IRC-Galleria

Nyt voisin koota itseni.

Ottaa rauhallisesti. Hymyillä hetken. Vakavoitua. Nauttia ja järkyttyä.

Olla silti asiallinen, mutta innostava.

Elämöinnin ja arjen ajaminen yhteen on silti kovin vaikeaa. Ehkä sitä ei opi koskaan.

Senkin olen taas huomannut, että välillä olen hämmentävän mukava ihminen. Sellainen helposti lähestyttävä. Välillä olen etäinen jopa ihan itselleni. Haastan mielessäni riitaa kaiken ja kaikkien kanssa. En sano mitään, mutta tiedän olevani piikki lihassa.

Mutta, nyt, olen se mukava ihminen. Olen vaikka väsyttää.
On tapahtunut taas kaikkea uutta, ja se uuvuttaa. Tarvitsisin oikeaa lepoa, mutta en malta antaa unta itselleni.

Haluan hymyillä kaikki murheet pois. En tiedä onko se naamio, ehkä ei. Ehkä se voi olla selviytymiskeinokin.