IRC-Galleria

pelkään sitä tunnetta... se vain mutkistaisi asioita... ei, mulla ei ole nyt sijaa sille! mutta toisaalta... mä en ole edes löytänyt sitä sisältäni... en sen jälkeen kun... niin no... ei, mä en ole vain pystynyt kokemaan sitä. ja siitäkin on jo varmaan yli puoli vuotta! mä kai sit kävin aika pohjalla. multa vietiin se, tuhottiin kai kokonaan. missä se on? toisaalta en halua sitä, koska silloin vain haavoittuisin, en halua enää kärsiä... mutta toisaalta taas... voinko elää ilman sitä? olen elänyt viime kuukaudet melankolian ja harmaan sumun keskellä... se valo puuttuu kokonaan... mutta ehkäpä... ehkäpä se on vain muiden syy. ihmiset ovat niin kylmiä, niin etäisiä. en ole pystynyt tunkeutumaan kuoren sisään, näkemään sieluun, sydämeen. kuka mulle antaisi sen takaisin? häiveä muisto vain on. millaista se oli? miltä se näytti? miltä se maistui? muistan vain... muistan sen onnen, lämmön, valon... sydän avoin... toivon että se vielä joskus kävelee mua vastaan... vielä joskus törmään siihen. vielä joskus se syttyy. uudelleen. kirkkaammin kuin koskaan. ja annan se palaa, roihuta. haluan taas uskoa. haluan uskaltaa lentää. näytän sen kaikille. annan sen jollekin. mutta tällä kertaa... mitäs jos ottaisit sen vastaan?