IRC-Galleria

Kohtasin myös pohdinnan aihetta viikonloppuna.
Asia jota en enää ole vähään aikaan itse jaksanut miettiä, mutta olen huomannut että muut ovat tavallaan miettineen sitä puolestani. Tai ainakin pohtineet, miksen itse ole harjoittanut pohdintoja...

Minä ja pidättäytyväisyys. Enemmän kuin yksi ihminen on jo ottanut sen puheenaiheeksi.
Tiedän, siitä voi oppia pois. Sitä voi rohkaistua. Sille pystyy näyttämään toisen puolen itsestään...
Mutta, olen elänyt unohduksessa tämän 'pidättäytyväinen persoona'-asian kanssa :P
Olen turtunut jo ajattelemaan, että entäs sitten...jos on sellainen kuin on.
Mutta, tietty, kyllähän se vaikuttaa moneen elämän osa-alueeseen :(

Välillä tuntuu, kuin salaisin jopa itseltäni asioita. Tai ei salata, mutta olla puhumatta.
Olen huomannut että olen löytänyt lähelleni ihmisiä, jotka jaksavat työstää ajatuksiani. He yrittävän päästä sen verran lähelle, että ymmärtäisivät miksi ajattelen niin kuin ajattelen (esim. ujous). He ovat huomanneet, etten ole ujo ja särkyväinen, mutta kuitenkin sen että käännän ja näytän sen puoleni itsestäni kovin usein. Sitten esitetään kysymyksiä "miksi näin teet?"
Yritän parhaani mukaan vastata, ja nopeasti huomaan itsekin että vastaan ilman vastausta.

Vetoan aina itsevarmuuteen ja hämmentäviin sosiaalisiin suhteisiin...
Minulla on niitä, mutta en meinaa aina saada otetta niistä. Siksi saatan vaikuttaa ulkopuolisen mielestä kovin "säikyltä".

Tiedän, minun pitäisi löytää keino, että "ulkopuolinenkin" ottaisi minusta selvää eikä vetäisi täysin vääriä johtopäätöksiä minusta. Tietenkään ketään ei voi tuntea minua heti, ei ei. Lähinnä yritän tarkoittaa sitä...no nyt katosi ajatus...
hmm, siis, että en vaikuttaisi niin ristiriitaiselta tjt.

Noh, nyt annan ajatusten hieman levätä.