IRC-Galleria

np: Wumpscut - Opening the Gates of Hell

Listojen tekeminen on kivaa. Kun on aikeissa pakata matkalaukkuun tavaraa, se on JÄNNÄÄ viivailla paperista laukkuun jo survotut esineet yms. Sitten voikin alkaa huolehtimaan, mitä kaikkea kuitenkin unohti ja alkaa ahdistamaan. Teoriassa, mikäli se nyt jäi, niin onko se sitten ns. hengentärkeä? Periaatteessa, tuskin, eikö se hammasharja, lomakko ja ID-kortti liene tärkeimmät atm.

Täään siis Amsterdamiin. Ja neidin ensimmäinen lento ulkomaille. Ja vielä yksin. >.< Maha alkaa hiljalleen täyttymään lepakkoperhosista ja stressin taso nousta. Tuli eilen tehtyä sotasuunnitelma paperille, mllä bussilla mennään ja mihin ja missä vaihdetaan jne jne, mutta katsotaanpas vain, niin joku minusta riippumaton seikka kusee koko suuinnitelman olan takaa.

Hra kiltamestari on sitä mieltä, että totta kai me kaikki kuljetaan Amsterdamissa sitten pyörällä. Polkupyörällä... -.- Voi huoh, miten minäkin mun pitsi/satiini/samettihörsyissä ajan pyörällä? Kovin vaikeasti, tai sitten en ollenkaan. Alkuperäinen suunnitelma oli, että nti evakuoisi itsensä johonkin taidemuseoon siksi aikaa, mutta eihän se käy: nythän on pässiäinen! Huudan hoosiannaa, mikäli sieltä oikeasti löuytyy joku mesta, lauantaina, joka olisi auki. Tuskinpa vaivaudun edes etsimään.
"I lack the gear for cycling." Ja ihmiset kysyy, etkö sää osaa ajaa pyörällä vai mikä on hätä. Voih. Noh, ostin sitten housut asiaa silmällä pitäen. Ja omaa tyyliä. Kalliiksi tuli, mutta onpahan housut, joilla voi syklata. Tosin, neiti kehitti aiheesta uuden ongelman: "mun perC näyttää aika isolta tämmösissä". Joko mun elämä on suht helppoa huolien tasosta päätellen, tai sitten olen harvinaisen pinnallinen olio. Oli miten oli, en ole vielä päättänyt, onko ne hyvät byysat vai ei, mutta sain ne tungettua matkalaukkuun.
Vain perverssit pistää minihametytöt ajaan polkupyörällä.

Vielä pitäisi paklata naama. Ja syödä aamupalaa. Tunti ja 20 min aikaa, sitten loikkaisi paikallisbussiin ja karauttaisi keskustaan, missä 50 min aikaa hannata ennen kuin lähtee pikavuoron mukana etelään päin.
Jotenkin huolestunut olo. Ei siksi, että kokisin olevani kiireessä - tuskin tätäkään kirjoittaisin, jos olisin. Kynsiviila on hukassa, ja jotenkin sitä odottaa, että tapahtuu jotakin käsittämätöntä paskaa jossakinvaiheessa matkaa.

Tuli arkisempikin seikka mieleen. Mun wammaviisvuoro loppuu viikko pääsiäisen jälkeen. Ilmoittivat asiasta viikko sitten perjantaina. Eli, ei enää lauantaivuoroja, eikä kahdesti viikottain vaihtuvaa systeemiä, vaan viis päivää aamua, vapaa vkl, viis yötä, vapaa vkl, viis iltaa, vapaa vkpl. Olen ollut ihan \o/ fiiliksissä asian tiimoilta, mutta toissayönä klo 04n tienoilla tajusin, että sehän on ihan paska asia!
Allekirjoittanuthan menee Skotlantiin toukokuussa. Koko matkasuunnitelma oli rakennettu mun vanhan 5-vuorosysteemin mukaan, eli, helatorstaiviikolla oli vinguttu vapaaksi kolme yövuoroa, jotta nti voi loikkia lentokoneeseen jo sunnuntaina 17:s päivä ja tulla akaisin vasta tiistaina 26:s päivä. Juu, sitä voi ottaa kolme päivää palkattomana ihan ok np, mutta nythän asia ei olekaan enää niin simppeli! Ennen sitä oli niitä kuuden päivän pitkiä vapaita, mutta nythän niitä ei enää ole ja sitä tarvitsisi KUUSI päivää vapaata.
Tiistaina, kun menee taas reippaana aamuvuoroon, on pakko mennä itkemään pomolle asian tiimoilta. Tietenkin mulla on lentoliput jo taskussa. -.- Typerintä on, että mulla meni viikko tajuta, että tämä reissu nyt mutkistuu noinkin paljon. Pitänee koettaa tehdä tunteja sisään, ei mulla oovaraa olla kuutta päivää palkattomana pois. Tai niin, tietenkin voisi käyttää kesälomapäiviä, mutta onko se nyt sitten kivaa? No ei =P