IRC-Galleria

RukousSunnuntai 24.12.2006 16:33

Jälleen uusi unelma joka ei koskaan toteudu

Vain ylistääkseen suruasi

Jälleen yksi elämä jonka olen riistänyt sinulta

Lahja pahentamaan tuskaasi ja kärsimystäsi

Jälleen yksi totuus jota et koskaan voi uskoa

On rampauttanut sinut täysin

Kaikki ne huudot joita alat kuulla

Ansassa mielessäsi ja ääni on kuurouttava


Anna minun valaista sinua

Näin minä rukoilen




Eläminen ei vain ole tarpeeksi vaikeaa

Polta minut elävältä sisälläni

Elämäni ei ole tarpeeksi hankalaa

Ota kaikki pois!



Jälleen yksi painajainen tulossa toteen

Julistautuu huomenna

Jälleen yksi rakkaus jonka olen ottanut sinulta

Eksyksissä ajassa, kärsimyksen reunalla

Uusi maistiainen pahasta jota synnytän

Tulee lyömään sinut täysin

Tuon toteen kaiken mitä pelkäät

Elät pimeässä ja maailma on uhkaava



Anna kun valistan sinua

Näin minä rukoilen



Eläminen ei vain ole tarpeeksi vaikeaa

Polta minut elävältä sisälläni

Elämäni ei ole tarpeeksi hankalaa

Ota kaikki pois!



Palaa luokseni

Älä jätä minulle ketään!

Käänny minuun puoleeni

Palaa luokseni

Hylkää!



Olet saanut minut kääntymään pois.


Suomennos Disturbedin kappaleesta "Prayer".

Henkilökohtainen adventti.Perjantai 03.11.2006 01:28

Odotan huomista. Odotan iltaa jolloin tapaan hyvin läheisen ystäväni. Hänelle puhuminen onnistuu aina avartamaan näkökulmaani ja rauhoittamaan minua. Vaikka olemme melko uusia tuttavuuksia, tuntuu kuin olisin tuntenut hänet vuosia ja silti raapaissut vain pintaa.

Mitä tämä kertoo meistä ihmisinä? Jos on mahdollista tutustua toiseen näin nopeasti yhtä syvällisesti kuin mitä yleensä tutustutaan vuosien aikana, miksi monet tahallaan jarruttavat prosessia? Aika ei ole loputonta. Sitä on väitetty neljänneksi ulottuvuudeksi, jonka vankeja kaikki olemme. Mikä saa ihmisen tietoisesti tuhlaamaan sitä kaikin voimin? Pelkäämmekö että elämämme ei sisältäisi tarpeeksi kokemuksia riittämään koko elinajallemme ja pyrimmekö siksi säästämään elämyksiä myöhempää käyttöä varten?

Synnymme, leikimme, käymme koulut, käymme töissä, jäämme eläkkeelle, jos on rahaa niin leikimme vielä vähän ja sitten kaikki on ohitse. Luultavasti vietämme elämämme ensimmäiset ja viimeiset vuodet molemmat vaipoissa ja kuolaten. Eikö tähän välille pitäisi saada mahtumaan mahdollisimman paljon väriä, ettemme joutuisi myöhemmin katumaan elomme harmautta...? Minulla on kova hinku saada aikaan ja tuntea, koska karmeinta mitä tiedän olisi tajuta sairaalapedillä että loppu on tulossa ja alkuunkaan ei olla vielä päästy.

Silti, monet toimivat toisin. He sopeutuvat parhaansa mukaan normeihin, yrittävät miellyttää toisten odotuksiin siitä kuinka käyttäytyä ja reagoida, ostavat sinkkiämpäreitä, käyvät yhdistysillallisilla ja ovat tympääntyneitä puolisoonsa, työhönsä ja elämäänsä näin yleensä. Monesti taustalla on vanhempien ja suvun, myöhemmin puolison painostus. Emmekö kuitenkin nauti omasta olostamme eniten? Kuinka kukaan voi edes edesauttaa toisen elämää ellei koe omastaan nauttivansa?

Kyselen paljon, koska uskon että vastaukset löytyvät ajan myötä. On epäreilua itseämme ja muita kohtaan mikäli elämme täydessä valheessa ja itsepetoksessa, kuluttaen aikamme miellyttäen yhteiskuntaa mutta hitaasti masentaen lähimäisiämme. Mitä rehellisempiä olemme itsellemme, sitä enemmän säästämme muita harmeilta. Tämä tarkoittaa myös mielipiteensä kertomista ja asioista puhumista.

Mikään ei rasita ihmistä enempää kuin kumppanin jatkuva mykkäkoulu ja selittämätön käytös. Selittämätöntä käytöstä on myös mykkäkoulun vastakohta, riehuminen. Molemmat metodit ovat mielenosoitusta mutta eivät juurikaan tarjoa mahdollisuutta asioiden parantamiseen. Siinä vaiheessa jos toinen kysyy: "Mikä sinulla on?" hän on osoittanut halukkuutensa tietää ongelmasi syyn. Jos et tässä vaiheessa myönnä että sinulla on ongelmia, olet joko valehdellut hänelle tai sitten sinulla EI todellakaan ole ongelmia. Näinollen sinulla ei ole mitään syytä olla tälle ihmiselle vihainen, tyly tai ihnottava. Myös usein naisen logiikkaan liitetty lause: "Jos sinä et tiedä miksi olen sinulle vihainen, en kyllä aio sitä sinulle kertoakaan!" sotii käytännön hyötyä vastaan. Mikäli ihminen ei tajua tehneensä jotain väärin, hän luultavasti tulee pohtiessaan väärään johtopäätökseen ja hankaloittaa asioita entisestään.

Olemme tulleet pitkän matkaa.

Elin pitkän aikaa tilanteessa jossa en voinut toimia tämän totuusperiaatteen mukaisesti ja se teki elämästäni hirveää. Kieltäminen sekoittaa päämme, sillä asia ei katoa minnekään, vaan tekee muista asioista siihen verrattaessa monimutkaisempia. Aivan kuin yrittäisimme kumota fysiikan lait ja samaan aikaan soveltaa niitä kaikkeen tätä tehdessämme. Syntyy ristiriitoja joihin ei löydy oikeaa vastausta. Elin läpi omien ristiriitojeni kunnes näin valoa tunnelin päässä ja ennen tuntematon tekijä tarjosi pakokeinoa pois tästä kaikesta. Näin onnekkaasti ei kuitenkaan tapahtu kaikille, ja siksi ei kannata elää hankkien niskaansa ristiriitoja.

Niin kauan kuin elää tietäen että on tehnyt kaikkensa onnistuakseen, ihminen on melko onnellinen, sillä enempää hän ei ole voinut asioihin vaikuttaa. Mielestäni kannattaa siis olla rehellinen itsellensä ja kohdata totuus, sillä siltä pakeneminen harvoin kannattaa saati onnistuu.

Odotan yhä seuraavaa kertaa kun tapaan ystäväni ja olen iloinen että minulla on tällainen mahdollisuus ja näin paljon hyvää onnea. Hyvää kannattaa odottaa, mutta ei nukkua onnensa ohitse.

Muotoja ja MateriaalejaKeskiviikko 01.11.2006 20:38

Kivi:

Kivi on usein hiomatonta ja soraista, täynnä kärkiä joihin itsensä viiltää ja satuttaa. Kallio on pinnalta kylmä ellei Aurinko onnistu sitä lämmittämään, jolloin se varaa ja hohkaa lämpöä ympäristöönsä. Yksin kivi on kuitenkin viileä ja kova. Moni ei aisti mitään syvällä sen sisällä palavasta lämmöstä. Kivi on pitkään kestävää, mutta sen sisältä purkautuva paine saattaa usein olla kohtalokas kivelle ja sen ympäristölle. Myös, mikäli kivi kerran lohkeaa, sen on mahdotonta enää palata alkuperäiseen muotoonsa ilman että se syntyy uudestaan ja muovautuu uudelleen. Kiven kauneutta pysähtyy ihmettelemään hyvin harva ja sen vuoksi kivi yleensä jääkin huomaamatta muiden materiaalien nauttiessa suosiota. Kiven tiettyjä ominaisuuksia osataan toki arvostaa, mutta kovin harva on valmis omistautumaan sille.

Kermavaahto:

Kermavaahto on pehmeää, nättiä, makeaa ja haluttua. Se muovautuu usein hyvin haltijansa mielen mukaan, mutta harvoin kestää tätä muotoa kauaa ja pyrkii aina omaan itseensä. Kermavaahto on hyvin suojaamaton kovaa maailmaa vastaan, niinpä se yleensä pyrkii jonkin suojaa antavan seuraan, kuten vohvelin tai maljan yhteyteen, jossa se levittäytyy rauhassa alalleen ja sen läsnäoloa on hankala olla huomaamatta. Silti silloin tällöin samaan maljaan saattaa eksyä kirsikka tai jokin hyvin värikäs ja huomiota kirkuvasti herättävä aines, joka tahtoo varastaa Kermavaahdon huomion. Tämä ärsyttää Kermavaahtoa, mutta toisaalta, ilman Kermavaahtoa ei yli-imelää kirsikkaa kestäisi kukaan sellaisenaan.

Lasi:

Lasi on kaunista. Lasi on kalliin näköistä. Lasilla on kuitenkin sama vika kuin kivellä. Se on kova ja kylmää, ja pienikin särö rikkoo sen täydellisyyden. Mikäli Lasi ja Kivi saatetaan yhteen liian lujaa, lasi yleensä loukkaantuu yhteentörmäyksessä ja murtuu. Pienelläkin vauhdilla ja voimalla on todennäköistä että Lasi ei kestä Kiven särmikästä ja usein rosoista pintaa ja naarmuuntuu. Lasin läpi katsottuna maailma näyttää aina hieman erilaiselta. Yleensä, mikäli lasia ei ole kyetty hiomaan ja muokkaamaan täysin alistettuun muotoon, se vääristää todellisuuden tavalla tai toisella. Ja lähes aina lasi heijastaa osia siihen katsojasta takaisin häneen itseensä. Tämä kuva on kuitenkin yhä peilikuva todellisuudesta ja vaikka kaikki elementit olisivatkin tavallaan mukana, kuvaan on hankala mukautua ensi kertaa sen nähdessään. Kaikesta huolimatta lasi on kuitenkin läpiväkyvää jollain tavalla ja pienikin särö sen sisässä voi näkyä pinnalle valtavana. Lasi on kylmää ja viiltävää, joten siitä on hankala saada otetta ja voi yrittäjälle vaikuttaa mahdottomalta pitää se lämpimänä ellei sulje sitä kämmeneensä, pois näkyvistä. Tarvitaankin suurta taitoa työskennellä jonkin näin herkän materiaalin kanssa ja saada se taipumaan tahtoonsa niin että lopputulos olisi kaunista katseltavaa.

Harva ajattelee että lasi on syntynyt murenneesta Kivestä...

Mikä on niin hankala tajuta?Maanantai 30.10.2006 23:58

...Siinä että mikäli jotain asiaa ryhdytään viemään eteenpäin ja tiedetään että siinä menee aikaa ja vaivaa, niin ehkäpä kaikkien osallisten täytyy tietää missä mennään. Jos asiat menevät niin että jokin ikävä päätös on pakko tehdä niin täytyy nyt olla sen verran munaa että viitsii kertoa asiasta. Mä haluan tehdä kaikkeni sellaisen asian eteen jolle omistaudun ja onnellisen tietämättömänä päädyn vain tekemään hallaa! Jos jollekkin asialle ei voi mitään niin vittuako sitä sitten salaamaan, se on niin ja se on pakko hyväksyä! Siitä pitää sitten jatkaa eteenpäin, mutta eka asia on SAATANA PITÄÄ SITÄ YHTEYTTÄ JA PUHUA ASIOISTA NIINKUIN NE ON! Tähän on käytetty yli vuosi kallista aikaa, rahaa ja vaivaa. Kyllä pitäisi jo olla sen verran luottamusta! EIKÄ tukkia korviaan että oli kiva tuntea!!!

>:[

Vastauksia kysymyksiin joita ei kysytty.Sunnuntai 29.10.2006 16:10

Olen ihminen joka välittää sinusta. Haluan uskoa että voin auttaa. Tulin uteliaisuuttani. Välitän koska ilman sitä elämäni tuntuu kylmältä ja tylsältä. Sinä merkitset minulle, kuvitelmasi eivät sitä muuta. Koet jotain jota en voi ehkä ikinä täysin ymmärtää tai hahmottaa, se ei tarkoita ettenkö olisi halukas silti yrittämään. Olet aina läsnä. Olenko tervetullut? Kiitos. Tosi halaukseen tarvitsee kaksi. En vuodata kyyneliä tarpeeksi usein omaa terveyttäni ajatellen. Saat tulla lähelleni. Haluan kuuntelijan, kertojan, naurajan, itkijän, tuen ja tuettavan. Haluan tuntea. Uskon sinuun, ilman sitä tässä ei olisi järkeä. Minulla on vilkas mielikuvitus. En pelkää sinua. Minäkin rakastan sinua.


Saanko vastata niihin kysymyksiin?

o.o'Lauantai 28.10.2006 00:12

:/

T_TLauantai 28.10.2006 00:06

:(

^^Keskiviikko 25.10.2006 14:08

:)

How to train a girlfriendTiistai 24.10.2006 18:33

Having a girlfriend has been in high regard over the years, mostly but not entirely among guys. It is said taht anyone can get one, so let's go over some basics in training her.

The first thing you need to be aware of is girlfriends are highly self-aware(opettajan ehdotus "self-conscious"). This is why it is advised not to keep more than one at a time. If you place multiple girlfriends in an enclosed place(tarkoitin kyllä space, mutta ei ole väärinkään), such as an apartment, chaos is likely to ensue.

Patience is a virtue when raising a girlfriend. If an adopted girlfriend had a long-time relationship with the previous trainer, adapting can take some time in a new environment.

A girlfriend's behaviour can be hard to predict even after months of mutual interaction. Make sure not to get sloppy with the training process even though it might seem safe to let her out to the garden on her own.

The importance of proper feeding cannot be stressed enough. Make sure the girlfriend's diet is balanced. Chocolate can be used as a treat and motivation when teaching tricks. To wrap things up, choose your girlfriend based on your skills as a trainer. In general, girlfriends taken from shelters need a lot of loving care to restore their trust in (a) man.

I wish good luck to anyone to take on the challenge.



Tämä olisi jatkunut ja jatkunut mutta menin jo yli sanamäärässä... >.<

Arabiaa vessassa.Sunnuntai 22.10.2006 01:18

Tässä huussissa istuskellessani muistin jotain outoa. Istuin Ruotsissa matkatessanikin huussissa. Tämä ei tosin ollut se pääasia vaan se, mitä näin siellä seinässä. Siinä oli kiinnitettynä kyltti jossa oli jotain arabialaista kirjoitusta(arvaisin että arabiaa) ja havainnollistava kuvasarja. Ekassa kuvassa oli vessanpönttö ja nainen joka seisoi pytyn päällä sen reunojen varassa pystyssä ja äkisti. Kuvan päällä oli henkselit. Sen vieressä oli toinen kuva jossa sama nainen istui pytyllä ja äkisti, mutta hymyillen.
Kyltissä kai selitettiin ystävällisesti että veeseehuussi ei ollut näköalatasanne vaan siellä vietetään istuntoja seisokkien sijaan. On mahtanut pyöriä monenlaista senkin kyltin suunnittelijan päässä. Harmi ettei sattunut kameraa mukaan, olisi takuuvarmasti päätynyt päivän kuvaksi galleriaan sellainen vessahuumori.