IRC-Galleria

ja tämäkin... TÄYSIN paradoksinen anomus.... ja pitäisi ymmärtää että sinänsä tuokin lause ilmoitetaan täysin anonyymisti, joten onko siitä oikeasti mitään konkreettista hyötyä??
NO EI OLE! se onkin vain sellaista turhautuman purkamista... ja täytyy myös huomioida etten kirjoita tätä kenellekään muulle kuin itselleni... mutta juuri liiallisen dramitisoinnin ja henkilökohtaisuuksien vuodattamisen välttämiseksi kirjoitan anonyymiin tyyliin... mutta onkin totta että nämä tunnetilojen purkaukset eivät ole minulle ollenkaan anomaalisia... päinvastoin! ne kuuluvat luonteeseeni, ja sieluni vaatii niitä(sillointällöin...)!


mutta... jotenkin kamalaa... olen tainnut sairastua henkiseen anestesiaan! se on levinnyt päähäni, ja sydämeeni....

mutta siitä huolimatta on pakko elää jokainen päivä täydellä volyymilla, koska tällainen tavallinen kuolevainen ei voi saada ikinä maistaa ambrosiaa... mutta toisaalta, jos tämä jatkuu näin... en välttämättä haluaisikaan.. koska silloin... kaikki menettäisi merkityksensä... ja voisi tulla... tylsää...

olen itsekin kysymysmerkki...

(no nämä saivat alkunsa siitä, että taisin vähän avata sivistyksen kultaisia sivuja...??)

SIIS ETTÄ MITÄ!!??

muistakaa nämä herra toppisen viisaat sanat<3! respect

keskisuomes parasta... perjantai ihanin<3. lisää tulossa...<3 sitä odotellessa
IHANAA SYNTYMÄPÄIVÄÄ KULTI J.DARLING<33! mies parhaassa iässä! sen kunniaks PELKKÄÄ teidän tuotantoa<3!
sain iitun äiteen vanhat HOTIT pinkit korkkarit<3! high hills...
huamen poiken kaa notkuu cityyn... ja keskiviikkona stadiin... hmm...
pitäs siivoo yms paskaa... ja ehkä mennä nukkumaankin välil... öö... ei päästy kattoo salkkei niitten häröjen kaa :(
tota joo niitä ja näitä odotellessa...

KUUNNELKAA KAIKKI SIVISTYMÄTTÖMÄT URPOT PALJON APOCALYPTICAA!!!
eicca ja kirsi... nin söpö pari<3 :)! ja pojat eelis ja ilmari... oih

pelkään sitä tunnetta... se vain mutkistaisi asioita... ei, mulla ei ole nyt sijaa sille! mutta toisaalta... mä en ole edes löytänyt sitä sisältäni... en sen jälkeen kun... niin no... ei, mä en ole vain pystynyt kokemaan sitä. ja siitäkin on jo varmaan yli puoli vuotta! mä kai sit kävin aika pohjalla. multa vietiin se, tuhottiin kai kokonaan. missä se on? toisaalta en halua sitä, koska silloin vain haavoittuisin, en halua enää kärsiä... mutta toisaalta taas... voinko elää ilman sitä? olen elänyt viime kuukaudet melankolian ja harmaan sumun keskellä... se valo puuttuu kokonaan... mutta ehkäpä... ehkäpä se on vain muiden syy. ihmiset ovat niin kylmiä, niin etäisiä. en ole pystynyt tunkeutumaan kuoren sisään, näkemään sieluun, sydämeen. kuka mulle antaisi sen takaisin? häiveä muisto vain on. millaista se oli? miltä se näytti? miltä se maistui? muistan vain... muistan sen onnen, lämmön, valon... sydän avoin... toivon että se vielä joskus kävelee mua vastaan... vielä joskus törmään siihen. vielä joskus se syttyy. uudelleen. kirkkaammin kuin koskaan. ja annan se palaa, roihuta. haluan taas uskoa. haluan uskaltaa lentää. näytän sen kaikille. annan sen jollekin. mutta tällä kertaa... mitäs jos ottaisit sen vastaan?

TELL ME WHY
NO HEART TO CRY
HANG ME HIGH

Leave me be and cease to tell me how to feel