IRC-Galleria

Elinikäkää ei riitä poistaa sua kokonaan musta.

Silti mietit oliks väärin erota, kyl mäki.
Mut silti ku välil tavattiin, sen kyl näki,
et matka meidän välil on vaan liian suuri voittaa.
Ois voitu tuurii koittaa, maratonit luuril soittaa,
mut itsesuojeluvaistost ei enää luuri soikkaa.

Kuljetaan omii polkui, mut osa sust kulkee mun mukana.
Tahti on hissuu, ei täyty purjeet, ku puhallan.

Joskus saatan vaan dallailles hymyillä yksin,
mietin meit, shit nyt pitää lymyillä yksin.
Eri olosuhteis, ei tarviis tuntee tätä ikävää.
Meidän piti pitää pää, tehtiin side pitämään,
ku plärään vanhoi kuvii, ei oo muuttunu mitä nään,
ennen oli... no nyt ei oo sit sitäkään.

En elä menneisyydes, mut menneisyys elää mussa.
Hetkeks kirjotan viestin, jonka kuitenkin taas kumitan,
yhteys lisää ikävää, sus muutenki vaan jumitan,
en uskonu et reagoisin tällai tähä, ajattelin et mus
olis itsekunnioitust, ees vähä.

Ei oo muuttunu huhut, ni en oo vielkää hyvä ämmä,
mut tiedä, vaik muute sekoilen, ni mä pidän pyhänä tän.