IRC-Galleria

MillaMagia

MillaMagia

I'm the princess, that's why.

Blogi

« Uudemmat - Vanhemmat »

Journalistit liikenteessä.Torstai 10.05.2007 04:48

Viime lauantai-sunnuntain välisenä yönä olin kuskina klo 04.00. No jopas sattui, että poliisi vilkautti sinisiä valojaan perässäni Porin keskustassa. (Syy oli se, etten ollut ehtinyt vielä laittaa valoja päälle juuri lähdettyäni....niin niin..seli seli..mä mitään valoja ees tarvii..)

Hupaisan tilanteesta teki se, että itse keskittyessäni ihmettelemään epätavallista tapahtumaa, Svallo-pallo oli jo innoissaan kaivamassa kameraa esille hyvän tilannekuvan toivossa (tyyliin Milla puhaltamassa alkometriin).

Poliisisetärassukat eivät varmaan osanneet kuvitellakaan saamaansa vastaanottoa, kun normaalien ihmisten auktoriteettipelon ja -kunnioituksen sijasta nämä tyypit olivat aivan onnessaan tullessaan pysäytetyksi ja saadessaan uusia elämyksiä muuten niin tylsään lauantai-iltaan.

Svallosta ainakin huomaa, että siinä meillä on todellinen journalisti: todennäköisesti ensimmäinen asia, joka sille tulee mieleen kohdatessaan suden yksin pimeässä metsässä, on kamera. Tai eniten sitä varmaan vituttaa kilometrin korkuiselta vuorelta pudotessaan, jos ei ehdi ottamaan omasta kohtalostaan hyvää kuvaa.

Ajatuksia luontaistuotealasta.Lauantai 28.04.2007 04:43

Olin tällä viikolla kaksi kertaa luontaistuote-firmojen koulutuksissa. Aiemmin olen ollut kerran. Tästä lähtien menen vastaaviin tilaisuuksiin todella mielelläni, koska kaikkien noiden kolmen koulutuksen jälkeen mulle on jäänyt tosi hyvä olo, ja olen mielestäni saanut niiltä paljon.

Muutenkin viihdyn luontaistuotekaupassa tosi hyvin töissä, koska siihen liittyy monta sellaista elementtiä, jotka ovat minulle tärkeitä:

Ensinnäkin toisaalta työ on aika helppoa ja harmitonta, eikä aiheuta liian suurta stressiä enempää kuin mitä itse haluaa ottaa harteilleen.

Työajat ovat joustavat ja sopivat minulle hyvin.

Asiakaskunta on kaikenkattavaa ja asiakaskunnasta löytyy tosi fiksuja ja ajattelevia ihmisiä, joiden kanssa saa aikaiseksi monenlaista keskustelua aiheesta kuin aiheesta.

Voin tuntea tekeväni jotain hyödyllistä ja olla oikeasti avuksi ihmisille. Tosi monet kaverini ja läheiseni ovat jo konsultoineet minua (tosin en ole missään tapauksessa mikään ammattilainen vielä ainakaan) ja myös sellaiset ihmiset, jotka eivät muuten ko. liikkeen tuotteita käyttäisi hyödykseen, ovat jo kauttani jotain uskaltaneet kokeilla. Minusta on ihanaa, jos minulla on jotain annettavaa muille ja positiivinen vaikutus ihmisiin ja heidän elämäänsä.

Luontaistuoteala on tulevaisuuden ala, ja siksi sen parissa voi kokea olevansa ajan hermolla.

Alalla pitää tietää hiukan kaikesta kaikkea. Niin kemiasta, lääketieteestä kuin biologiastakin laaja-alaisesti. Ravitsemuksesta ja psykologiasta pitää tietää. Ja itselleni nykyiseen kouluun liittyen on tärkeää, että myös kosmetiikan tuntemusta voin hyödyntää ja kehittää, koska liikkeessä, jossa työskentelen, on varmaan tämän maakunnan suurin luontaiskosmetiikkavalikoima.

Itseään pitää jatkuvasti kouluttaa ja kehittää pysyäkseen ammattitaitoisena. Alalle tulee koko ajan niin paljon kaikkea uutta ja poistuu vanhaa, että ikinä ei voi olla valmis.

Joka päivä voin mennä töihin tietäen, että voin oppia jotain uutta ja sitä oppimista riittää ihan niin pitkälle kuin vaan itse olen kiinnostunut tietämään asioista. Tiedän, että kaiken tiedon voin myös hyödyntää tavalla tai toisella.

Minulle itselleni on hyväksi työni. Opin itsestäni paljon ja opin tietämään, mikä minulle on hyväksi, ja pystyn kokeilemaan kaikkea sellaista, mitä en muuten tulisi kokeilleeksi. Tämän oivaltaa, kun vertaa asiaa esim. siihen, että olen ennen vegaanina voinut olla töissä vaikka pihviravintolassa. Vaikka työ olisi muuten mukavaa, en koe siitä olevan itselleni kauheasti hyötyä. Ja toisaalta on mukavampi auttaa ihmisiä sellaisissa asioissa, joista voi henkilökohtaisella tasolla sanoa tietävänsä ja joita voi oikeasti suositella.

Tottakai tälläkin alalla on asioita, joihin en usko itse tai joita en muusta syystä koittaisi, mutta niiden anti on se, että ainakin ne laittavat ajattelemaan ja määrittelevät mielipiteitäni. Tykkään kaikesta sellaisesta elämässä, mikä saa minut kyseenalaistamaan, tarkentamaan ja muokkaamaan omia asenteitani ja maailmankatsomustani.

Alalla yhdistyvät järki ja tunne, joita molempia arvostan ja joita kumpaakaan ilman kokonaisuus ei olisi täydellinen. En ole sellainen ihminen, joka vaan mutu-tuntumalta uskoisi kaiken, mitä sanotaan ilman selkeää faktaa. Tyyliin, että kansanuskomuksen mukaan linimentti 1 auttaa sairauteen 3 jne. niin sen on sitten oltava totta ja haluan sen olevan totta (Ei siis näin). Tosi monista luontaistuotteista on tehty kunnon tieteellisiä tutkimuksia, mitä arvostan, koska hyvässä asiassa pitää olla tukena jotain ihan järjen tasolla perusteltuja pointteja, eikä vaan mitään wannabe-uskomuksia. Toisaalta en ole niin kyyninen ja kapeakatseinen ihminen kuin monet pelkästään koululääketieteeseen uskovat valtaväestön edustajat. Tai sanotaanko niin, että uskon luonnonmukaisten vaihtoehtojen olevan yleensä parhaita, koska ne ottavat ihmisen kokonaisvaltaisemmin huomioon ja muistavat, keitä olemme ja mistä olemme tulossa. Koululääketieteessä halutaan olla jumalia ja monet uskovatkin sen olevan mahdollista; kun taas fytonomia ja farmakognosia muistavat ihmisen olevan ihminen, joka on riippuvainen tietyistä lainalaisuuksista tässä maailmassa.

Kun on todistettua tietoa ja luovuutta sopivana sekoituksena, ollaan varmaan lähimpänä totuutta. Juuri sen takia minusta on ollut tosi ihanaa käydä noissa luontaistuotealan koulutuksissa: siellä on ihanan älykäs ilmapiiri - hyvät luentomateriaalit ja luennoitsijat todellisine tietoineen yhdistettynä avarakatseisuuteen ja luovaan ajatteluun.











Linnan Juhlia odotellessaTorstai 15.03.2007 03:00

Saan elämää kauniimman puvun.

Pukuompelijaksi opiskeleva ystäväni, Mariella, kysyi haluanko hänen tekevän minulle puvun koulun juhlapukukurssilla. Minulle se maksaisi kankaat jne, mutta työ olisi ilmainen.

Koska kaappini jo ennestään pursuaa leninkejä ja muita juhla-asuja, olin rahapulasta huolimatta innoissani ideasta. Kyllähän kaapissa nyt sopu sijaa antaa, ja enköhän mä joskus sinne Linnan Juhliin pääse, niin ehkä sille puvulle vielä käyttöä löytyy. Voi sen tietty seinälle myös ripustaa. Mulla ei ole koskaan ollut ainakaan sitä ongelmaa, etteikö mulla olisi vaatteita juhliin, koska en ole vielä pitänyt edes kaikkia edellisiä hankintojani missään. Olen aina ostanut kauniin vaatteen, kun sellainen on tullut vastaan, vaikken ole tiennyt sille mitään erityistä käyttöä.

Tiesin ystäväni olevan oikein lahjakas ompelija, joten mikä sen hienompaa kuin saada itse suunnittelemani ja varta vasten mittojeni mukaan tehty puku. Äitini ja hänen sisaruksensa ovat aina ommelleet paljon ja sitä kautta olen saanut itse tehtyjä vaatteita, mutta en ole koskaan oikein virallisesti teettänyt itselleni ompelijalla mitään ja siksi minua kiinnosti kovasti, miten sellainen prosessi etenee.

Ensin suunnittelin millaisen puvun haluan, ja sitten mietimme yhdessä Mariellan kanssa, kuinka se pystytään käytännössä toteuttamaan. Halusin puvun, jota en heti kaupasta löydä ja jossa eniten hyötyisin henkilökohtaisten mittojeni huomioonottamisesta, sekä parhaiden puolieni korostamisesta. Päädyin mahdollisimman vartalonmyötäiseen asuun, joka korostaa muotoja, kuten rintoja, lantiota ja vyötäröä. Look on sellainen keijukaismaisen naisellinen.

Kyseessä on yhtenäinen pitkä hame korsettimaisella yläosalla, eli hiukan goottityylinen, mutta ei liikaa. Puvussa on pitkät hihat, jotka levenevät ranteita kohden, ja alaosa menee polviin asti vartaloa myöden, jonka jälkeen levenee kellomaisesti. Takana on nyöritys, jolla on lähinnä koristeen virka. Decolte on avonainen, hiukan rintoja paljastava ja niitä myötäilevä.

Värinä minulla oli heti mielessä punainen, jossa mustia yksityiskohtia. Sitten mietin, josko pitäisi valita pääväriksi musta ja korostaa sitä vasten punaisia yksityiskohtia, mutta päädyin lopulta punaiseen, koska se ei ole ihan niin raskaan oloinen. Mustalla on nyörien alla oleva takakappale, sekä jotain kirjailuja. Materiaaliksi mietin jotain nukitettua kangasta, riittävän ohutta, jotta hame laskeutuu kauniisti.

Eilen käytiin ostamassa kankaat. Löysin heti ensimmäisestä liikkeestä ja ensimmäisestä katsomastani kankaasta haluamani. Se oli ja pysyi, vaikka kävin vielä muitakin vaihtoehtoja katsastamassa. Elämä on helppoa, kun aina asiassa kuin asiassa löytää heti parhaimman vaihtoehdon. Pitää vaan tietää, mitä haluaa.

Ennen kankaiden ostoa ja varsinaisen puvun valmistusta, Mariella teki sovituskappaleen halvemmasta kankaasta. Siihen tehtiin sitten tarvittavat korjaukset ja hiottiin näin täydellisen istuvaksi. Kaikki kävi paljon nopeammin kuin ajattelinkaan, koska siitä ei ole kuin n. kaksi viikkoa, kun tämä kaikki alkoi. Enää ei mene kauaa, kun saan jo koittaa koristeluja vailla olevaa pukua.

Olen tässä tullut siihen tulokseen, että tuollainen asujen suunnittelu on todella nautinnollista puuhaa ja tuottaa suurta tyydytystä minulle. Tuntuu, että olen keksinyt jo 100 muuta juttua, jotka haluaisin toteuttaa joskus tämän lisäksi. Olisi hiukan ihanaa, jos voisin työkseni suunnitella itselleni asuja ja siitä vielä maksettaisiin :)

No pitää toivoa, että pääsen rikkaisiin naimisiin, saan suuren perinnön, voitan lotossa tai tulen hyvin toimeen omalla työlläni, jotta voin kustantaa pohjattoman vaatekaivoni. Mutta tosiaan - jos joku tarvitsee avecia Linnan Juhliin ja katsoo minut sopivaksi, niin lähden ilman muuta ja pukukin olisi pian valmiina. Toinen vaihtoehto on tietysti saada kutsu sinne omilla avuilla, mutta nähtäväksi jää, kumpi ensin toteutuu, tai mikäs sen hienompaa, jos vaikka molemmat yhtä aikaa.

"Millainen on se taivas,
Jota ei löydetty koskaan
Olen kuullut paljon siitä
Osan jopa omasta suustani"



Iiihana verkkolehtiTorstai 01.03.2007 23:30



http://www.satakunnankansa.fi/eejournal/lehdet/uusi/


Siinä ois tuollainen todella sivistävä ja laadukas verkkojulkaisu

SYKSYMaanantai 25.09.2006 23:32

Syksy on selkeästi erilaista aikaa verrattuna muihin vuodenaikoihin. Silloin tuntuu olevan kauhea tarve aloittaa kaikkea uutta ja kehittää omaa elämäänsä.

Itselläni syksy yleensä näkyy seuraavasti:

1. Kauhea kodin laittamisen ja sisustamisen tarve. Muina vuodenaikoina en ole kovinkaan kiinnostunut vierailemaan Hemtexissä, mutta syksyllä se tuntuu ihan unelmien paratiisilta ja sieltä löytyy vaikka mitä kivaa, jota ei muina aikoina edes tunne tarvitsevansa. Muutenkin syksyisin saan erityisen suurta nautintoa kaikesta uudesta, mitä kehitän kotiini ja millä tunnen rakentavani jotakin ihan "omaa". Myös uusia vaatteita kaipaan mielettömästi.

2. Uusien harrastusten tarve. Näin syksyisin mietin koko ajan, millä saisin lisää sisältöä elämääni ja mitä uutta siihen kaipaisin. Kaikki tuntuu tosi mielenkiintoiselta ja sopivalta juuri minulle. Nyt esimerkiksi aloitin kuntonyrkkeilyn ja moneen muuhunkin aktiviteettiin mieleni tekisi. Myös työpaikkoja katselen sillä silmällä.

3. Uusien haasteiden tarve. Syksyllä minulla on aina suuret suunnitelmat koulusta ja sen edistymisestä. Kaikki tuntuu mahdolliselta ja helposti otan itselleni ihan liikaa kaikkea, kun yleensä myöhemmin huomaan alkuinnostuksen laannuttua, ettei tämä nyt ihan niin innostavaa ollutkaan. Samoin kaikkia ylimääräisiä opintoja muista instituutioista hamuaisin itselleni ihan mielin määrin. Haluaisin viimeinkin mm. suorittaa tarjoilijan tutkintoni loppuun, koska siitä ei edes paljon puutu. Samoin avoimen yliopiston opinnot ovat aina niin mielenkiintoisia, ja koko ajan harkitsen koulun vaihtamisen mahdollisuutta.

4. Uusien ihmissuhteiden luominen. Syksyllä kummasti ainakin minun tulee tutustuttua uusiin ihmisiin paljon aktiivisemmin kuin muina aikoina. Uudet ystävät piristävät elämää ja tuovat uutta näköalaa, kuten myös vanhojen ihmissuhteiden syventyminen. Tällaisena aikana minulla on enemmän energiaa olla enemmän menossa koko ajan, ja tunnen siihen varmaan suurempaa tarvettakin.

....Maanantai 22.05.2006 02:40

I have a universe inside me
Where I can go and spirit
guides me
There I can ask oh any
question
I get the answers if I
listen

"Helvetissä on aivan
erityinen paikka niille
naisille, jotka eivät tue
toinen toistaan" -Madeleine
Albright-

LAULUT

Ei ole paljon lauluja
laulettavaksi
Sanat pyhiä kuin rukous
Ei niitä viskellä ympäri
huoletta
Ympäri huonetta vihassa
Äänet pysyvät rikki
Ja naulaa vedellään hermon
lihavaa ruostetta pitkin

Ihmiset suuttuvat, jos
yrittää
elää hiljaisuudessa
Kun totuudet eivät ole
sanottavissa

- A.W Yrjänä -
« Uudemmat - Vanhemmat »