IRC-Galleria

mutta... toisaalta taas ei.

sillekin nyt keksin sitten vihdoin TÄHÄN asiaan liittyen salaisen piilo/kaksois merkityksen... AIKAS ovelaa vaikka itse sanonkin ;)!! VAIN iitu tietää!
VI on siis ruotsia ja tarkoittaa ME! miettikääpä sitä, pähkinäaivot!

ja muistakaa... söpösti puffy, sanoisin.
oih ♥

??

en tiedä mitä sanoa. en tiedä mitä tehdä. olen hämilläni. *huokaus*
miksi??? miksi juuri nyt???
mutta kieltämättä... onhan se vieläkin aika ihana. ei auta ei. ei edes aika.
ja täytyy myöntää... oli mulla aika kova ikävä sitä.
♥

I've been alone with you inside my mind
And in my dreams I've kissed your lips a thousand times
I sometimes see you pass outside my door
Hello, is it me you're looking for?

I can see it in your eyes
I can see it in your smile
You're all I've ever wanted, (and) my arms are open wide
'Cause you know just what to say
And you know just what to do
And I want to tell you so much, I love you ...

I long to see the sunlight in your hair
And tell you time and time again how much I care
Sometimes I feel my heart will overflow
Hello, I've just got to let you know

'Cause I wonder where you are
And I wonder what you do
Are you somewhere feeling lonely, or is someone loving you?
Tell me how to win your heart
For I haven't got a clue
But let me start by saying, I love you ...

Hello, is it me you're looking for?
'Cause I wonder where you are
And I wonder what you do
Are you somewhere feeling lonely or is someone loving you?
Tell me how to win your heart
For I haven't got a clue
But let me start by saying ... I love you

kerran koin tuskan syvän viiltävän sisimpääni. en voinut käsittää miten kipeä arpi siitä jäisi. en tajunnut että kaikkea ei voisi parantaa. ja nyt... on jo liian myöhäistä.
tuntuu kuin kaikki muuttuisi ympärilläni. tuntuu kuin kaikilla olisi jokin tarkoitus. vain MINÄ jään yksin avuttomana seisomaan keskelle pimeän huoneen lattiaa, varjoihin. kaikki häviää ympäriltäni. yritän huutaa. mutta kukaan ei kuule, ei enää. yritän ojentaa käteni ja ottaa tukea, mutta kukaan ei auta, ei enää. miksi siis olen täällä? mitä teen täällä? nyt ne arvet kasvattavat tuskaani, en tiedä kuinka kauan enää kestän tätä. en voi ymmärtää miksi olen ajautunut tähän pisteeseen. on kuin olisin kulkenut pitkää synkkää käytävää odottaen valoa sen päässä. mutta se onkin umpikuva, seinä tulee vastaan. en voi tehdä mitään. en voi perääntyä ja palata menneeseen. en voi myöskään ohittaa seinää. jään siis tähän, yksin kärsimään. sitten nukahdan, unohdan tuskani hetkeksi. mutta herään, omaan huutooni. kyyneleet vierivät silmistäni kun vaikeroin lattialla. voin kumpa löytäisin jostain oven, tien valoon. tien onneen. tien autuaaseen elämään. voi kumpa joku tulisi ja hakisi minut pois, turvaan. olisi edes yksi ainoa ihminen, joka tulisi. tiedäthän... on tämä niin vaikeaa yksin.

kanaa, nuudelia, mansikkajädee, kinuskia ja herkkumehua... ja pari tuntia syvällisiä keskusteluja...
jotenkin vapauttavaa... näin sitä perjantaita aina pitäisi viettää!! tunnustuksia, sydämen purkamista, pohdiskelua ja ihkumussukoista vaahtoamista ;)! sekä kummalista tulkintaa erään ihmisen mahdollisesta(ko) tunnepuolesta....
IHANAA! RENTOUTTAVAA! ILMAA PUHDISTAVAA! kaikin puolin helpottunut olo kun sai jotain asioita selviks.... kiitos siis siitä<3

tää oli mulle tosi tärkeä juttu