rauhassa nukkumaan sinä iltana ja minut herätti sunnuntaiaamuna puhelinsoitto... myöskin pitkästä aikaa semmonen puhelu, jonka halusin herättävän mut...

Se, että mä luulen että se rukous taisi todella auttaa. Kun olet itsellesi ja muille tarpeeksi nöyrä ja tunnustat heikkoutesi, vaikkakin sitten 'yläkertaan', niin sillä saa yllättävän paljon taakkaa pois niskoiltaan. En tiedä sitten, että oliko tämä jotain kohtaloa vai oliko homma sittenkin 'herran hallussa', mutta joka tapauksessa - hyvältä tuntuu. Ja sen lupaan, että aion tänään kiittää 'yläkertaa' ennen nukkumaan menoa. Se miksi pistän yläkerran sitaatteihin, tarkoittaa sitä että en ole kovin uskonnollinen ihminen. Se tarkoittaa vaan sitä, että en halua kenellekkään ikinä pahaa ja uskon sitä kautta johonkin vielä parempaan, olkoon se meidän sisäinen moraali tai todella jokin konkreettinen pyhä henki. Sitä me ei TIEDETÄ vasta kun kuollaan. Jotkut meistä uskovat ja kunnioitan heitä. Mä itse epäröin, mutta kumminkin osaan luottaa. Ei silti, onhan se niinkin, että meidän omat teot määräävät paljon kohtaloamme tässä maailmassa, mutta nyt kun joku toinen osoittaa minulle vilpitöntä kiinnostustaan, niin pistää miettimään, että enhän mä tässä tehnyt mitään... muuta kun olin olemassa.



Sunnuntaiterveiset kaikille toivottelee Miffu. =)

JOS SAISIT MINUT SINUN HUONEESEEN LUKKITTUNA 24 TUNNIKSI JA SAISIT TEHDÄ KANSSANI IHAN MITÄ VAIN, MITÄ TEKISIT? JÄTÄ KOMMENTTI JA SITTEN KOPIOI TÄMÄ OMAAN PÄIVÄKIRJAASI JA KATSO MITÄ MUUT SANOVAT SAATAT YLLÄTTYÄ.. JOS ET VASTAA JA KOPIOI TÄTÄ NIIN OLET VALITTETAVASTI PELKURI....

Se olis jazzit. Ja mä olen flunssassa. Kiva Kiva... Onneksi tänne tulee Tomppa, Marika ja Hapa. Saa hieman naukata :)

Totta kai nyt monet naiset helposti pahoittaa mielensä, kun puhun rahasta ja naisista samassa asiayhteydessä. Tietenkään asia ei pitäisi olla niin, eikä olekaan. Se nyt vaan oli eräs vertaus, joka ensimmäisenä tuli mieleen tuossa tajunnanvirrassa kun kirjoitin tuota tykistökeskitystä tuohon BLOGIIN.

Totta kai olen yrittänyt paljon muutakin. En ole mikään pinnallinen makropaskiainen, joka yrittää juosta vain reiän reunojen perään - ehen. Vaikkakin siaksi minua on viime viikolla kutsuttu. Mutta, jätetään se kommentti omaan arvoonsa ja keskitytään olennaiseen, eli elämään. Ei se niin vakavaa ole, koska kaikki me tätä lukevat ja allekirjoittanut ollaan hengissä! Ja sehän on pääasia, eikö niin? Koska jos sitä vaan on kärsivällinen ja elää omaa elämäänsä, niin kyllä sieltä joku päivä se aurinko paistaa siihen helvetin legendaariseen ja lässähtäneeseen risukasaan. Jotkut tietenkin saattavat kävellä onnensa ohi, niin kuin minäkin tein aikanaan, mutta pitää vaan odottaa että se salama iskisi samaan paikkaan kahdesti. (en tarkoittanut sitten tuolla vertauskuvalla mitään että vanha suola janottaa tms...)

Irc-gallerian pissisplogilla ei maalmaa paranneta, enkä uutta elämänkumppania tällä menolla saa, mutta saanpahan purkaa ainakin tuntojani johonkin tekstilaatikkoon ja toivottavasti saisin jonkun ees hymyilemään näillä lausahduksilla, koska kyllä - olen empaattinen! (empaattinen sika, oink, eiku sori, åink)

Kaikilla meillä on paska fiilis välillä, mutta jos ajattelee asiaa "ison kuvan kannalta", eli think the big picture, niin kyllähän kuulkaas meidän ongelmat täällä Suomen kamaralla on suhteellisen pienet. Ellei satu makaamaan kuolinvuoteellaan tai on juuri kuullut lääkäriltään että Sinulla on Urdulainen KevätKlamydia johon tepsii vain ja ainoastaan Dodo linnun munan valkuainen - sääli että se on kuollut sukupuuttoon ja taitaa olla legendaa koko lintu muutenkin.
Mä jaksan uskoa silti kaiken paskan jälkeen aina siihen parempaan, en halua lannistua, vaikka nyt onkin 38 astetta ja rapiat kuumetta. Miksi helvetissä pitäisi jäädä tuleen makaamaan kun voi onnistua ihan pelkästään elämällä ja toteamalla että jonkun asian ei vaan ollut tarkoitus onnistua? Mulla ei ole onnistunut monikaan asia ja voisin niistä asioista syyttää itseäni loputtomiin, ehkä olen tehnytkin niin, mutta ei se silti estä mua jatkamasta. KOSKA SITÄ KUTSUTAAN OPPIMISEKSI! Harva jätkä enää toisen kerran kusee muuntajaan - jos muistaa ensimmäisen kerran. Mutta olen kuullut eräästä muijasta tosin, joka joskus paskansi.... okei joo, nevermind, se juttu kerrotaan myöhemmin, kunhan keksin sen.

Häntä pystyyn kaikki raggarit, niggarit ja reppulit! Maailmaa ei paranneta irc-galleriassa, se parannetaan elämällä.

tsau mokerot, c ya

JA VOI SAATANAN VITUN HOMOTONTUN PERSEREIÄN REUNAT!!!


Ja siis totta kai, pitihän mun tulla vittu kipeeks samantien. Kaks päivää ehdein olee duunissa, niin enkö sitten saanu tämmöisen vitullisen flunssan ilmastointilaitteen ansiosta - luulisin. Stressiäkin tietenkin on ollut vaihteeksi, eli vastustuskyky on hieman päässyt laskemaan, MUTTA KUMMINKIN, ei se muuta tätä paskan fiiliksen tosiasiaa, joka jyskyttää tällä hetkellä Salzburgin suolakaivosten tylsien poranterien tavoin mun takaraivossa. Flunssa on ja pysyy.

Ja totta kai, naishuoletkin vaihteeks painaa. Ja mieleenikin putkahtaa kysymys Vares leffaa hieman mukaillen - MIKÄ VITTU TEITÄ NAISIA VAIVAA?!

Taitaa olla tosiaan vaan naamassa vikaa (siis omassa), vaikka kuinka yrittäis olla oma itsensä ja mukava mies kaikille. Tuntuu että kaikki uudet tuttavuudet (lähinnä siis naisia nyt tarkoitan) tulevat käsi valmiina ojossa kättelemään ja he haluavat sanoa; "moi, mä olen Petra-Meri-Merja-Anna-Paula Ystäväsälapsien-nen, mä HALUUN OIKEESTI OLLA SUN KAVERI, eiks oo tosi nastaa, jeee!!!" Mitähän vittua siihen sitten enää sanoo? Ollaan sitten.

Tai sitten on tapaukset, jotka pompottelevat. Ja kyllähän tämmöinen pallo meinaan pomppii oikein superpallon tavoin! NIMITTÄIN, jos tämä eräs nainen vielä joku päivä mulle lämpenee, kaikkien laivareissujen, ryyppyreissujen, yyterireissujen, ravintolareissujen, yms yms reissujen jälkeen, niin lupaan siirtyä kommunistiksi, koska silloin tämä olisi mulle TYÖVOITTO! Ei vittu kukaan voi olla niin tyhmä, että on pistäny rahaa menemään semmoset 1500 euroa parin kuukauden aikana vain yhteen kohteeseen. Sijoitusmaailmassakin sanotaan, että sijoitukset pitäisi hajauttaa ja sitä rahaa pitäisi käyttää siten, että jos olisi tiedossa suuri tuotto mutta myös suurella riskillä, niin sinne pikkusummia ja sitten vastaavasti pienen tuoton mutta myöskin vastaavasti pienen riskin omaaviin sijoituskohteisiin sijoitettaisiin suurempia summia pääomasta. Ja mitäs mä olen tehny? Sama kun olisin sijoittanut pari piljardia fyrkkaa Thaimaaseen toppatakkeja myyvään yritykseen. Mutta, mä uskon silti että se talvi tulee vielä joskus Thaimaaseenkin - niin vitun tyhmä ja heikko mä olen. Kiitos Heze.

Mutta, ettei menisi aivan synkistelyksi, niin kerrottakoon vielä että en nukkunut viime yönä pätkääkään. Räkää valui nokasta kuin veri pissiksen pimpistä 'ekan kerran' jälkeen skeittirampin alla. Ja tuli sitä verta minunkin nokasta illalla kun niistin oikein kunnolla. Silloin ajattelin elämääni ja katsoin sitä veristä räkäpaperia ja totesin - nyt kaikki vaan ei ole hyvin. Sen jälkeen naurahdin ja menin "nukkumaan".

Mut semmosta ilotulitusta tällä kertaa. Nähdäähän taas kirjoitusten merkeissä kun on seuraavan kerran asiaa.

Elikkäs...

Erään ihmisen postilaatikossa on tällä hetkellä postikortti, jossa on raum giälel semmonen ihq runo. Ja sen takana lukee "ps. takaovellasi on jotain" - ts. se on pienimuotoinen aarrekartta.

Ja siellä takaovella on ostamani pihatonttu, jonka alla on 10 sivuinen kollaasi tästä ihmisestä, kuvineen ja teksteineen.

Kyllä romantiikan peikko osaa vaatia ihmiseltä paljon vaivannäköä!

no jusssssssst näin.

En koskenut sun kyyneliäs - mutta maistoin niistä suolaisuuden ja katkeruuden jota koet elämässäsi...

En koskenut sun huulias - mutta tunsin niiden pehmeyden ja rakkauden elämää kohtaan joka niistä huokuu...

Koskin hiuksiasi - jotka korostavat kauneuttaisi ja säkenöivät sinusta sitä itsevarmuutta jota pidät piilossa...

Olet niin hauras - että voisin pitää sinua käsilläni kasassa pitkään ja tukea sua jaksamaan...

Vaistoan pelkosi - pelkää kanssani...

Naura - niin minä hymyilen ja olen onnellinen...

Itke - niin olen surullinen kanssasi, mutta silti onnellinen...

Olet valo - valaisit minut...

Olet kaukana - mutta silti niin lähellä...

Ole - minäkin olen.

Tänään on hyvä päivä, vaikka hieman krapulaa onkin =)