IRC-Galleria

Mä olen taas huolissani. Vihaan jo koko sanaa...tai lähinnä koko olotilaa.
Väsynyt, huolestunut, stressaantunut.

"Jussiloikka oli vaaleanpunainen pupu. Koko Tärpättikaupungissa ei ollut yhtäkään niin erikoisen väristä eläintä kuin Jussiloikka.

Eräänä päivänä auringon laskiessa Holhovuoren taa Jussiloikka keräsi tavaransa ja lähti ulos. Taivas oli nokisen punainen ja tuuli tuntui pehmeältä poskia vasten. Jussiloikka käveli määrätietoisesti ohi naapuruston ja perunamaan. Kaukana edessäpäin näkyi Seelasiilikkä, Jussiloikan naapuri ja ystävä. Jussiloikka käveli ja mietti hetken kunnes päätti hypätä kivikkoiselta tieltä viereisen metsän suojiin. "Nyt ei ole aikaa selittää" Jussiloikka ajatteli

Hän ei voinut olla aivan varma, ehtikö Seelasiilikkä nähdä häntä.

Käveltyään hyvän tovin Jussiloikka seisahtui äkkiseltään hengästyneenä. Hän hengitti lämmintä ilmaa raskaasti maan vetovoiman tuntuessa kutsuvalta jalkojen alla. Hetken seistyään Jussiloikka tuhahti ja jatkoi matkaa. Askel askeleelta vaaleanpunaisen pupun kulmat kurtistuivat yhä alemmas ja alemmas. Vain metsän puut saattoivat aistia ettei tämä johtunut suinkaan vihasta"

...