IRC-Galleria

sinä puhut ja puhut, minä yritän kuunnella sitruunankeltaista ääntäsi
onnellisen Marraskuun yön helmassa, silti, ainoastaan hänen lapsekas,
ranskanpuppurainen nauru raikuu haikeissa kuuloaisteissani,
jotka sinun pehmeätä, kultaista ääntäsi maailman ääriin jahtaavat.

minä tiedän sinun puhuvan, ehkä olet venäläisiä tansseja tanssivassa ja tupakoivassa Pariisissa,
minun istuessa sykkimättömässä ja harmaassa Tallinnassa,
joka aikoinaan oli Pariisin helakanpunaisin rakastaja(tar).

kirkaan keltaisen, silkkisen äänen metsästys
ja me kaikki tiedämme missä se piileskelee, eikä kauniisiin kaikkiin lueta
rumaa ankanpoikastakin rumempaa hiljaista, lyötyä epätoivoa.

sinä puhut edelleen,
sanasi ovat muuttuneet hopeaksi joeksi Euroopassa, kaikki haluavat uida sinkinharmaassa virrassa
ja pestä sanoillasi hiljaa kikattelevan syyllisyytensä pois.

sinä puhut kultaa, ja minä en edes ui hopeassa.