IRC-Galleria

vittu olen kipeä. haistakaa paska. luin tänään kirjan. ja syysemmas oli kivaa. tai eka kelasin et oli paska ku se kokous kesti jk 12 tuntii, mut sit päädyin et oli iha kivaa varsinki sit sunnuntain ku nähtii Viljamii ja Idaa Nooran kaa ja sit se lauantai yö ku juotiin sitä taikakahvii jos oli enmmän kahvii ku vettä :DD voi vitsi elämä osaa olla jännittävää..

jaa.. kukakohan ei ollut paikalla kun kiisseliä jaettiin..?
vittu mä oon säätäny tänää. puhuin niin paljo paskaa, et taisin onnistuu pilaa just ne asiat jotka näytti olleen viel hyvin. En älyy mikä muhu meni, mä vaan selitin ja selitin.. aiai.
taidan sittenkin olla viel tyhmä teinimuija. ainaki viitisen vuot. sit ehk helpottaa.

kello on puol kuus..olen koneella.
vittu mulo paha olo. enkä ees juonu paljoo..oisko johtunut siit et vedin bissee..? mut en ees ollu kännis. join jk 8 tälkkii.. miten nyt on nii paha olo..? olin jo kelannu et sellane olotila ku krapula on mun elimistölle vieras..

Minun protullani oli yksi kovin fiksu appari. tai no siis, olihan ne kaikki, mutta tämän yhden tahdon nyt mainita. Sen nimiki oli tosi viisanoloinen, nimittäin Viljami.
Hän kertoi minulle sellasesta jännästä teoriasta, jonka mukaan jokainen ihmisen teko/tunne/ajatus/sana voidaan luokitella hyväks tai huonoks tarkan matemaattisen kiaavan mukaan. Kaikki siitä yhteensä aiheuttama hyvä mieli miinus kaikki yhteensä aiheuttama paha mieli. Jos jäädän plussille, teko on siis hyvä.
Äsken tulin ajatelleeks. Onkohan sellanen jännä tunne ku rakkaus, siis kaikki rakastaminen ja rakastettuna oleminen, ihmiskunnan historian aikana jääny plussille..?
Jotenkin sellanen kutina perseessä että ei ole. Näin ollen rakkasu on huono asia.

Nimittäin mikään ei oo nii säälittävää, naurettavaa ja lapsellista ku riiteleminen. Varsinkin ystävän kanssa. Varsinkin sellaisen, jota oikeasti raksataa. Varsinkin sillä selityksellä et ei osaa sopii kyseisen ihmisen kanssa koska ei uskalla.

Sitä voiskin ehdottaa hammaslääkäreille, et olis sellanen uus purentavika nimeltä hyttysenpurenta. Ja se patentoitais Hoikkalan nimiin.

mikä on hyttysenpurenta..?

On jännää tutkia omia jalkoja. Varsinkin ku niissä on kaikkia mielenkiintoa herättäviä ilmiöitä kuten futiskentän kokoinen mustelma ja kolme kuukautta vanhat arvet hyttystenpurennoista. Ja muutenkin pitäis varmaan useimmin sheivata sääriä. Voisinpa vaikka hankkia poikaystävän nii olisi sillekin protseduurille jokin looginen tarkoituksensa. Toisaalta sitten omien säärien katseleminen olisi paljon tylsempää, jos ne olisivat samanlaiset kun kaikissa lehdissä.

Satuinpahan tässä tänään lueskelemaan kaikkia niitä ihmeellisiä tarinoita mitä olen kirjoittanut. Ja voi jumalaut ne oli pirteit.. Niiku tyytväisyden, iloisuuden ja tasapainosuuden esikuvia. Noot!!
Tämä pisti minut (yllätys!) pohtimaan itseäni ja ympäröivää elämää. Olenko todella näin helvetin negatiivinen..?! siis enhän mä osaa muuta ku valittaa!! Vai oikeastikko olen onneton..? miks mun kaikki tekstit on niin naurettavan pessimistisiä!?
Sitten tulin ajatelleeksi.
Ihminen on luovimillaan sillon, ku sille käy paskaa. Miksi? no, tähän on helppo oikein tieteellisesti vastata. Elimistö protestoi kun elämä on epäreilua. Pojat, pojat, meitä on huijattu!! Kyllä muakin vituttaist.
Ja näin vituttaa jokaista kun on sota tai kapina tai nälkä tai syrjintää, ihan mitä tahansa paskaa. Se on epäoikeudenmukaista!! se pistää veren meissä kiehumaan, ja näin ollen aivoissa alkaa raksuttaa. Ja silloin ihminen luo. Taideteoksen, ihan sama minkä, kirjan leffan biisin taulun. Ja niistä tule nerokkaita taideteoksia. Tietysti ne on hyviä, ihmisen potentiaali on parhaimillaan silloin kun ongelma, joka pitää ratkaista. Pitää osoittaa oma mielipide, selittää se muillekkin. Kun on kannattajia, ongelma ratkeaa yhteisvoimin.
Esmierkiks mun tekee mieli ajatella vaan ja ainoastaan sillon ku mua vituttaa. Silloin kun mulla on ongelma, jonka tahdon ratkaista. En mä ala kirjottaa mitää iltasatui tai filosofioimaan tai ylipäätään kehittelemään asioille sen syvällisempiä tarkotuksia kun mä oon tyytyväinen. Silloin kun ihminen on tyytyväinen se makaa sohvlla ja popsii makkaraa. Se tyytyväisyys on tavallaan sellanen oletus normista elämän syklistä, sä et edes välttämättä itse huomaa, kun olet kaiksita onnellsin. Jos onnea miettii, aina päätyy siihen, että se oikeesti "elämäni onnellisin hetki" haamuilee joko menneessä, tai tulevaisuudessa. Miksi? no, koska se, et me ylipäätään keksitään miettiä sellasta asiaa kun onnelisuus, meinaa sitä et meillä on ogelma!! meitä vituttaa kun oltiin ennen niin onnellisia,esim. eilen olikin suklaata ja sä söit sen kokonaan nii tänään ei okkaa (huom! et sä eilen ollu onnelline ku söit sitä,kelasit vaan et lihoot) tai vituttaa kun tullaan oleen onnellisia vasta niin pitkän ajan päästä. Oli se sitton perjantai-iltana koffis tai omis häis.
Ja sillon kun mul on ongelma mun tekee mieli kertoo siit kaikil ja purkaa sitä ja kehitellä sen inspiroimaan kaikenäkösiä nerokkaita taideteoksia.Sillon ku mä oon onellinen, kenenkään ei tartte tietää sitä, kenenkään ei tartte pohdiskella sitä. Eikä mua silloin pahemmin kiinnosta mitä muut pohdiskelee. Mä olen muutenkin onnellinen.
Näin ollen, taide ja onni eivät yhdisty maailmassa. Taiteelliat ja ylipäätään mitkään nerot ja viisaat ihmiset eivät ole onnellisia. Niillä on aivan liikaa ongelmia ratkaistavaksi.
Ainoo mikä täs loistavas teorias kusee on rakkaus. Se kyllä pistää aivot surraamaan vaikka olis kuinka tyytyväinen. Mutta, loppujen lopuks, kaikki tärkeet ajatukset ja taideteokset neki syntyy vaan onnettomast rakkaudest.
Tai sitten.. enpä itse asiassa tiiä. Miten mä sit muka onnistuin luomaan tämänkin, oikein tyytyväisen tekstin?
Siihen voi olla vain sellanen selitys, että tällä hetkellä olen vakavasti ihstunut. Vaikka eihän täs tekstis nyt oo sitä kyse? Eikä se inspiroinu mua ajatteleen näitä asioita? Vaan se inspiroi, että olin kerrankin tyytyväinen. Vai menikö se niinpäin, että olen kerrankin tyytyväinen koska keksin näin nerokkaan teorian? Ja teorian keksin siksi, että en ollut tyytyväinen omaan negatiivisuuteen. jaa.. jumalauta nyt sekotin itte itteni. Ei tää sitten toimi. Eli en voikkaan olla ilone?
Sen siitä saa kun kirjottaa tyytyväisiä tekstejä. menettää vaan yöunet ku totee et nekään ei loppujen lopuks ollut tyytyväisiä.
Mä en imppaile enään liimoja erillaisilla design museoilla. niillä on haittavaikutuksia mun aivoihin. tetti on ihan tyhmä juttu.
hyvää yötä!

menin tettiin mut päädyin mariansairaalaan :O