IRC-Galleria

Leo Tolstoi on sanonut: "Joka kerta kun kirjoitat, on paperiin musteen mukana jäätävä omaa vertasi." Se olkoon ohjenuorani tästä lähtien.

Kirjan viides luku etenee suunnilleen kohtaus kerrallaan. En ole huolestunut hidastuneesta tahdista, sillä uskon ajankäytön ja laadun väliseen optimaaliseen derivaattaan. Tapahtumia on, mutta juonen kannalta ne eivät ole relevantteja. Olen juuri tutustunut Meridianiin. Dendaros saapui kylään juuri äsken. Illan pimeinä hetkinä tapaamme Zendranin. Joskus yöllä kuolee Bariab, niin mie oo päättänt häne kohastaan. Toivottavasti viikonlopun aikana saan lähetetyksi arvon jäsenille lisää käsikirjoitusta, ja viikonloppuhan alkaa meillä tiistaina.

Kirjotiin Gilmerin ja Medrinin välisen kohtauksen, joka kertaheitolla riisuu kaiken myötätunnon Gilmeriltä.

Kirjaan ylös ajankohdat, milloin saan inspiratiivisen kohtauksen. Tänään tuli vuoden ensimmäinen sellainen. 5.2. 2007 klo 1637. Viime vuonna niitä tuli muistaakseni 5 tai 6. Kaikki syksyllä, joten tällainen poikkeama jakaumasta on otettava huomioon.

Moskova-TJ 66.

"Walk within my poetry,
this dying music-
my loveletter to nobody"

'Dead Boys's Poem'
Wishmaster

Yksi yksityiskohta kihosi yhtäkkiä mieleen: Arkkimaagin tytär. Lehvilä mainitsi pelissä ohimennen, että Harmaakaavun tytär oli Cult Townin (Coltaren) pankissa, jonka Laurentius sitten poltti. Jäi askarruttamaan, mitä aatelisperheen tytär sellaisessa loukossa oikein tekee. Kirjan kakkosversiossa Othortenin seppä Dendaros tuntuu olevan huolissaan hänestä. Miksi, jos hän kerran on petturi?

Kehittelin tällaista. Kyseessä on vuosia jatkunut kolmiodraama, jonka kärkinä ovat tytär, Dendaros ja Meridian. D ja M ovat tavoitelleet tyttären kättä, ja sitten tämä valitsi M:n. Outoa. Miksi lähteä epärehellisen kauppiaanretkun mukaan kun tarjolla olisi ollut turvallinen paikka kaupungin sepän vaimona? Luultavasti D:lla oli myös Harmaakaavun tuki takanaan. Mutta tytär lähti siis M:n matkaan, ja tämä valinta katkeroitti D:n ja H:n, mutta viha kohdistuu kummallakin eri kohteesen. D vihaa M:a ja H tytärtään. Voi olla mahdollistakin, ettei H:n ja tyttären välit olleet oikein parhaimmillaan. H:han ei mainitse häntä kertaakaan, eikä huolestu edes kuullessaan Coltaren tapahtumista. Ei pelissä eikä kirjassa. Sama koskee M:a. Ei hänkään puhu kihlatustaan, joten ainoa tämän kohtalosta todella huolestunut on D, yksi tarinan pahiksista. Mahdollisesti tuo katkeruus sai hänet ryhtymään Kaaoksen vakoojaksi. Perinteinen skeema 'jos-minä-en-voi-saada-häntä-kukaan-ei-saa.' Edes ainakin ulkospäin onnellinen avioliitto ei siis ole himmentänyt tunteita vanhaa rakkautta kohtaan.

Olivatko M:n ja tyttären välit viilentyneet? Eikö vapaaksi ja jännittäväksi kuviteltu kauppiaselämä vastannutkaan odotuksia? Aatelisperheestä lähtenyt tytär oli tottunut korkeaan elintasoon, mutta M saattoi parhaimmillaankin tarjota vain juuri ja juuri keskitasoisen elämäntyylin (tämä tilannehan muuttuu hieman myöhemmin, mutta sitä tytär ei ole todistamassa). Tokihan vika saattaa olla M:ssakin, sentään sellainen kettu mieheksi. Harkitsiko tytär palaamista Othorteniin D:n kainaloon? Siinä tapauksessa ympyrä sulkeutuisi tämän joutuessa pettymään jälleen: D kun on jo naimisissa. TAI sitten M:n ja tyttären liitto oli kulissia. Mutta kulissi mille? He eivät tarvinneetkaan toisiaan enempää kuin oli tarvis, ja tuolloin, tammikuun 15:nä, tytär saattoi olla lähdössä takaisin kotiinsa. Tai ehkä ulkomaille.

Ainoan kerran kun H:n tytär mainitaan tarinassa, se tapahtuu Gilmerin kertoessa vaiheistaan arkkimaagille ja Sendahlile:

"Coltare tuhoutunut?" Sendahl sanoi hämmästyksestä änkyttäen. Sitten hän katsoi arkkimaagia. "Atora oli siellä."
"Tiedän," Harmaakaapu vastasi.

Sitten asiaan ei enää palattu. Eli tyttärellä oli jonkinlainen yhteydenpito isänsä kanssa. Ei välttämättä kovin tiivis tai läheinen, mutta kuitenkin sen verran, että arkkimaagi ja Sendahl ovat varmoja, että tytär oli Coltaressa ennen sotaa. Voiko isän ja tyttären välinen viileys johtua yksinomaan M:sta. Sitä minä en usko, joten tilanteeseen on pakko liittyä muutakin. Kenties M on joutunut D:n juonittelujen ja mustamaalauksen kohteeksi. Toisaalta, kyllä M:n kaltainen jantteri selvittäisi tilanteen helposti.

Triangelin henkilöiden kohtalot:

Atora, kuolee siis Laurdonin poltettua Coltaren pankin.
Dendaros, huumeista sekava Welhim tappaa hänet samana yönä, jona Kaaos hyökkää Othorteniin.
Meridian, rikastuu nopeasti Coltaren- kauppansa ja yhteyksiensä ansiosta. On sodan aikana itämailla. Palaa myöhemmin jälleenrakennettuun Coltareen, jossa ottaa ohjat käsiinsä. Ja rahaa virtaa joka tuutista.

Konkreettinen voittaja on siis Meridian. Tilanne saattaisi olla toinen, jos ryhmä olisi a) uskaltanut hyökätä hänen kimppuunsa jossain vaiheessa b) hävinnyt taistelun Dendarosta vastaan c) epäonnistunut Coltaren polttamisessa

Jossittelu, spekulaatiot ja vaihtoehdot ovat hauskoja, ja niitä historianopiskelija totta vie kohtaa. Minkä tahansa tekijän muuttuminen olisi saattanut vaikuttaa kirjan juoneen erittäin oleellisesti.

MadRole ottakoon kantaa. Lähetän tämän viestin seuraavan valmiin luvun ohessa, joten he eivät vahingossakaan välty tältä. =D

PS. Heti netin sulkemisen jälkeen tuli uusi idea. Gilmerin ryhmän ollessa Coltaressa, sinne tulee aatelispariskunta ostamaan Medriniltä zetaria. Uudessa versiossa ei ole mitään kälyistä pariskuntaa, vaan itse Dendaros. Tällä tavalla hänestä ei tule mitään parin luvun ikäistä satunnaista tuttavuutta, jonka sitten voi tappaa ihan huoletta.

Odotetun nihkeää. Pikku hiljaa ystävämme sukeltava syvemmälle Coltaren läpimätään systeemiin. Meneillään on luku 4, jonka valmistuminen on osoittautunut hankalaksi. Luultavastikin kolme ensimmäistä lukua vei sen verran mehuja, että eläytyminen on vaikeutunut. Olisiko luovan tauon paikka? Pian näyttämölle astuu kaksi mielenkiintoista NP-hahmoa: Meridian ja Zendran. Kuten paaaaaljon myöhemmin käy ilmi, on noilla kahdella hyvinkin paljon tekemistä toistensa kanssa, mutta se kuuluu hamaan tulevaisuuteen. Olennaisia muutoksia ei ole. 1) Bariabin ympäriltä on karsittu huumoria, ehkä luomaan painostavaa tunnelmaa 2) Samaten Gilmerin one-linerit ovat tyyliltään kuivempia 3) Grafin väkivaltaisuus korostuu 4) Suden Kultti jää enemmän taka-alalle, niin kuin alkuperäisessä pelissä, jossa sillä ei loppujen lopuksi ollut juuri mitään roolia. Tilanne on nyt (kello 0041) se, että Gilmer on matkalla talleille ja Laurdon näkee majatalossa tummia hahmoja (kirjan ensimmäiset neolit). Alkuviikosta on lukijoille lähetettävissä lisää tekstuuria. Näillä mennään.

So much to live for
So much to die for
If only my heart had a home

Dead Boy's Poem
Wishmaster

Jälleen yksi uusi valmis luku, joka on vielä sitten lähetettävä asianomaisille. Kolmas luku, "Kohti etelää", lienee yksi tylsimmistä jaksoista, mutta kyllä siihenkin sai ympättyä vaikka mitä mielenkiintoisuutta. Jesrothin osuutta on lisätty huomattavasti, Gilmerin ja Laurdonin välinen yhteispeli ei ole niin saumaton kuin aiemmin. Vasta pari mullistavaa käännettä muuttaa tilanteen. Laurdonista paljastuu uusia piirteitä, jotka ovat pikemminkin heijastumia minusta. Uusi teema: kaiken vääjäämätön katoavaisuus. No joo, otin tuon "Silmarillionin" takakannesta. Omihum- niminen jantteri kummittelee Jesrothin mielessä. Sen piti olla mukana vasta Toisessa Kirjassa. On muuten jännää mainita Kirja ja Toinen Kirja, niin kuin Metallican uusien biisien työnimet ovat The New Song ja The Other New Song ja uusimman albumin työkkis on The Ninth Studio Album.

Sitten vähän statistiikkaa: Kolme lukua valmiina, yhteispituus 30 sivua (5+11+14), 7449 sanaa, koko 174 kilobittiä, työstämiseen käytetty aika 25 tuntia 27 minuuttia. Osuus kokonaistyöstä 9,68%. Näin ollen yhden luvun saa aikaan kokonaisen työpäivän aikana. Seuraavaksi vuorossa on Coltaren kylä mielenkiintoisine käänteineen ja henkilöhahmoineen. Meridian on mukana ja tietenkin Zendran, Bariab, sekä Medrin. Lukuisten kulttien sijasta on vain Suden Kultti.

"Blame me, it's me
coward, a good-for-nothing scapegoat,
dumb kid living a dream
romantic only on paper."

Slaying the Dreamer
Century's Child

Hyvin menee. Kaikkien lukujen aloituskappaleet ovat valmiina + 1. luku kokonaisuudessaan. Toinen luku valmistuu paraikaa. Tässä uusimmassa versiossa Jesroth ei ilmaannu ollenkaan metsään (muutoin kuin Gilmerin unessa). Gilmerin motiiveja on myös uudistettu. Nyt on käynyt niin, että _Jesroth_ antaa Gilmerille tehtävän 'seuraa haltiaa.' Saamme selville, että Jesroth pitää hallussaan Gilmerin elämänlankaa (noin niinkuin kuvaannollisesti). Gilmer joutuu siis tukalaan paikkaan: jos hän tekee vastoin J:n tahtoa, hän kuolee, ja kun/jos hän onnistuu, hänestä tulee tarpeeton ja sitä myöten wasted. Huu, todella jänskää. Näkökulmia on lavennettu niin, että pääsemme kurkistamaan mm. Welhimin isän päähän ja saamme selville, mikä hänen kohtalonsa oikeastaan on. Jos tämän yön/huomispäivän aikana saan tuon 2. luvun valmiiksi, on 3.6: sta valmiina viitisen prosenttia, jos vielä toistaiseksi puuttuvat prologi, esinäytös ja epilogi lasketaan mukaan. Havainnollisesti se vastaa maratonilla vajaata kolmea kilometriä, tai LOTRissa matkaa Hobittilasta Magotin tilalle (melkein Krikkolon pihalle).

Pitää vielä muistaa postata aikaansaatu tuotos oleellisille tahoille (käytännössä MadRole Buukit- yhteisön jäsenille, joiden tarvittavat yhteystiedot on olemassa). Onkin siis jälleen haastavaa heille tarkastella uuniomenatuoretta versiota, joka -pakko todeta- on jälleen kerran edellisiä parempi. Oleellisin syy ei välttämättä liene viimekesäinen brainstorm, jossa pyrittiin korjaamaan (ja korjattiinkin!) epäloogisuuksia, karsittiin epäolennaisuuksia ja haettiin ratkaisuja ongelmakohtiin. Tärkeämpää on huomata muutos tyylissä. Miljöön ja henkilöiden kuvauksen sijaan Kirja (3.6) on synkempi kuin aikaisemmat versiot, psykologinen ja tunnelmallinen, sellainen George RR Martin kohtaa Twin Peaksin, kustannustoimittajana Kaarle Viikate. Koen unet tärkeiksi ja siksi niiden osuutta on olennaisesti lisätty. No, tietenkin pitää kuvata konkreettiset asiat, mutta enpä tahtoisi keskittyä niihin liikaa. Pidän taustoista, ne antavat hahmoille, erinäisille ratkaisuille ja motiiveille syvyyttä ja uskottavuutta.

Tästä pitäen näiden blogimerkinöjen loppuun liitetään osa jonkun bändin jonkun levyn jonkun biisin lyriikan pätkä (yksi kerrallaan siis), ikään kuin hahmottamassa sitä tunnelmaa, joissa tekstit tällä kertaa syntyvät. Ehkä siinä selitys, miksi 3.6 on kyynisempi ja kohtalokkaampi (typerä sana) kuin muut versiot.

Aloitetaan Nightwishilla, koska se on MadRolen kautta tullut tutuksi allekirjoittaneelle ja koska se on hyvä inspiraation lähde (vaikka teemat ovat vähän erilaiset). PS. Kaikki NW sanoitukset by Tuomas Holopainen paitsi Beauty & The Beast, Over the Hills And Far Away ja High Hopes.

In my world
Love is for poets
Never the famous balcony scene
Just a dying faith
On a heaven's gate

'Swanheart'
Oceanborn

Tein suurehkon muutoksen. Alkujaan Gilmerin piti Laurdonin kuoleman jälkeen palata Othorteniin, jossa on juuri käynnistynyt valtava teurastus (neolit). Tässä vaiheessa Cathrand olisi siis jo kironnut (Welhimin avustuksella) arkkimaagin, ja C:n hyökkäys kerrottaisiin takaumana (Guiron?). Gilmer olisi tavannut Gaeredhelin kaupungissa, josta he olisivat yhdessä paenneet. Totesin että massacre on liikaa. Mitä sellaisen näkeminen tekee Gilmerin psyykelle? Sellaista kokemattoman on vaikea eläytyä sellaisen kokeneen asemaan. Muutan sen näin: Gilmer palaa kaupunkiin, jossa maageja on _sala_murhattu. Metsädemoneja ja neoleja on nähty lähistöllä ja Gaeredhel kertoo nähneensä mystisen parrakkaan miehen (Cathrand). Pian tämän jälkeen Harmaakaapu sairastuu (kirous). Murhia tapahtuu koko ajan lisää. Kuumehoureinen Harmaakaapu saa sanotuksi: "Haltiakaapu... Satama". Samalla hetkellä kirous voimistuu, arkkimaagi herää ja Cathrandin pakottamana hyökkää. Guiron torjuu iskun, mutta luhistuu. Gilmer ja Gaeredhel pakenevat Lonrondiin.

Selitys: Sopii paremmin kirjan tyyliin, eikä riko eheyttä. On aina mukavaa kuvata jo(i)ta ku(i)ta henkensä edestä pakenevaa. Neolien toimintaan sopii niin ikään paremmin tuollainen salakavaluus, pimeässä toimiminen. Haluan pitää myös Cathrandin loppuun asti hieman taka-alalla. Sellainen taustalla vaikuttava kelmi, niin kuin Star Warsin Keisari, vaikka C toimii myöskin itse, eikä vain nakita alaisiaan (koska tietää vain hänestä itsessään on gutseja haastamaan Harmaakaapu JA Margongar).

Huomenna tulee kuluneeksi 105 vuotta JRRT:n syntymästä, mutta se ei liity tähän.

Kirja etenee jälleen tyypilliseen taiteilijamalliin, eli hitaasti ja epävarmasti. Varsinaisia inspiraatiokausia ei ole, joten sellaisia pitää luoda keinotekoisesti alkomahoolin myötävaikutuksella. Tulokset ovat nähtävissä. 3.-12.12. pidettynä kuivana kautena tekstiä syntyi huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi edellisten 9 päivän aikana. Myös määrä/laatu- suhde on kelvollinen, mikä on nykypäivän kirjallisuudessa kokemassa inflaatiota noin niin kuin yleisesti. Olisin tehnyt kuvaajan promillien ja tekstimäärä/laadun suhteesta, mutta en tehnytkään.

Ai niin, jäi Lehvilältä kysymättä, mitä mieltä hän on hahmojen kielenkäytöstä, ja nimenomaan kirosanojen kohdalla. Suomen kielen monipuolinen manausvarasto ei pääse oikeuksiinsa. Kristillissävytteiset kestosuosikit saatana, perkele ja jumalauta jäävät luonnollisesti pois. Helvetti on kyllä mukana ja sitä runsaasti pudotellaankin, usein vahvistusten kanssa. Perinteiset, amerikkalaisista elokuvistakin tutut nartun/huoranpenikka (sanovapits), kusipää (ääshoul), paskianen/äpärä (bastard- sanalla on sama merkitys). Epäkaupallinen ja I-Do-It-My-Way-Author George RR Martin teki vitun hyväksytyksi sanaksi, joten miksei sekin voisi tekstissä pyörähtää?

Olin männä viikolla vuorokauden bannissa sääntöjenvastaisen oletuskuvan takia. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä; vastaavia rangaistuksia on annettu aina ja tullaan antamaan vast edeskin. Järkyttävää koko kuviossa on systeemin lapsellisuus. Tehdään erinäisiä sääntöjä ja kuvitellaan, että niitä noudattaa puolen miljoonan IRC- galleristin lammaslauma ja sanktiota tulee, jos on omia mielipiteitä. Jos ei usko hyvällä, joutuu lopullisesti bannatuksi. No mikäs siinä, luodaan uusi profiili ja sama homma jatkuu loputtomiin. Eikö olisi fiksumpaa vaikka antaa käyttää kahta oletuskuvaa, joista toinen _saa_ olla joku jämäkuva? Varmaankin ylläpitäjät ovat stalinistisen jämähtäneitä ymryttäjiä, jotka teilaavat kaikki ulkopuolelta tulevat ideat. Hmm, käsitääkseni tällainen Ylläpidossa vallitseva ajatusmaailma kuoli berliiniläisessä bunkkerissa huhtikuussa 1945.

Herran haltuun. Varmaankin samat idiootit, jotka ilmiantoivat sen lich- kuvan, kantelevat myös tästä silmät palavina Pyhän Vihan vallassa kirjoitetusta vuodatuksesta. Hajoo siihen, sinulla kun ei ole elämää mihin hajota. Varmuuden vuoksi kopioin nuo aikaisemmat merkinnät omalle koneelle. Hate the game, don't players. Taidankin myös hieman tarkemmin tarkkailla tuota vieraslistaa.

Huomio! Tiedonanto! Kiinnostaa on oletuskuvana viikon (vaihtuu 1.1. 2007) ja sitten Herra Syvälampi tulee takaisin, takuuvarmaisen ilmiannon uhallakin.










"Etkö häpeä, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Me olemme tehneet väärin ja ansainneet rangaituksemme, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa. (...) Muista minua kun tulet valtakuntaasi." -"Totisesti, tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa."

Tämä on vuoden viimeinen blogimerkintä. Vuosi on pitänyt sisällään paljon, jossain määrin saman verran kuin edellinenkin. Armeija tuli käytyä ja arvon lukijat ovatkin päässeet osallisiksi vm Ranta LT:n edesottamuksista ja saaneet hyvän kuvan nykyajan viestimieskoulutuksesta. 9.1. se alkoi ja 7.7. päättyi. 180 suuren ja keskisuuren ilon päivää Riihimäellä, Raasissa, Säkylässä, Räyskälässä, Vihdissä, Karjalassa, Hätilässä ja Parolassa. 5.3. muistetaan (valahdus), samoin 27.4. (PansPr). ELSO- koulutus oli hienoa aikaa. Harvoin leirit olivat niin mukavia kuin Viestisotaharjoitus 18.-24.5. ...Silloin kun kaikki vielä näytti menevän hyvin. Metsäaamut loppuivat ennen juhannusta äijäilyleiriin Hätilässä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, meillä 7.7. noin yhden aikaan iltapäivällä, vaikka Simpasta näkyi ettei se olisi halunnut meistä luopua. Uunituoreet mosat kuitenkin täyttivät aukon jo seuraavana maanantaina. Kohta on ohi niiltäkin ja I/06- johtajilta.

Kesä oli pitkä, kuuma ja kuiva. Sen päätteeksi muutin Jyväskylään opiskelemaan historioitsemista.

Miten tämä liittyy kirjoittamiseen? Ei mitenkään. Intti pisti homman jäihin puoleksi vuodeksi ja erinäiset laitteistoviat ovat hidastaneet asioiden luonnollista kehitystä. Onneksi ei tullut annettua minkäänlaista aikataulua (no öö, joulu/07). Se olisi kussut kuitenkin.

Jostain syystä vuosien lopuissa tehdään historiikkejä ja kiitellään kamalasti kaikkia ihan hatusta vedetyistä syistä. Laitan oman korteni kekoon. MadRolen tärkeät vaiheet 1998-2006:

1998 perustaminen 11.9. (nimi keksitään viikkoa myöhemmin)
1999 ensimmäinen kunnon larppi
11.9. aloitetaan uusi kamppanja, josta tulee sittemmin MadRole Buukkien ykkösosan runko
2000 ensimmäiset Kronikat 11.9.
2001 talvella hankitaan ensimmäiset airsoft- aseet
toukokuussa Elodramin Valtakunta- larppi
2003 versio 1.0.
2004 kamppanja siirtyy määrittelemättömälle tauolle ja MadRolen nettisivut kuolevat pystyyn
versio 2.0
2005 versio 3.0
2006 versio 3.6. (on progress... progress 1%)

Kuten näkyy, loppupuoli painottuu kirjallisuuteen. Tämä onkin aivan luonnollista kehitystä. MadRole koki saman kuin monet muutkin. Nuoret ihmiset nousivat siivilleen ja lähtivä omille teilleen: minä JKL:än, Oksanen Tampereelle ja Antti Seveniin.

Lopuksi kiitos menneestä vuodesta erit.: saapumiserän I/06 (tiedätte kyllä, keitä tarkoitan) ja jotkut II/05:set (niin, Räikkä!) sekä tietenkin erinäiset kouluttajat ynnä muut sellaiset.

MadRole Buukit- yhteisö: Aki, Eero, Mikko (BrainStormer), Mikko ja Teemu (kannustuksesta)

Tosinistiässät Heikki, Mikko, Tapio, Ville, Veltsu, _Jussi_, Joonas ja Mikko
Fuksitoverit Aino, Aleksi, Elina, Heikki, Helmi, Juha, Juho, Krista, Miikka, Nelli, Noora, Sampo, Timo ja Tommi (käsi ylös, kuka tästä jäi? vaikuttaa vähän aneemiselta)









"Emme tee asioita siksi, että ne ovat helppoja, vaan siksi että ne ovat vaikeita."

Pitkä kuiva kausi on ohitse. Tentit olivat ja menivät, ja nyt on taas aika paneutua työhön. On vaikea arvioida, miten noin kuukauden mittainen pakkotauko on vaikuttanut allekirjoittaneen ajatusmaailmaan ja sitä kautta tarinan kerrontaan. Minulla on omat epäilykseni sen suhteen, mutta alku vaikuttaa lupaavalta. Tolkien jumitti pitkään Balinin haudalla noin vuoden. Oma pisin yhtämittainen katko on armeija (puoli vuotta, jolloin en kirjoittanut käytännöllisesti katsoen lainkaan).

Päätin käyttää DM:n kannattamaa ehdotusta kirjoittaa joka luvusta ensimmäisen kappaleen. Lukujen sisäinen jäsennyys ja tarinan rytmitys helpottuvat. Tällä hetkellä alustuksena on kolme lukua. Niistä ensimmäinen on vähän pidemmällä kuin muut. Ensimmäinen luku onkin kaikista tärkein, mutta tässä tapauksessa ei vaikein.

Tänä viikonloppuna pohdin erinäisiä asioita: 1) omassa kielenkäytössä puhkikuluneesti toistuvat ilmaukset 2) kuolema 3) Paleon 4) fasismi 5) MadRole 6) neljäs luku (Coltare) 7) Toinen Osa MadRole Buukeista 8) David Eddings

1) OKPTI

Näitä ovat mm. a) sana erinäinen b) tarpeettomat kin- päätteet (juurikin, vaikkakin, myöskin) c) hämeen murre (olek, sää, mää, viäl, tual, emmää, tosson) d) varovaisuus (jossain määrin, noin suunnilleen, ehkä/kai, vaikea sanoa, juuri mikään) e) sana yleinen taivutuksineen

2) Kuolema

AikaisemminKIN oli puhetta ERINäISTEN keskeisten hahmojen kuolemista. Ne ovat hyviä tehokeinoja. Tarinaa tuntematon voi ihmetellä vaikkapa Laurdonin ja Gilmerin kohtaloa. Jostain syystä ainakin päähenkilön on selvittävä hengissä. Pelaajahahmoista ei tarinan lopussa ole jäljellä kuin yksi, Gaeredhel. Toinen YLEISTä hengenlopettamista puoltava seikka on se, ettei menneisyyteen jää linkkejä. Näin tarinan Toiseen Osaan on helpompi päästä sisään, kun Gilmeriin, Rasiaan, Cathrandiin tai Kaaokseen ei viittaa JUURI MIKääN. Paitsi tietenkin Gaeredhel, Harmaakaapu ja JOSSAIN MääRIN Cyric. Onneksi muuten Cyric on niin Gilmerin näköinen. Siitä saa irti paljon mielenkiintoisia välikohtauksia.

3) Paleon

Lauantaina tuli televiissiosta Nibelungen-Lied, jos kohta amerikkalainen produktio. Se sai minut pohtimaan, josko Paleon olisi vähän Siegfried. P on kylläkin liian nöyrä perinteiseksi sankariksi. Ehkä Paleonissa on ripaus antisankaria? Hän ei myöskään tee töitä rahasta, eikä anna rikkauksien ja maineen muuttaa itseään. Paleon muistuttaa harmittavan paljon noita anime- sarjojen synkistelijöitä. Hän on niitä, jotka mulkoilevat ja huokailevat, hiuksia hieman silmien edessä. Tetsatessa hampaat irvessä. Mutta Paleonissa on myös ilkikurinen puolensa. Missään tapauksessa hän ei ole mikään perinteinen terämies- sankari. Paleon on haavoittuvainen (henkisestiKIN), hän pelkää, menee ajoittain lukkoon ja käyttää (pakon edessä) arvelluttavia keinoja. Noita yksiulotteisia hahmoja on etenkin amerikkalaisissa kirjoissa aivan liikaa.

4) Fasismi

Heh. Tuolla KIITOS 1939-45- yhteisössä on kiva hämmentää yhtä jantteria, joka on ihan paiseessa kaikista fasismisävytteisistä kommenteista. Minäpä lisäsin vettä myllyyn ja rupesin vittuillakseni kehumaan Hitleriä, Francoa ja Pinochettia taloudellisista edistysaskeleista ja yhteiskunnan uudistuksista. Samaan hengenvetoon tuomitsin Stalinin. Siitähän tämä jantteri riemastui ja kontrasi oikein kunnolla. Keskustelu jatkuu mielenkiintoisena edelleen. Totuuden nimessä tiivistän oman käsitykseni näin: En ole oikeistolaismyönteinen, vaan pikemminkin sosialismivastainen. Eikö se kuitenkin ollut sosialisti, joka vei meiltä maata aikoinaan? Toisaalta ilman sosialismia ei meillä olisi sosiaalidemokratiaa, eikä nykyisenkaltaista systeemiä. Mutta Lahtinen on kyllä Tuntemattoman Sotilaan hillittömämpiä hahmoja. Laine olisi halunnut deletoida sen elokuvasta (niin kuin tapahtui Viirilälle ja Karjulalle), mutta Linna piti päänsä.
"Se yks kohjo sieltä Saksasta lähtee ensin ja meirän nilkit painaa peräs."
"Kyllä herra tietää mitä laulua se laulaa kun pussista on kysymys. Anna meitille voimaa puolustaa kapitalistin rahapussia."
"Luuleksää herrain ymmärtävän suolten murinaa? Tän kansan suolet on murissu jo niin kauan, että ne on unohtanut mitä se merkittee. Vallan kun on oma maha täys."
"Helvetin keskonen se siinä kukkoilee!"
"Ei sieltä kuule lopu miehet. Kyllä siellä riittää miestä ja tavaraa. Ja jos miehet loppuu, sieltä lähtee 15 miljoonaa naissotilasta. Siellä on koulutettu kaikki vanhat ämmätkin."
"Perkele. Tulis kuula ja tappas. Että osaa olla homma. Mä sanon että jos tulis joku jonka päätä ei oo tällä koohotuksella vielä kokonaan sekotettu, niin se ihmettelis. Kun isot miehet vetää tämmöstä perkeleen kelkkaa pitkin mettiä edes takas."

5) MadRole

Hii. Teen MovieMakerilla tiedostoa, jossa kulkee juoniseloste ja aiheeseen liittyviä kuvia. Taustalla menee musiikkia. Pääasiallisina lähteinä ovat Elfwood ja Google, jos kohta Googlen kuvahaun tulokset ovat usein linkkejä Elfwoodiin. Hieman hankaluuksia on kyllä löytää sopivia kuvia sopiviin kohtiin. Miten esimerkiksi kuvitat jonkun Kaaoksen Syöverit tai luolat? Musiikki on sitä vanhaa huttua: Nightwishiä (Sacrament of Wilderness), Stratovariusta (Eagleheart), Sonataa (Don't Say a Word), CoBia (Trashed, Lost & Strungout) ja Rhapsodya (Emerald Sword). MovieMaker on kyllä vähän huono, koska sen tiedostoja ei voi uploadata esim. YouTubeen. Tietääkö joku hyviä avi:n tai mpeg:n teko- ohjelmia? Videon loppuun tulee muuten geocities.com/madrolen katkeransuloinen etusivu: to be continued 8.8. 2004...

6) Neljäs luku (Coltare)

Rakenteellisista syistä osia versio 3.5.:stä poistetaan, mikä merkitsee tiettyjen kohtien laventamista. Coltaren tapauksessa täytynee kasvattaa kelpo kansalaisten osuutta ja esimerkiksi ottaa Medrin ja Mediar takaisin hahmogalleriaan. Suden Kultin näkyvyys tulee niin ikään kasvamaan. Noh, sillehän on omistettu oma luku. Kaiken kaikkiaan ystävämme viipyvät Coltaressa kolmen luvun ajan. Tänä aikana siis tutustumme Meridianiin ja Zendraniin, jotka sittemmin tuntuvat olevan hyvinkin tiiviissä yhteistyössä. Meridian taitaakin olla Toisessa Kirjassa se, joka lähettää Zendranin saarelle, jossa tämä näkee Maijun ja aavistaa pahaa...

7) Toinen Osa MadRole Buukeista

Tässä on Swanheart soi taustalla on hyvä hieman pohtia, mitä tyyppejä Toinen Kirja sisältää, vaikka ajankohta sen projektin aloittamiseen on kaukana kaukana. Keskushahmona on Paleon ja tämän ryhmä (Gaeredhel, Cyric, Sedam ja Gorgham). Näistä Paleon ja Gaeredhel ovat vanhoja tuttuja. Sydänystäviä he eivät ole, sillä G hieman ihmettelee Paleonin nöyryyttä ja vastaavasti aina hillitty P kokee G:n kiivaan ylpeyden vastenmielisenä. Cyric on Gilmerin kauan kadoksissa ollut kaksoisveli, edellisen täydellinen toisinto. Cyricin yhdennäköisyys aiheuttaa jonkinasteisia tilanteita. Sedam on kuulunut Paleonin ryhmään jo kauan. Muutamat meistä ovatkin jo saaneet tietää, millainen oli kaverusten ensikohtaaminen talvella 1394... =D Gorgham on ryhmän uusin tuttavuus, hiljainen taustavaikuttaja ja jostain syystä Sedamin kiukunpurkausten kohde.
Tärkeitä sivuhahmoja ovat vanhastaan tutut Harmaakaapu, ylipappi Guiron, kuvernööri Sendahl ja haltia Nistelroy. Uusia pahiksia lady Deilas ja tämän veli Dalas. Mogresin saarella ystävämme kohtaavat pelottavan örkkipäällikkö Hvingsinin sekä demoni Omihummin. Ryhmään liittyät sotaisa Baragdar ja keiju Niffius. Entinen arkkimaagi Valkokaapu, Serelin kuningas Anket ja druidi Youzangur esiintyvät ensimmäisen kerran. Meridian ja Zendran piipahtavat tarinassa ohimennen. Lopputaistelussa tärkeä rooli on paitsi Maijulla, myös demoni Kyytalla ja tämä vastustajille, Icensisilla ja Tedissilla, sekä jumalatar Unilialla.

8) David Eddings

Sen hahmoilla on rumia nimiä. Durnik (Tolkienilla tuo olisi örkin nimi), Polgara (varmaan bulgarialainen lihapata), Ul (englantilainen kun oksentaa, kuuluu ul), Riva... Siis huh huh! Siinä missä joku Tolkien tutkii kunnolla vaikka nyt islantilaista muinaisrunoutta ja keksii sieltä nimiä (Gandalf on hieno nimi, mutta tarkoittaa kallionkolossa elelevää liskoa, mutta _Olorin_...), Eddings katsoo summittaisesti sanakirjaa ja valitsee sanat, jotka kuulostavat eksoottisilta. Sitä paitsi, eikö se luvannut Rivan Aikakirjojen jälkeen, ettei se enää kirjoita. Hmph, ihmisiin ei voi tippaakaan luottaa. Toinen ärsyttävä piirre tässä jantterissa on se, että se piirtää kartan ja käyttää hahmonsa (mielellään mahdollisimman sekalaisen sakin) kaikkien paikkojen kautta tukeutumalla yhteen argumenttiin (Menette nyt tuonne, koska ENNUSTUS sanoo niin). Esimerkiksi MadRolen maailmoista jää tutkimatta mm. Pohjoismaat, Ulkosaaristo, Mogresin autiomaa, osa Kannosia ja iso osa Kaaosmaita. Ja LOTR tapahtuu vain Keski-Maan luoteisosassa, 80% alueesta jää pimentoon.
Eddings käyttää kansalaisuuskiintöitä. Joka maalla ja kulttuurilla on oma edustaja. Rikasta, muttaa epäuskottavaa ja yksityiskohtiin hukuttavaa. Ja jälleen kaikki tyynni selitetään ENNUSTUKSILLA. Vrt. Tolkienin ryhmä, jossa 4/9 on hobitteja ja ihmisiäkin 2. MadRolen partyissä on järjestään vähintään kaksi saman rodun edustajaa. Poikkeuksiakin on (huom! esiintyät numerot merkitsevät haltia-ihminen-puolituinen-örkki. Puolihaltia Gorgham on laskettu haltiaksi): Grafin kuoleman jälkeen rakenne oli 1-1-1-0 ja Arbadin tulon jälkeen 1-0-1-1. The Original Four oli 1-0-1-2 ja Paleonin ryhmän peräti 3-1-1-0.
No jaa, onhan Dave jo vanha mies ja tulee onnelliseksi väsäämällä saman kaavan tarinoita vuodesta toiseen.