IRC-Galleria

Elävien kirjoissa edelleen.

Kuulumisia kyselee moni...
No suruissa edelleen - koskapa tämmöinen pommi olis sulateltavissa, tuskin koskaan, mutta oppiihan sitä elämään kaiken kanssa - jopa jättimäisen surun kanssa, vaikkei elämä niin kovin onnellista olekkaan (ainakaan kun muistaa mitä on tapahtunut).

Tietämättömille; Tony kuoli XLP -tautiin (googlettakaa xlp!) ja olisi tarvinnut kantasolusiirron jonka pikkusisko olisi siis luovuttanut, mutta... sairaalasa oli liian kiire eikä heitä huvittanut hoitaa poikaa kuntoon ja niinpä virus tuhosi keskushermoston 3 viikossa.
5 vuotias esikoispoikani eli viimeiset 2 viikkoa sokeana, vaipat päällä, ei osannut enää syödä eikä puhua, aivopaineet oli korkealla ja hänellä oli aivoverenvuoto.
Kiitmmme kovasti sairaalaa, resurssipulaa sekä onkologisen osaston ylilääkäriä poikani hoitamattomuudesta, ilman tätä "resurssipulaa" poikani eläisi.

No, mutta eipähän paljoa kitinät auta, ei tule enkelini takaisin.

Surua on siis paljon ja niin myös katkeruutta.
Valmistuin lähihoitajaksi 5/2007, sain jopa stipendin :) Päättyötyöstäni "Lapsen kuolema ja perheen tukeminen" tuli täysi vitonen - ainoa koko vuosikurssilta.

Töitä ei ole kun kotona eikä nyt ehtiskään kodin ulkopuolelle "palkka"töihin - onhan töi lähihoitaja palkkakin jopa aivan säälittävä!
Tässä on nyt niin paljon muutakin hommaa, ettei ehi töihin ;)

Hyvää kesää kaikille, nauttikaa edelleen rakkaista pupusistanne, jokainen hetki voi olla viimeinen!

Matildalle rakkaushali, samoin Ninalle <3 Meidän enkeleillä on hyvä olla, vaikka meillä ei oliskaan, PUS!