IRC-Galleria

Suru on vain verho ikkunoissamme,
Tuska matto lattiallamme.
Kipu on pöly huoneemme nurkissa joka palaa aina lupaa kysymättä.
Kyyneleet ovat pieniä sadepisaroita,
jotka koputtavat myrskyisinä päivinä ikkunoihimme.

Sitähän ne meidän huolemme ovat. Surua, tuskaa, kipua. Niiden sekään eksyvät muutamat kyyneleet silloin tällöin.
Hymy peittää surumme monesti, etteivät muut huomaa sitä.
Olemme haavoittuvaisia, kuin pienet kukat niityillä. Niiden päälle ei saa astua, tai ne kuolevat.
Olemme yhtä heikkoja persoonia.
Kun sade ropisee ikkunaamme, se saa meidät ajattelemaan, tai ainakin minut.
Sadepisarat on kuin pieniä kyyneliä, joita tippuu monia tuhansia, monia kymmeniätuhansia.
Ne vain ovat. Niinkuin mekin.