IRC-Galleria

Se olis jazzit. Ja mä olen flunssassa. Kiva Kiva... Onneksi tänne tulee Tomppa, Marika ja Hapa. Saa hieman naukata :)

Totta kai nyt monet naiset helposti pahoittaa mielensä, kun puhun rahasta ja naisista samassa asiayhteydessä. Tietenkään asia ei pitäisi olla niin, eikä olekaan. Se nyt vaan oli eräs vertaus, joka ensimmäisenä tuli mieleen tuossa tajunnanvirrassa kun kirjoitin tuota tykistökeskitystä tuohon BLOGIIN.

Totta kai olen yrittänyt paljon muutakin. En ole mikään pinnallinen makropaskiainen, joka yrittää juosta vain reiän reunojen perään - ehen. Vaikkakin siaksi minua on viime viikolla kutsuttu. Mutta, jätetään se kommentti omaan arvoonsa ja keskitytään olennaiseen, eli elämään. Ei se niin vakavaa ole, koska kaikki me tätä lukevat ja allekirjoittanut ollaan hengissä! Ja sehän on pääasia, eikö niin? Koska jos sitä vaan on kärsivällinen ja elää omaa elämäänsä, niin kyllä sieltä joku päivä se aurinko paistaa siihen helvetin legendaariseen ja lässähtäneeseen risukasaan. Jotkut tietenkin saattavat kävellä onnensa ohi, niin kuin minäkin tein aikanaan, mutta pitää vaan odottaa että se salama iskisi samaan paikkaan kahdesti. (en tarkoittanut sitten tuolla vertauskuvalla mitään että vanha suola janottaa tms...)

Irc-gallerian pissisplogilla ei maalmaa paranneta, enkä uutta elämänkumppania tällä menolla saa, mutta saanpahan purkaa ainakin tuntojani johonkin tekstilaatikkoon ja toivottavasti saisin jonkun ees hymyilemään näillä lausahduksilla, koska kyllä - olen empaattinen! (empaattinen sika, oink, eiku sori, åink)

Kaikilla meillä on paska fiilis välillä, mutta jos ajattelee asiaa "ison kuvan kannalta", eli think the big picture, niin kyllähän kuulkaas meidän ongelmat täällä Suomen kamaralla on suhteellisen pienet. Ellei satu makaamaan kuolinvuoteellaan tai on juuri kuullut lääkäriltään että Sinulla on Urdulainen KevätKlamydia johon tepsii vain ja ainoastaan Dodo linnun munan valkuainen - sääli että se on kuollut sukupuuttoon ja taitaa olla legendaa koko lintu muutenkin.
Mä jaksan uskoa silti kaiken paskan jälkeen aina siihen parempaan, en halua lannistua, vaikka nyt onkin 38 astetta ja rapiat kuumetta. Miksi helvetissä pitäisi jäädä tuleen makaamaan kun voi onnistua ihan pelkästään elämällä ja toteamalla että jonkun asian ei vaan ollut tarkoitus onnistua? Mulla ei ole onnistunut monikaan asia ja voisin niistä asioista syyttää itseäni loputtomiin, ehkä olen tehnytkin niin, mutta ei se silti estä mua jatkamasta. KOSKA SITÄ KUTSUTAAN OPPIMISEKSI! Harva jätkä enää toisen kerran kusee muuntajaan - jos muistaa ensimmäisen kerran. Mutta olen kuullut eräästä muijasta tosin, joka joskus paskansi.... okei joo, nevermind, se juttu kerrotaan myöhemmin, kunhan keksin sen.

Häntä pystyyn kaikki raggarit, niggarit ja reppulit! Maailmaa ei paranneta irc-galleriassa, se parannetaan elämällä.

tsau mokerot, c ya

JA VOI SAATANAN VITUN HOMOTONTUN PERSEREIÄN REUNAT!!!


Ja siis totta kai, pitihän mun tulla vittu kipeeks samantien. Kaks päivää ehdein olee duunissa, niin enkö sitten saanu tämmöisen vitullisen flunssan ilmastointilaitteen ansiosta - luulisin. Stressiäkin tietenkin on ollut vaihteeksi, eli vastustuskyky on hieman päässyt laskemaan, MUTTA KUMMINKIN, ei se muuta tätä paskan fiiliksen tosiasiaa, joka jyskyttää tällä hetkellä Salzburgin suolakaivosten tylsien poranterien tavoin mun takaraivossa. Flunssa on ja pysyy.

Ja totta kai, naishuoletkin vaihteeks painaa. Ja mieleenikin putkahtaa kysymys Vares leffaa hieman mukaillen - MIKÄ VITTU TEITÄ NAISIA VAIVAA?!

Taitaa olla tosiaan vaan naamassa vikaa (siis omassa), vaikka kuinka yrittäis olla oma itsensä ja mukava mies kaikille. Tuntuu että kaikki uudet tuttavuudet (lähinnä siis naisia nyt tarkoitan) tulevat käsi valmiina ojossa kättelemään ja he haluavat sanoa; "moi, mä olen Petra-Meri-Merja-Anna-Paula Ystäväsälapsien-nen, mä HALUUN OIKEESTI OLLA SUN KAVERI, eiks oo tosi nastaa, jeee!!!" Mitähän vittua siihen sitten enää sanoo? Ollaan sitten.

Tai sitten on tapaukset, jotka pompottelevat. Ja kyllähän tämmöinen pallo meinaan pomppii oikein superpallon tavoin! NIMITTÄIN, jos tämä eräs nainen vielä joku päivä mulle lämpenee, kaikkien laivareissujen, ryyppyreissujen, yyterireissujen, ravintolareissujen, yms yms reissujen jälkeen, niin lupaan siirtyä kommunistiksi, koska silloin tämä olisi mulle TYÖVOITTO! Ei vittu kukaan voi olla niin tyhmä, että on pistäny rahaa menemään semmoset 1500 euroa parin kuukauden aikana vain yhteen kohteeseen. Sijoitusmaailmassakin sanotaan, että sijoitukset pitäisi hajauttaa ja sitä rahaa pitäisi käyttää siten, että jos olisi tiedossa suuri tuotto mutta myös suurella riskillä, niin sinne pikkusummia ja sitten vastaavasti pienen tuoton mutta myöskin vastaavasti pienen riskin omaaviin sijoituskohteisiin sijoitettaisiin suurempia summia pääomasta. Ja mitäs mä olen tehny? Sama kun olisin sijoittanut pari piljardia fyrkkaa Thaimaaseen toppatakkeja myyvään yritykseen. Mutta, mä uskon silti että se talvi tulee vielä joskus Thaimaaseenkin - niin vitun tyhmä ja heikko mä olen. Kiitos Heze.

Mutta, ettei menisi aivan synkistelyksi, niin kerrottakoon vielä että en nukkunut viime yönä pätkääkään. Räkää valui nokasta kuin veri pissiksen pimpistä 'ekan kerran' jälkeen skeittirampin alla. Ja tuli sitä verta minunkin nokasta illalla kun niistin oikein kunnolla. Silloin ajattelin elämääni ja katsoin sitä veristä räkäpaperia ja totesin - nyt kaikki vaan ei ole hyvin. Sen jälkeen naurahdin ja menin "nukkumaan".

Mut semmosta ilotulitusta tällä kertaa. Nähdäähän taas kirjoitusten merkeissä kun on seuraavan kerran asiaa.

Elikkäs...

Erään ihmisen postilaatikossa on tällä hetkellä postikortti, jossa on raum giälel semmonen ihq runo. Ja sen takana lukee "ps. takaovellasi on jotain" - ts. se on pienimuotoinen aarrekartta.

Ja siellä takaovella on ostamani pihatonttu, jonka alla on 10 sivuinen kollaasi tästä ihmisestä, kuvineen ja teksteineen.

Kyllä romantiikan peikko osaa vaatia ihmiseltä paljon vaivannäköä!

no jusssssssst näin.

En koskenut sun kyyneliäs - mutta maistoin niistä suolaisuuden ja katkeruuden jota koet elämässäsi...

En koskenut sun huulias - mutta tunsin niiden pehmeyden ja rakkauden elämää kohtaan joka niistä huokuu...

Koskin hiuksiasi - jotka korostavat kauneuttaisi ja säkenöivät sinusta sitä itsevarmuutta jota pidät piilossa...

Olet niin hauras - että voisin pitää sinua käsilläni kasassa pitkään ja tukea sua jaksamaan...

Vaistoan pelkosi - pelkää kanssani...

Naura - niin minä hymyilen ja olen onnellinen...

Itke - niin olen surullinen kanssasi, mutta silti onnellinen...

Olet valo - valaisit minut...

Olet kaukana - mutta silti niin lähellä...

Ole - minäkin olen.

Tänään on hyvä päivä, vaikka hieman krapulaa onkin =)

Ja kanavartaat palaa kiinni mun Hackman Kovanaama pannuun. Se taitaa olla rikki.

Tulevaisuudessa kaikki asiat tulevat olemaan hetken aikaa vielä vaikeita. Mutta minun täytyy löytää elämästäni jotain uutta sisältöä. Ja tarkoitan todella jotain uutta sisältöä, materia ja raha eivät ole sitä. Ihmiset, raha ei tee onnelliseksi.

Ehkä tämä päiväkirjaan kirjoittaminen on joku avunhuuto - olkoonkin sitten. Mutta pakko minun on valottaa tunteitani tähän, että tuntemani ihmiset ymmärtäisivät minun maailmanmenoa tällä hetkellä. Aallonpohjat- ja harjat tasoittuvat joka minuutilta, eikä se ole helppoa. Aion jatkaa eteen päin. En voi sanoa että olen päättänyt niin, vaan minun on vaan pakko tehdä niin. Unohtaa menneisyys. Unohtaa vanhan minän. Minun on PAKKO muuttua, olen jo, paljonkin, mutta en tarpeeksi että olisin itseeni tyytyväinen. Nyt alkaa itsekkyyden aika elämässäni.

Haluan vain elää ja rakastaa elämää - ehkä jopa haluaisin tulla joskus vielä rakastetuksi... ...ööh, ei vaan HALUAN että minuakin joku tulisi vielä rakastamaan ja pystyisin olemaan yhtä onnen ja rakkauden kanssa. Ts. haluan harmoniaa ja rauhaa elämääni. Ja rakkautta...


MUTTA IHMISET!

Minä en halua tehdä itsestäni mitään uhria tässä. En todellakaan, koska asia ei ole niin. On nimittäin aikoja jolloin en ole ollut hyvä ihminen. Olen ansainnut tämän paskan fiiliksen kaikesta mitä olen tehnyt ja olen jättänyt tekemättä. En todellakaan halua kerätä itselleni mitään turhia sympatioita ja tsemppauksia - vaikka liittyen meidän eroon - koska olin todella ansainnut tämän eron. Älkää säälikö minua, älkää tsempatko jos ette tiedä asian oikeaa laitaa, koska tartun helposti niihin ja alan taas valehdella itselleni. Olkaa oma itsenne, niin minäkin.

Mielenkiintoista kyllä tämä pääkopan selvittely. Erosta on kulunut jo tovi, mutta miksi olen tunteideni osalta nyt vasta 'pohjalla'? Enpä oo kai tajunnut sitä vasta kun pari viikkoa sitten. Eilen oli nimittäin hyvä päivä kun sain tajuttua tiettyjä asioita, mutta tänään taasen oli täysin paska päivä. En käsitä miksi. Miksi kaikki näytti eilen vielä niin valoisalta? Ei silti, kaikkea tätä paskaa yhdistää yksi asia - opin itsestäni joka päivä jotain uutta. Kaipa tämä äkillinen henkinen kasvaminen on myös niin kivuliasta. Pitänee vaan tottua ajatukseen että yksin tässä nyt ollaan. Eteenpäin sanoi mummo lumessa, niin mäkin ajattelin sitten mennä - pakkohan mun on, ei tästä muuten mitään tule. Mutta odotan sitä päivää, kun valehtelen itselleni viimeisen kerran. Koska nyt vielä tässä kohtaa, en voi olla mistään varma. Luulin että eilen oli se päivä - mutta sisimmässäni tiesin että niin ei ole. Tämän päivän romahdukseen ei tarvittu kuin yksi laukaiseva tekijä - joutsenet. Jos jotain kiinnostaa enemmän joutsenet, niin kerron kyllä kysyjälle :P

Haluaisin edetä elämässäni eteenpäin ja uskoisin että 'jonkun toisen löytäminen' voisi olla ovi parempaan - edes hetkellisesti. Mutta pelkään sitä että satuttaisin vain sitä toista, jos kävisikin kylmät omien tunteiden osalta. Ja enkä suinkaan helpota mahdollisuuksiani kertomalla sitä asiaa tässä julkisesti. :D ENIVEIIS, loma alkaa ja todella aion viettää sen. Mun on pakko unohtaa menneisyys edes jollain tapaa, että voisin jatkaa eteenpäin. Koska kumminkin, RAKASTAN ELÄMÄÄ!

Sekin on paskamaista kun kaikki kaverit on niin pitkällä, että pitäisi puhua puhelimessa näitä asioita ja puhelimessa näiden asioiden puhuminen on kyl niin perseestä.


Olen joka tapauksessa onnellinen, kun ei ole muita murheita. Tiedän mitä minun pitää tehdä ja se vie minua eteenpäin, vaikkakin se on välillä vitun vaikeaa. Mutta asioista selviää puhumalla eikä ajattelemalla asioita omassa pääkopassa, koska sehän on vain mielikuvitusta.

PITÄKÄÄ YHTEYKSIÄ IHMISET!

rakkain terveisin kaikille, minä