Elin jonkinaikaa muistoissa ja mietin ja olin vähän syyllinenkin.
Siis no siitä syyllinen että oon minäkin nyt vähän JP:tä kaltoin kohdellu ja ollu hankala.
Aikaa on kulunut nelisen kuukautta yhessä, paljon hyviä,sillon tällöin huonoja hetkiä.
Mut mä mietin silti yhä,miksi kummassa tämä nahkatakkinen mustatukkainen sinimaastohousuinen söpö poika jaksaa suojella ja on nähnyt niin paljon vaivaa vuokseni?
Rakkaus ja muut ihmiset on joskus niitä asioita josta ei ota mitään selvää.
Pitää huomenna huomioida mussua paljon. Kun en oo ollu niin hieno tyttöystävä aina välillä niinkuin oikeasti pitäis olla.