IRC-Galleria

Tänään ei oikeen hommat suju, henkisellä tasolla ainakaan.
Ylikuormitun asioista joille en voi tehdä mitään...
tai jos voin, niin minun _ei tarvitsisisi_!

arghhhhhhhh!!!

antakaa mun hetki olla ni ehin vetää syvää henkeä ja ajatella taas kirkkaasti :)
huomenna on sentään syytä juhlaan <3

vähä sellai olo kuin erinäiset henkilöt tökkisivät minua koko ajan tikuilla!

Elisalla oli joku käyttökatkos...
tai en tiedä, no 'enivei', en päässyt nettiin hyvään toviin.
Oli sellai olo, ettei tietokoneella voi tehdä mitään jos netti ei toimi...
(Toisaalta, se teki minulle ihan hyvää. Harrastin liikuntaa)

Sain hankittua tänään kaikkea hyödyllistä.
Joskaan tarpeeksi punaista hiusväriä ei löytynyt, siispä huomenna merta edemmäs kalaan.
Iik, huomenna on jo pe *puree sormiaan*
Pittees olla hommat hanskassa. Olis paree.

Oivoi, Taik:iin halajavat ahkeroivat edelleen. Vielä huominen ja he pääsevät hieman leppuuttelemaan itseään...ja ennen kaikkea, odottelemaan lopullisia tuloksia (siihen menee ikä ja terveys).

En viime yönä oikein saanut unta. Katsoin puolen yön paikkeilla Maailmojen Sodan (voi pelästynyttä Tom Cruisea ja kiljuvaa tyttöä). Minusta se oli ahdistava leffa, koska siinä koko homma oli niin toivotonta. Ja helkutin 'avaruusoliot'!
No, en sitten meinannun saada leffan takia unta.
Sitten heräsin aamuyöstä koska tyynyt oli huonosti, niska jumissa, liian kuuma, liian jano...
Kauhea säätö :P

Joo-o, olisi tekemistä, suht' paljon.
Ja pitäisi vain tehdä :)

Silti hieman pitkästyttää :/
Ja taidan jo kaivata häntä <3

Vieläkin lämmöllä hymyilen...
Hän pääsi jatkoon.
Nyt en voi muuta kuin sanoa: "tsemppiä jatkoon...ja jaksamista...ja luota ihtees".

Loppu viikko meneekin pääkkäri-huumassa ja taistossa...
ja operaation 'yo-vieras' parissa...

Mutta, on se elämä epäreiluakin.
Kun on Taikin lasiovien edessä ja näkee ihmisten ilmeitä.
Toisten katseet eivät kerro mitään, toiset kyynelehtivät ja toiset nauravat...

Muistan kuinka itse olin vain todella vakava.
Kun pääsin jatkoon loppuun asti.
En uskaltanut hymyillä tai riemuita paljoakaan.

Nyt kun ystäväni ja rakkaani hakevat tuonne, hämärästi muistan miltä pyrkiminen tuohon arvostettuun taidekorkeaan tuntui. Se oli ihanan kamalaa.

Olin kaiken kaikkiaan äärimmäisen hämmentynyt kun sain hyväksymis-paperit. Se ei tuntunut mahdolliselta. En silloinkaan vielä uskaltanut kamalasti hymyillä ja nauraa...
varmaankin siinä pelossa, että minua ei jaksettaisi kuunnella.
Muistan kuinka varovasti, iloiten huudahdin kotona: "Mut hyväksyttiin Taikkiin!"
...
Äh, olen paasannut hämmentävästä ekasta vuodesta, kaikki uutta, kaikki stressaavaa, kaikki ihan outoa...
Mutta sen sanon, että vasta nyt olen vähitellen alkanut arvostamaan oikeasti sitä mihin viime vuonna pääsykokeiden aikaan pystyin. Olen vähitellen alkanut oikeasti arvostamaan ylipäätänsä sitä, että minä, itsenäni, olen päässyt tuohon kouluun jossa minulle annetaan mahdollisuus edetä haluamaani suuntaan.

Ehkä minun pitäisi avata silmiä vähän enemmän...

apua apua...tuli pyörittyy koulut ja keskustat läpi.
mutta, jotain tuloksia sain aikaan :)

nyt...pitäisi saada hihat heilumaan. tää ois vähän niinku tärkeetä...
juhlan ja muistamisen nimissä!

kettu...olin menossa edittiluokkaan kunnes näin siellä pitkän tekstin fläppitaululla. lyhyesti: joku painanut väärää nappia, kaikki elokuvat poistettu koneilta.
että helvetti...näenköhän koskaan dokumenttia näyttelymme avajaisista :´(

noh, jouduin tyytymään pelkän työluvan hakemiseen.
(mutta onneksi törmäsin tärkeään ihmiseen, oli mukava ehtiä vaihtamaan muutama sana)

sitten sain hoidettua työasiat. nyt on sitten kaksi kesätyötä.
saa nähdä mitä tapahtuu...

rakas on luomistyössä. hämmentävää miten olenkin jännittävässä hengessä mukana...
olen vallan tempautunut :O opiskelu ja sen pariin pääsy on todella kovaa työtä.
---

minulla on ideoita vapaa-ajalle. pitäisi ihan kirjoitta ne muutamat ylös.
lähinnä ulkoilu olisi mieleen, siispä toivon hyviä säitä.

sitten minulla on lahjaideoita, pitäisi varmaan toteuttaa.

JA...mahduin mekkoon, johon en ole mahtunut varmaan...
viiteen vuoteen. OHOS.

puoli tuntia vierähtikin sitten mukavasti valokuvien parissa.
päädyin nyt sitten lopulta katsomaan niitä "keneltä-julkkikselta-näytät-tunniste-sivustoille".
suurin prosenttini taisi tulla Natalie Portmanin kanssa :/
kaikkea sitä :D

yritän harrastaa tätä kello soi 6:30 edelleen.
ei siitä mitään tule :P
MUTTA, pääsin ylös jo 9 aikoihin.

nenä tukossa, niskat jumissa, voi näitä aamuja.

nyt pitäisi laatia _hyvä_ suunnitelma päiväksi.
en nyt juuri jaksaisi unohdella asioita.

taik:issa jatkuu taiteelliset haasteet, joihin en voi olla osallisena.
mutta hengessä voin olla mukana.

en sitten taida(kaan) palauttaa...saatika tehdä loppuun (syksyn) taidehissan esseetä.
salaa minusta kuitenkin tuntuu, ettei se ole nyt päälimmäisin asia elämässäni.
en siis vähättele työn tärkeyttä, päin vastoin, mutta nyt siitä ei ole puoleen vuoteen tullut mitään... joten en enää yritäkään kiirehtiä.

ja argh, että yksi puhelu voi tuntua taas niin v.a.i.k.e.a.l.t.a!
näemmä siirtelen sitä mielessäni myöhempään ja myöhempään.

MUTTA, aurinko paistaa ja minä tunnen elämän hyvänä ja pahana <3