IRC-Galleria

Otsikko sisäistää tän viikon työt suhteellisen hyvin. Joka ikinen yövuoro on ollut suoraan helvetistä. "Perinteinen" jokaviikkoinen tuplavuoro on vielä tulematta tältä viikolta. Gods bless, en varmana selviä siitä - tappakaa mieluummin >.<

Oon huomannu töissä ollessa, että mulla on huomattavasti korkeampi työmotivaatio kuin 95%lla muista. Tai, ainakin siltä tuntuu. Luonnollisesti se tosiasia, että oon ollut siellä vasta reilun vuoden, vaikuttanee asiaan paljon. Todennäköisesti mun "reippaus" myös ärsyttää joitakin - väistämätöntä. Käytän koneita, joiden kanssa en ole vielä ihan pr0, mutta hiljaa hyvä tulee. Mää jaksan taistella niiden kanssa huomattavasti enempi kuin mitä ne, jotka niillä on väkrännyt jo pitkään. Tosin, eikö ero kärsivällisyyden ja tyhmyyden välillä ole joskus hitusen hieno? Joskus olen miettinyt sitäkin, että olenko vain typerä, kun jaksan yrittää - kun muutkaan ei yritä.

Mää en tykkää idlata töissä, tekemättä mitään, mun aika ei kulu ja mulla on tylsää. Ei mua kiinnosta se, että saan ihan saman palkan, teen siellä jotakin tai sitten en. Mieluummin väsään jotakin ja aika kuluu nopeammin. Tai, mieluummin lähden vaikka palkattomasti kotiin kuin öllötän aloillani - valitettavasti en muista ainuttakaan kertaa, kun näin olisi saanut tehdä -.- Luulisi, että sellainen olisi firmankin kannalta parempi, ettei tarvitsisi maksaa palkkaa tyhjästä.

Mutta takaiaisin originaaliaiheeseen. Tavallaan se on mukavaa, kun oikeasti ei ole luppoaikaa, mutta ero reippaan ok-vuoron ja hetkisen kaaoksen välillä on valtava _o_ Lisäksi on se totuus, että kun yksi asia kusee, niin hetken kuluttua sulla onkin kädet täynnä pulmia ja kosahtavia asioita - mikään ei tule yksin. Tietenkin se voi johtua siitä, että kun keskityt purkamaan jotakin pulmaa, huomiointi muiden asioiden suhteen laskee ja sitten sattuu ja tapahtuu taas. =P Periaatteessa siis oma syy - pitäisi olla silmät selässä ja kolme paria käsiä!