IRC-Galleria

"...out of my life, out of mind.."
Olisikin noin vaan helppoa.
Mutta ei. Eijei.

Tuntuu että yhdessä olisi hyvä.
Silti tuntuu että se on mahdotonta. Olla enää normaalisti yhdessä.
Sillä tavalla onnellisia.


Minä mokomakin, ihastun niin helposti.
Vaikka ei se enää haittaa.
Ei se ennenkään pahemmin haitannut
Olinhan kiltti tyttö enkä välittänyt muista.
En niinkuin sinusta.

Enkä vielä vähään aikaan tule välittämään



Asiasta seitsemänteentoista:
Näin eilen asemalla äidinkielenkurssimme ihanatukka-pojan <3
Jopa moikkasi minua :)
Saattoi hymyillä hetken itsekseen.
Eihän hän minua muuten noteeraa lainkaan. Tuskin tulee noteeraamaankaan.
Ja tuollaisilla herkuillahan on jo tyttöystävät jotka painivat kanssani täysin eri sarjoissa.


Mutta saahan sitä vähän ihastua?

Päässä soi yksi ja sama biisi UUDESTAAN UUDESTAAN UUDESTAAN.
Mutta eipä se mitään, sama kai mikä siellä soi.

"Se on yksi ja sama asia,pensselinä veitsi sielu lasia"
näin stam1nan sanoin.
Lasinen sielu. Onkohan se? onkohan sitä edes olemassa. Sielua siis. Lasia nyt varmaan,ainakin meidän ikkuinoissa. Entäs teillä?

Typerää pohdintaa.
Outoja olotiloja ja pelkäämistä.
Ai mikäkö pelottaa?
Siinäpä teille pähkinä purtavaksi.



-Roki tuli luo ja heilutti häntää. Meni pöydän alle nukkumaan-



On ihmisiä joista en pidä, mutta joihin pyrin pitämään yhteyttä
ja pysymään väleissä.
Ei ole kivaa omata vihamiehiä.
On myös ihmisiä joista pidän,
ihmisiä joista välitän hirveästi,
ihmisiä joita rakastan.

Mihin sinä kuulut?
MUAH! Piinatkoon kysymys sinua lopun ikääsi.


Loppuun todettakoon Stam1nan sanoin:
"Elä unelmaasi vaikka välillä kastut, sillä aina joku muu vaihtaa lakanat"

Niinhän se on.

TOTELKAA!

"Sinä olet ainoa kaunis,nukkuva kuollut jumala, nukkuva kuollut jumala ihminen"

"I'm sitting here in a boring room"
Kone edessä maailma ulkona
ja sormet hakkaa näppäimiä.

Kädessä lukee "kyttää Minnaa" jonka Iida siihen äidinkielen tunnilla kirjoitti.

Joku apina kirjautui sisään msn:n.
Nimimerkissään hihkui
rakkauttaan poikaystäväänsä.
Sepä mukavaa,
mutta ehkä meitä ei kiinnosta.


Platon oli typerys,joka halusi totalitaristisen yhteiskunnan.
Joku toinen filosofi apina taas kehotti toivomaan vain sitä,minkä tietää varmasti toteutuvan.
No minäpä toivon että huomenna on perjantai.
Herätessäni katsahdan kalenteria ja hihkaisen ihastuksissani: "Oi! Toiveeni toteutui!"



Pitäisi siivota, lukea tulevaa koeviikkoa varten..
Sen sijaan istun kirjoittamassa turhaa valitusta siitä kuinka
en tee mitä pitäisi vaan istun tässä kirjoittamassa turhaa
valitusta siitä kuinka en tee mitä pitäisi.
Kaveri tulee tuomaan pari viikkoa sitten hänen
kämpilleen jättämäni kaljat, jotka
tungen jääkaappiin ja juon huomenna pois
ennenkuin vanhemmat tulevat kotiin.
Käyn pihalla tupakalla liian usein
ja silti marmatan kuinka rahaa menee liikaa.


Vitti mikä elämä.

Taidan mennä pissalle.

Heipä hei te Minnan Päiväkirjan stalkkaajat.
Onkohan teitä oikeasti edes olemassa?

Ehkä ei.

Kirjoitan tänne silti, olkoonkin naurettavaa.


Jospa ensin esittelisin itseni:
Minna Alina, sinkku.

Joopa joojoo, poikaystävä jätti.

Luin eilen Andre Makinen Venäläisiä unlemia loppuun.
Siinä sanottiin että luodit eivät satu eikä kuolema tule niin kauan kuin
sitä jaksaa tuijottaa suoraan kasvoihin.
Soveltaen sitä, minuun ei satu.
Leikkikää mukana, tuijotetaan kaikki tapahtunutta tyhmänä naamaan.
Niin ei satu. Eikä tulekkaan sattumaan.


Näin itselleni ja teille väittäen kiipeän kuusen latvaan
ja huudan kaikkia pitkätukka poikia astumaan
esiin koloistaan kanssani kahville.

Hei beibi tule sellaisena kuin olet! Kunhan et ole kalju.

Lupasin itselleni mennä ajoissa nukkumaan. Mutta sitten kello olikin jo yksi. Ai että miksi se venyi niin pitkälle? No kun tuli puhuttua puhelimessa.
Seuraavana iltana tuli vähän tekstailtua.
Jotenkin tässä alkaa tosissaan käsittää jotain outoa...
...Joku on minuun ihastunut.

Eikä ihan vain "joku" vaan poika jolla on pitkät hiukset. OIH!
Eikä naamakaan pahempi ;)

Oletuskuva kyllä hirvittävä


HILJAA! Minähän seurustelen.
Vaikka meneekin juuri nyt huonosti niin silti.
Seurustelen.


SEURUSTELEN.



Uskokaa jo.
(Tosin poikaystävälläni on lyhyet hiukset..)

Hei,olen Minna. Opiskelija.
Juu, ihan ekaa vuotta vasta, tossa Lumon lukiossa..
..No aika sekavaa kyllä vähän. Tai siis.. En tajua lukujärjestyksen kellonajoista mitään.
Enlä muutenkaan kurssivalinnoista, mutta nehän tehdäänkin vasta myöhemmin..
..Niin tietysti ensimmäinen lukujärjestys on jo. Filosofiaa, terveystietoa, äidinkieltä, biologiaa, opoa ja pitkää matikkaa luvassa.. Niin no tosiaan valitsin alunperin lyhyen mutta ne laittoivat minut pitkään. Vaihdan ensimmäisen kurssin jälkeen ehkä lyhyeen. Katsoo nyt miten tässä selvitään.

Ei ne isommat siellä pelota. Tai ehkä tytöt vähän. Ovat osa jotenkin ilkeän näköisiä? Sellasiakin, jotka olivat samalla ylä- ja ehkä myös ala-asteella. Ja jotka olivat jo silloin pelottavan ja ilkeän näköisiä..

Onneksi on pari tuttua tosiaan samalla luokalla, joka on muuten minulla 06F1.
Ja tuttuja muillakin luokilla..

..No mutta lähdenkin tästä hankkimaan kirjani viime tingassa.
Sitä ennen pitää varmaan ryöstää pankki..

Muistatko ne kaikki valvotut yöt Sinun sydämenlyöntisi kädessäni?
Valkeaa kohinaa korvat täynnä on vaikeaa kuulla itseään,
ja sitä mistä ehkä olisi ymmärtänyt tekevänsä väärin.

Tänään tapahtui seuraavaa: Laskin töissä tapettirullia ja jäin vahingossa vartiksi ylitöihin enkä kerennyt bussiini, ja seuraava tulisi vasta 40min päästä.
Tästä suivaantuneena lähdin talsimaan Koivukylänväylän viertä
armottomassa paahteessa autojen suhaillessa ohitseni ja kuskien katsoessa rumasti.

20-30 minuuttia käveltyäni saavuin vanhan yläasteeni pihaan,jossa meidän oli tänää määrä pitää Morson bossen piknik. Morso on hyvä ystäväni ja hänen "bosseaan" ovat kaikki jotka sillä tietyllä nurmikkoläntillä välituntisin yläasteella istuskelivat.
Saavuin siis sinne,ja jengiähän oli jo mukavasti paikalla.
Ja tehdään nyt vinoilujen varalta tiedettäväksi että tiedän kyllä sen että "posse" kirjoitetaan kovalla peellä. Meillä se vaan tässä tapauksessa on "bosse".

Se on hassua miten kaikkien kanssa juttu luisti taas kuin ennen vanhaan,vaikkei kehenkään ole pitänyt yhteyttä. Nekin joiden kanssa on viettänyt 9 vuotta samalla luokalla ovat jääneet, mutta sitten kun tapaa taas kaikki on kuten ennen.
Miksi se on niin vaikeaa pitää yhteyttä?

Ehkä pohdin näitä asioita liikaakin näinä päivinä.
En tiedä..
Välillä on vaan niin tyhjä olo.

Eräs ystäväni pyysi tänään tiuskimistaan anteeksi. Annoin. Tietysti,enhän minä ole sen parempi.
Toinen ystäväni kertoi luottamuksellisen asiani eteenpäin, ja se pisti kyrsimään.
Ja eräs toinen henkilö taas herätti minut viime yönä yhden jälkeen kännisellä puhelulla että hän haluaa naida minua joskus ja että meidän pitää mennä hänen kevarillaan ajelulle,kuten kesän alusta asti on aikomus ollut.
Seksuaalisesti yliaktiiviset teinipojat ovat yleensä hauskoja, mutta keskelä yötä ei noita puheluita jaksaisi saada, varsinkin kun on herättävä aikaisin töihin.


Joku asiakas halusi tänään Teho Öljymaalia sävyllä omena. Sävykoodia ei tietysti ollut, ja vaikka löysin sävytyskoneelta "omena" sävyn kun kirjoitin sanan sävykoodin tilalle, asiakas ei silti uskonut, vaan halusi paikalle vakituisen työntekijän.
Miksei kesätyöläisiin luoteta lainkaan?
Enhän minä kaikkea tiedäkkään, mutta mitä siinä häviää jos kysyy? Korkeintaan joutuu kysymaan toiselta tai odottamaan että kesätyöläinen hakee toisen myyjän paikalle.
Mikään ei töissä kyrsi enempää kuin henkilö joka tulee viereen ja aloittaa kysymyksen,mutta nimilappuni "harjoittelija" teksin huomatessaan katsoo tylsistyynenä ja tokaisee " Tai mä kysynkin tolta toiselta"


En taas jaksaisi ylläpitää msn keskustelua, mutta kuten jo viime kirjoituksessa sanoin, olisi töykeää olla vastaamatta.
Rannettakin särkee,kuten aika usein. Otsassa on outo näppy ja ystäväni värjäsi kaistaleen etummaisia hiuksiani tänään vihreäksi.

Taidan sulkea koneen ja hakea lisää colaa.

Ilta pimenee ja ystävä lähti juuri kotiinsa.
Msn on päällä ja valot eivät, eikä jaksaisi räpsytellä ikkunasta toiseen,mutta toisaalta olisi töykeää jättää vastaamatta.

Taas yksi tuttava kirjautui sisään. Kaikeksi onneksi hän näyttää olevan niin puolituttu ettei koskaan tule minulle juttelemaan.

Niin. Puolituttujahan riittää. Ja kavereitakin on ihan mukavasti. Ja Kunnon ystäviä jokunen. Sellaisia mihin todella voi luottaa.
Vai onkohan? Ainakin oli.
Tuntuu että kaikki jotenkin ettäntyy.
En näe parasta ystävääni juuri koskaan enää. Paras ystävä.. Niin. Kyllähän hän OLI, kun vielä yläaste oli käynnissä. Mutta nyt on virähtänyt melkein kuukausi näkemättä.
Tänään hän lainasi minulle rahaa pakon edessä,mutta sekin oli vain pikainen näkeminen.
Toisaalta onhan niitä uusiakin.. Nyt jo tuntuvat äärettömän tärkeiltä. He jotka tapasin protuleirilläni.. <3

Aika surullista itseasiassa tämä kaikki. Etääntyminen turvallisuudesta. Pelottaa koko lukio. Ajatus aikuisuudesta..


Puhun edelleen messengerissä.. Pikkusisko huutaa olohuoneessa faijaa kääntämään kanavaa..
Sisko. kauhean rakas. Miksi sitä tajuaa ja osoittaa niin harvoin? Liian harvoin.

Synkistelyä. Taidan mennä suihkuun.
Ehkä valuva vesi vie huolet mukanaan edes hetkeksi.

Täten ilmoitan että yritän kirjottaa tänne jotain fiksua seuraavalla kerralla.

Jotain OIKEASTI fiksua

Kylläpäs aion