IRC-Galleria

Tuntuupa voitonriemuisalta. Terveydenhoitaja ei vaan suostunut antamaan mulle todistusta ilman, että käyn siellä puolilta päivin :(

Sain vihdoinkin eilen sormukseni postissa. Se oli ihana, mutta se oli liian iso pikkusormeeni. Tungin sen epähuomiossa keskisormeen ja se juuttui kiinni! Sormi turposi, ahdisti. Onneksi iskä tuli kauppaan ja kitkutti sen irti. Sitten laitoin sen nimettömään ja siihen se oli aika sopiva <:

Töissä tuli eilen hiljainen hetki ja päätin pelata hedelmäpeliä pitkästä aikaa, monenmonen vuoden tauon jälkeen. Täpisin ja pääsin 60 snt voitolle! Alan harrastamaan kyseistä aktiviteettia. Pitää vain osata lopettaa ajoissa, toisin kuin ne jotka käyvät jatkuvasti rikkomassa isoja seteleitä saadakseen lisää pelirahaa. Hyi hyi.

Saisinkohan joskus aikaiseksi lähettää kuvia IFI:lle teetettäväksi? On vain niin vaikea päättää, mitä kuvia haluaisin katsella ihan konkreettisesti. Huh.

Nyt kun olisin voinut liittyä siihen "99 prossaa jätkist on ässholei" - yhteisöön, sitä ei enää ollut >:

Aloin lataamaan yhtä namileffaa, nyt kun se vihdoin on mahdollista. Lisäksi mun tekee lähes tulkoon mieli lukea ruotsin kielioppia parvekkeella, joten siitä piti tulla mun tämän päivän ohjelmani. Illalla olisin mennyt lenkille ja karstannut Pablon. Mutta nyt sitten äitee ehdotti, että josko lähdettäisiin alennusmyynneille ;___; Ihan kuin en olisi ollut jo viime viikolla shoppailemassa. Ihan kuin mulla muka olisi jotain rahantapaista ja ihan kuin olisin muka jo saanut palkkapussini. Se pilkkaa mua. Nyt en sitten oikein tiedä mitä tässä voisi tehdä. En oikeastaan inhoa mitään muuta niin paljon kuin päätösten tekemistä. Olisin tosissaan halunnut katsoa sen P.S. I love you - pätkän, koska sain juuri sen kirjankin luettua.

Minä ja Mörri katsoimme eilen Amélien. Ei se oikein ymmärtänyt ihan kaikkea, mutta miespuoliseksi henkilöksi hän ymmärsi siitä aika paljon asioita. "Kappas, mikroaaltouuni soitti minulle" :D

Eih, kyllä mä taidan lähteä Seinäjoelle. Pakko, se on mun tehtäväni äiteen tyttärenä, koska hää tarvii uudet sangat klasöögoneihin. Samalla voisin maistaa taas tuplasuklaamuffinssia, missä on voiklönttejä sisällä.

Heipsan! :-)

np. Kim Herold - Social butterfly ♥

Voi jumalauta ihmiset osaavat olla molopäitä. Joistain ei edes ymmärrä, miten kehtaavat lähteä ulos olemuksensa kanssa. Onhan se hyvä, että ihmiset ovat erilaisia ja plääplää, mutta jotain perus käytöstapoja olisi hyvä hallita. Ja ennen kaikkea ottaa huomioon toiset ihmiset! Ei sillä, kyllähän sitä tapaa usein tähänkin kategoriaan kuuluvia yksilöitä, mutta sitten ne mustat lampaat, ne pällit, imevät niistäkin sen hyvyyden.

Ja onneksi Ani voitti. Darinasta en oikein perustanut, oli vähän liian tavanomaisen näköinen. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Olin siis jokin aika sitten 45 minuutin hieronnassa. Ensinäkin myöhästyin viisi minuuttia kun en löytänyt oikeaa paikkaa. Mutta ah, aivan mieletön kokemus. Ja kallis.

Hieroja oli nuorehko mies, jolla oli rentouttava ääni. Ja aivan julmetun lämpöiset kädet, niin kuin hierojilla vissiin yleensä onkin. Aluksi makasin mahallani siinä pöydällä ja aattelin että täähän on ihan ok, kun ei sentään selälleen tarvitse kääntyä. Se hiero mun yläselkää ja hartioita sellaisen hyväntuoksuisen öljyn kera, ai että. Sitten se sano, että käännypäs nyt sitten selälles. Olin ihan whatta fak, mullahan on pelkät rintsikat! 8| Siinä sitten makoilin puolialasti tuntemattoman miehen nenän alla, mahtavaa. Siinä vaiheessa oli hieman vaikea rentoutua : D Se hiero vielä mun niskan ja sitten päätä tuolta hiusrajasta, voi elämä kun meinasin kuolla kun oli niin mahtavaa <3 Aattelin että nyt tästä on varmaan noin 20 minuuttia kulunut, kun se jo sano "Noniin, ole hyvä!" :<<<

Olin ihanku huumeissa kun tulin kotiinpäin, oli niin raukea olo ja ylävartalo tuntu ihanan vetelältä. Pakko päästä uusiks!

...Ja nyt meen hakemaan äiteen kanssa kukkia parvekkeelle Lakaniemestä.

Pablo hais äsken ihan ihka aidolta kissanpennulta !!!

Jännittää jo hierojakin.

Oi kyllä tuntuu hyvältä ja oikein palkitsevalta viettää vapaapäivää ensimmäisen työviikon jälkeen. Mutta huomenna taas töihin :( Mutta sunnuntaina taas vapaata :)

Meen tänään hierojalle. Marisin varmaan kaks vuotta äiteelle että mun hartiat ja kädet on aina ihan jumissa ja eilen se nyt oli sitten mennyt noin vaan tilaamaan ajan :o Ihana yllätys. Toivottavasti se ei ole nainen eikä oksettava mies. Toivottavasti se on joku ihan anonyymi ihminen, jotta voin kuvitella sen olevan joku muu : D

Päätin, että ensi viikolla alan kunnolla lukemaan ruotsin kirjoituksiin. En vain oikein tiedä, mistä sitä aloittaisi. Pitäisikö aloittaa kieliopista, kuuntelemisesta vai kenties sanaston laajentamisesta? Kauhean vaikea päättää. Loppujen lopuksi kuitenkin päädyn siihen ratkaisuun, etten lue yhtikäs mitään. No voisin mää kuunnella ruotsinkielistä radiota ja katsoa Buu-klubbenia, selvä.

Kynsien vierustat ovat muodostuneet jälleen minulle kamalaksi ongelmaksi. En voi olla purematta ja repimättä niitä. Ilmiö korostuu varsinkin silloin, kun olen jännittynyt. Nytkin on oikean etusormen kynnen vieressä oleva iho niin ihanasti jyrsitty. Eilen olisin ostanut Osulasta Hello Kitty - laastareita, mutta mun rahat ei riittäny >: Voisin hakea niitä tänään.

En oikein osaa kuvailla tätä tunnetta.

Sain eilen Mikon kanssani kävelylle, mikä oli melko epätavallista. Tehtiin tutkimusmatka mökkiin, johon ei mennyt tietä ja pihakin oli niin kuin savanni. (Onko savannilla paljon kasvillisuutta vai ei?) Pöydällä oli Marimekon vaaleanpunainen Unikko-pöytäliina ja hyllyssä Ajax, joten päättelin ettei siellä voi asua kovin pahoja ihmisiä. Ojien yli oli aika hankalaa hypähdellä, mutta onneksi minulla oli pitkiä varakäsiä ja -jalkoja mukanani.

Mulla on ikävä Mariaa. Se lähti liian kauas koko kesäksi. Mutta onneksi meillä on paljon suunnitelmia.

Sussu sanoo:
huomenna töihin
Sussu sanoo:
vvvoi
elina sanoo:
hihii
elina sanoo:
moneksko meet
Sussu sanoo:
13:15
elina sanoo:
ma tuun sitte kattomaan sua neljän jälkee
Sussu sanoo:
siihen mennessä oon saattanu jo koko kaupan konkurssiin

Sori.

Toisaalta jännittävää, mutta toisaalta peloittavaa.

---

Olen kuullut tässä viime aikoina muutaman kerran, että minua ei näy auton ratin takaa, kun tulen vastaan. Eli älkää ihmetelkö; se kuskiton haamuauto olen minä! Eilen ajoin ihan liikaa, taisi tulla koko kesän kiintiö täyteen. Sain sitä paitsi hyvän syyn ajaa pelkästään iskän autolla; mun jalka ei ylety äiteen autossa painamaan kytkintä kunnolla pohjaan, vaikka laittaisin penkin kuinka eteen. Ha!