IRC-Galleria

Kotelo. Kuorilo. Yksilö. Jatkuvuuden harha.

Oliko toukka perhosen uni vai toisinpäin?

Me olemme pyörre virrassa, sattuman oikusta syntynyt. Mihinkä tarraisin kiinni, mihin kiinnittäisin identiteetin? Pyörteen koordinaatit, pyörimisen vinha nopeus vai läpivirtaavan veden määräkö ratkaisevat?

Me tiedämme paremmin, muttemme kerro. Muutoksemme ovat ennalta arvaamattomia, mutta johdonmukaisia.

Ole sinä minulle monikko. Me odotamme jalkojesi juuressa ja katsomme alas sinuun, me seisomme selkäsi takana ja katsomme suoraan silmiesi läpi sieluun. Lukemattomiin.

Someone had written this in the yellow snow: "If you give me the cue I follow."
You must have noticed! It was right under your window.

We both know you're a natural.

Fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio fiktio aaaaaaaAAAAAAAAAAAAAAAAAAAHHHH!!!

Kaikissa valheissa on totuuden siemen ja kaikki totuudet kertovat valheita.

Kaikki.
Tarinat.
Ovat.
Totta.

Tule tänne sitten. (tänne ei ole paikka se on mielentila)
Et koskaan pääse tänne jos et uskalla tulla.
Joudut tyytymään kirjeisiini.
Käytettyihin tarinoihin.
Kutsuihin RSVP.

Mikään ei koskaan läpäise ihoasi jos et tee sitä läpäiseväksi.
Yksikään ruoska ei ole tarpeeksi vahva.

MINÄ VOIN PIESTÄ SINUT HENGILTÄ enkä silti kosketa sinua ja kuolemasi on yhdentekevä pihahdus välinpitämättömässä maailmassa jonka painovoima ei ole muuttunut piiruakaan vaikka sielusi on paennut avaruuteen

toisaalta voin kaataa sinut höyhenellä. Jos annat sen tapahtua. Valinta on sinun.

Tietenkään en piekse sinua hengiltä. Minä rakastan sinua.
MITÄ SINÄ SIIS PELKÄÄT?
(et pelkästään pelkää sinä odotat. sitä joka on vahvempi kuin epäilys. pelkoa halua pienempää. oikeaa hetkeä. hyvä. etsitään se. minä autan. viimeinen askel sinun on silti otettava.)

Pyörä pyörii ja me olemme siinä tiukasti kiinni. Ei auta vaikka kuinka suljet silmäsi kun huimaa. Positions change... And high rank suits you well, sir. We can start there. I would like to play with you. It has already begun.

näkyy kaikille--.

"Polyamory-bitching switching trouble-seeking label-rebellious genderfuck sends greetings to one confident power-tripping photo-shooting finger-on-the-trigger-happy sugar-daddy and hopes he's up to another round soon."

Sinä tarvitset ekstaasia.

Ihmisellä on kyky ekstaattisiin kokemuksiin, ergo: ihminen kaipaa ekstaasiin. Potentiaali etsii täyttymystään, aina: siemenestä puuksi, pullosta känniin. Viinalla, huumeilla, maratonilla, meditaatiolla, piiskoilla, kyrvillä, neuloilla, dildoilla, penetraatiolla, joogalla, itsehäpäisyllä, taistelemalla, itkulla, viiltelyllä, rakastumalla, tanssimalla, uskoon tulemalla, hengitystä säätelemällä, itseään alentaen, itseään ylentäen, sadismilla, masokismilla, tantralla, panemalla... Mainitsinko jo viinan? Kaikki tiet ovat samanarvoisia, jos ne vievät perille. Ekstaasin näkökulmasta. Elämän näkökulmasta jotain pieniä eroja saattaa olla.

Toiset ihmisetkin ovat portti. Tässäkin pimenevässä sumussa niitä kävelee tuhansittain: ruostuneita, selkoselällään olevia, lukittuja, pyöröovisia (!), piilotettuja, umpeenmuurattuja, kiillotettuja, peiliovisia, salaluukkuja, hämäyksiä... tuhansittain mahdollisuuksia. Osasta voit päästä kulkemaan, suurimmasta osasta et. Me kulutamme vauvuuden ensimmäiset viikot herkeämättä etsien rajaa itsemme ja maailman välillä ja loppuelämämme kadottaaksemme sen rajan jälleen. Ekstaasiin... Sen hetken jolloin minuuteni valuu yli sinuun ja me yhdistymme loputtomassa jumaluudessa joka on kaikki.


Tänään lauloin ensimmäistä kertaa.
Lauloin todistaakseni etten osaa laulaa.
Tahdoin antaa opetuksen itselleni, joka haluan niin paljon, haluan liikaa, kaiken:
analogiana halujeni mahdottomuudesta halu kuulla ääneni soivan syvänä, korkeana, resonoivana, musiikkina. Avasin suuni ilman odotuksia.

Lauloin ensimmäistä kertaa. Kaikki aikaisemmat kerrat ovat olleet yrityksiä.
Opetus oli, että olen kirkas valo, jota vain Mayan huntu himmentää.

Ja miten tämä liittyy sinuun? Olen katsellut kasvojasi.
Sinä tarvitset ekstaasia. Kaipuu siihen on elävänä kirkuvana sinussa. Samantekevää mistä sen löydät. Ekstaasin näkökulmasta.

Etkä ole yksin.

Silmiäni särkee, pikku hupakko. Häikäistyn, kun katson sinua läheltä. Mahdollisuudet risteilevät valonsäteinä ohimoiltasi ikuisuuteen etkä sinä sitä näe, vaikka omin sormin kudot niistä kirkkaan polun.

Voisin olla oraakkelisi, mutta niille käy aina huonosti. Vähintään hampaat halkeaa kividieetillä...

Soft sweet sugarcoated cock-sucking sodomite angel bitch.
Valiant windmill-fighting cat-loving untouchable stone butch.
Cute lil' self-deprecating too-talented-for-your-own-good fucking loveable son-of-a-gun my friend.

Be nice to yourself.

Kotini on lääväni.
Minä etsin kynnystä, ikkunaa tai aukkoa, josta kulkea. Ja juuri kun olen ponnistamaisillani ulos tieni sulkee karva lavuaarissa. Kaakeleiden välinen lika. Kuoriainen maton reunalla. Välinpitämätön vanginvartija.

Kotini on lääväni. Tiskivuori. Epäjärjestys. Jääkaapissa on vielä ruokaa.
Hyllyt nojautuvat kohti kuin portsarit: yrität sitten huomenna uudestaan.

Another
Fucking
Opportunity for
Growth.

Mikä yhdistää pikkupoikaa lyijylaatikossa, väärinymmärrettyä irstailijaa ja naista, joka pukeutuu alastomuuteensa niin ettei kukaan häntä näe?

He kaikki näkevät samaa unta.

...on sitä että aina pitää olla kysymässä kumpi vie, ruumis vai pää.
Ja usko minua, ruumis on tässä se suuri konservatiivi.

Descartes oli säälittävä runkkari joka kiteytti koko eurooppalaisen ajattelun akilleen: Ajattelen, siis olen. Ei siis Ejakuloin, siis olen*, Syön, siis olen, Paskon, siis olen, Pelkään, siis olen, Kärsin, siis olen, Odotan, siis olen, Kaipaan, siis olen.

*tämä versio oli tosin salaa vallalla pitkään kunnes huomattiin että naisetkin pystyvät siihen joissain onnellisissa olosuhteissa

Ajattelen, siis olen.
Viattoman näköinen lause, mutta se on harha.
Se on näppärä pikku ase. Mahdollistaa miljoonan toisrotuisen, toistapaisen, toisuskoisen toisLAJISEN, toisrakkauksisen Toisen täydellisen pelkistämisen.
LihaKoneiksi.
Meidän
(Ketkä me!)
itsemme pelkistämisen
LihaKoneiksi.

minä/ajattelen/mutta/minä/en/näe/mitään/merkkiä/siitä/että/sinä/ajattelet/sinä/hikoilet/vaistoilet/pakenet/haistelet/lepäilet/puret/kynsiä/järsit/
häntiä/nokit/pyrstöjä/kierrät/ympyrää/tuijotat/tyhjään/käyttäydyt/kannibaali/liha/kone/liha/kone/liha/kone/kone/liha/liha/liha

Rakastakaa ruumistanne!
Huolehtikaa ruumiistanne!
Hemmotelkaa ruumistanne!
Kurittakaa ruumistanne!
Laihduttakaa ruumistanne!
Hävetkää ruumistanne!

Vittu OLKAA RUUMIINNE!

Jossain toisessa kulttuurissa koko tämä hikinen diskurssi olisi täysin käsittämätön, mutta meikäläisillä pään yhdistäminen ruumiiseen tarvitsee joskus hieman... keskittämistä. Pää on rohkea, hyvä pää, sillälailla, mutta ruumiin pitää ehtiä mukaan. Ruumista pelottaa. Entä jos tulee pissahätä kesken kaiken? Entäs jos siitä ei tulekaan mitään? Entäs jos sattuu eikä olekaan yhtään kivaa? Mua väsyttääkin niin kauhiast. Ehkä pitäis kuitenkin unohtaa koko juttu... Mitä jos mulle nauretaanki?*

*Oliko se pää vai ruumis? Ehkä ne ovat yhdessä jo, kun osaavat noin yhdessä pelätä ja hävetä?

Tulkaas nyt ajatukset, lepattakaas tänne päin, tules nyt ruumis, sinä ekstaattinen hauta, piirretään rajat ja puhalletaan henkiin, sillä tämä orgastinen hengentäyteinen liha tapahtuu nyt ja nyt ja nyt eikä loppua tule koskaan koska sinä et ole sitä näkemässä.

Jos liha on vain valonsäteiden harvakseltaan halkomaa tyhjyyttä, niin miksi minuus olisi mitään sen kummempaa. Ole siis olemassa niin kuin minäkin, valopilkkuina ja välilyönteinä mustalla näytöllä, joka valaisee niinkuin yötaivas: kaikki merkit ovat jo siellä, me emme vain kykene niitä näkemään. Yötaivasta on mahdoton maalata, koska sen pimeys inhimillinen erehdys, aikaan ja valon nopeuteen sidottu. Kaikki auringot kaikissa mahdollisissa spektreissään leimuavat musertavalla kirkkaudella, jolta vain meidän inhimillinen rajallisuutemme meitä suojelee.

Annan siis sinulle armeliaan lahjan: myönnän että olet olemassa, niillä edellytyksillä kuin katsot tarpeelliseksi.

Ja heti kerron sinulle jotain itsestäsi. Kuvittelet tietäväsi minusta jotain. Kuvittelet tietäväsi suunnilleen mihin muotoon lihani asettuu maailmaan ja kuvittelet että sen perusteella voit päätellä minusta jotain. Groundpoints, sinä sanot. Konkretiaa! Well nada, kusipää, Sherlock fucking Holmes. Se mitä kuvittelit leivänmuruiksi ovatkin jäniksenpapanoita ja johtavat vain syvemmälle metsään.