IRC-Galleria

Oon jo muutaman päivän mietiskelly viimeistä vuotta, joka on ollut tähän astisen elämäni tapahtumarikkain, surullisin ja onnellisin vuosi, NIIIIIIN paljon on tapahtunut. Vuosi sitten uudenvuodenaattona lennettiin rakkaani kanssa afrikan maaperälle ottamaan vuotta 2008 vastaan. Viikko vain löhöttiin, syötiin ja rentouduttiin, aivan kuin olisimme tienneet mitä tuleva vuosi tuo tullessaan.
Kotiin päästyämme kerkesimme palata arkeen muutamaksi viikoksi kunnes mielemme täytti ihana uutinen, meistä tulee perhe <3 Voi että sitä tunnetta...
Taas meni muutama viikko kuin siivillä kunnes tuli pommi, olin ajelemassa töihin ja puhelimeni soi... En muista siitä työmatkasta oikeastaan mitään muuta kuin sen, että en meinannut kyyneleiltäni nähdä tietä. Jotain todella rakasta oli otettu multa pois. Mikä ihme sai sut tekemään niinkuin teit???? Mehän oltiin just vietetty joulu yhdessä!! Päässäni jyskytti tuhat ja sata asiaa, mutta mun oli pakko pysyä kasassa, pieni ihme mahassani muistutti elämän jatkuvuudesta <3

Vuosi alkoi siis todella ristiriitaisissa tunnelmissa, hautajaisia joissa itkin silmät päästäni ja seuraavassa hetkessä olinkin ihastelemassa meidän papusta ultraäänessä...

Keväällä tehtiin talokaupat ja ruvettiin remppaamaan, ja kesä menikin mukavasti omalla tontilla loikoillen ja mansikoita syöden (söin niitä muuten näin jälkikäteen ajatellen ihan kauheita määriä) :O

Ja sitten syksyllä Miska syntyi ja päästiin muuttamaan omaan taloon <3
Niin ja olihan tuossa viikko Miskan syntymästä vielä yhdet hautajaiset ja yksi syöpädiagnoosi meidän suvussa...

Vietimme myös ihka oikean ensimmäisen perhejoulun <3 Paljon tuli kaikennäkösiä paketteja, kiitokset niistä! :)

Nyt odottamaan ensi vuotta, josko se olisi hhmmm... No ainakin hieman "tasaisempi" :)

Niin, ja tällä perheellä taitaa tulla tavaksi tuo Afrikan maa näin vuoden alussa, tällä kertaa lähdemme siis egyptiin :) Sitä ja muita hassun hauskoja juttuja odotellessa...

OIKEIN IHANAA JA RAKKAUDEN TÄYTEISTÄ UUTTAVUOTTA <3

Huhhuuhhuh, olipas vkonloppu... Eilen vieteltiin matin yllätys-synttäreitä (olin kutsunu porukkaa meille) ja Miska oli siis ekaa kertaa hoidossa mummolassa. Oli kyllä itku lähellä kun lähettiiin ajelee sieltä mummolasta pois eilen, en olis voinu IKINÄ käsittää et miten kauheeta on jättää oma lapsi ekan kerran hoitoon...

Nooo, siinä illan kuluessa juotiin sitten muutamat niitä ja muutamat näitä ja ehkäpä vielä noita, eli varmaan aikas paljon erinäkösiä juominkeja, oltiin kyllä jo aikas huppelissa kotona ennen ku mihinkään ees lähettiin. Siitä sitten joskus yhen aikoihin baariin tampereelle, tässä kyseisessä kuppilassa tulikin pilkku "jo" puol kolmen aikoihin, ääääh, eihän me vielä mihinkään kotiin mennä, siiiiis toiseen baariin... Ja nyt tulee kaikkein paras............ Poke sanokin mun kohalla jyrkän ein kun oltiin kampeemassa sisälle!!! Hahhhaaaa, eka kerta kun en ole pääsemässä baariin sisälle ja jonkin verran olen aikaisemmassa elämässä kuppiloita kiertäny, HAH! :D :D No kyllähän mä sitten sinne loppupeleissä pääsin pienen sananvaihdon jälkeen :D

Taisinpa jutella (ehkäpä hieman kiivaaseen sävyyn) :D jonkun tuntemattoman naikkosen kanssa myös lastenkasvatuksesta jossain vaiheessa iltaa, olen siis onnistunut juomaan itseni todella mukavaksi ja KAIKKITIETÄVÄKSI :D

No, anyway, kiva ilta mut mulle riitti nyt vähäks aikaa... Ja niin varmasti myös Matille joka on lähestulkoon nukkunut koko päivän ;)

Meillä jatkuu nyt siis vauvantuoksuinen arki ja rauhoitumme viettämään elämämme ensimmäistä perhejoulua <3

Paljastan nyt 10 totuutta itsestäni. Sen jälkeen haastan 4 ihmistä tekemään saman

Olen..

1. Rakastunut
2. Äiti
3. ERITTÄIN onnellinen
4. TODELLA kaksimielinen ;D
5. Harkinnut silikonitissejä
6. lähdössä egyptiin
7. landepaukku (nykyään)
8. Herkuttelija
9. Unelmatyössä (tosin nyt äippälomalla)
10. Voittanut pahimman pelkoni

Kopioi ja tee itsestäsi omaan päiväkirjaasi, tehkööt kuka halajaa :)

Tammikuussa 2 viikoks egyptin aurinkoon 9 hengen voimin... <3

Pääsee tätä pimeyttä karkuun!

Ja ihanaa kun isin ja äidin kahdenkeskinen laatuaika on taattu kun Miskalle on hoitaja mukana <3

Miskakin on nukkunut jo pitkään täysiä öitä, eka vetää n. 9 tunnin pätkän, sit herää syömään ja jaksaa senkin jälkeen nukkua viel n. 2 tuntia, taitaapi olla äidin unenlahjat ;)
Tuolla se tälläkin hetkellä pinniksessä tuhisee <3

Oon yrittäny pitää tiettyä päivärytmiä yllä ja se kyllä auttaa selkeesti...

Tosta pikkumiehestä tulee kyl niin flirtti, osaa hymyillä jo niin valloittavasti <3 ja kun äiti alkaa laulamaan niin hän yhtyy lauluun mukaan, tosin melko omaperäisellä tyylillä :D

jeps, nyt taitaakin olla toisen aamupalakattauksen vuoro ja sen jälkeen vaunulenkki raikkaassa SYYS säässä :)

Ainiin, remontti alkaa olla alakerran osalta ohi, listoja puuttuu vielä seinistä ja astianpesukone ei vielä toimi mut muuten alkaa jo näyttämään kodilta, keittiöstä tuli kyl upee vaik ite sanonkin :) ja vaikka sen toimittamisessa kestikin puol vuotta ;) (terveisiä nettokeittiölle)

Joulua odotan jo kovasti, ja sitä että näkee pitkästä aikaa sukulaisia ja pääsee viettämään kunnolla aikaa oman perheen kanssa <3 ja tietysti kuusen koristelua mitä en oo tehny moooooneen vuoteen :)

Siellä täällä asfaltin välistä kasvaa kukka,
joka susta muistuttaa.
Etin paikkaani maailmassa, löysinki palan taivasta.
Kulkuri matkalla taas, jääny tielle.
Ku jokainen meist se tarvii jonku sen viereen.
Jonku jonka kaa tehä asioist virallista.
Eikä juttu oo pelkästään pinnalista.
Mäkin oon mies jo, en enää teini.
Voin jättää mun herutusgeimin perutuspeiliin.
Tarviin jonkun joka pitää mua aisoissa,
ku se osuu kohalleen, sen voi vaistota.
Pitkä matka takan, eikä osumaa.
Ei oo kiire mihinkää, en aio rupee hosumaan.
Mul on paljon annettavaa, ei tavaraa tai rahaa,
mut jotai yhen kaa kahestaa jaettavaa.
En tiedä löydänkö koskaan munlaistani,
samanlaista ku minä, mun naistani.
Mun vaikee asettua aloilleni,
minkä kulkuri mahtaa jaloilleen.


Jos saat otteen musta, niin pidä kiinni
Älä päästä irti, tai mä putoan taas
Sain otteen susta, ja pidän kiinni
en aio päästä sua putoomaan

Matkalla sun luo, oot mua vastassa.
Mun kädet hiessä, perhosia vatsassa.
Erilaiselta tuntuu täl kertaa,
vaik ei ookkaa paljoo mihi vertaa.
Et oo niin kuin muut, oot omaa luokkaas.
Eteeni kun tuut, sen taas huomaan,
et en saa sanoiksi, mitä mä tunnen suhun.
Kuuntelen Illiä, ja tajuun vihdoin mist se puhuu.
Outo fiilis, samal vähä pelottavaa.
Pelkkä sun läsnäolos on mulle rauhottavaa.
Saan susta energiaa, ja saan sut nauramaan.
Otetaan iisii, edetään rauhassa.
En uskonut löytäväni laistasi,
samanlaista kun minä, mun naistani.
Mä koitan asettuu aloilleen,
minkä kulkuri mahtaa jaloilleen.



Ei nousta vielä, odottakoon muut asiat
Nautitaan hetki, ku huikka tiimalasista
Navat vastakkain, omilla puolilla
Ei riitoja, ei huolia
Ote susta, ku ote elämästä
Mä en oo lähdössä tästä
Näin kulkuri muuttaa suuntaa
Oon tässä ja sun kaa

Siellä täällä asfaltin välissä kasvaa kukka,
joka susta muistuttaa.
Etin paikkaani maailmassa, löysinki palan taivasta...

Eilinen sairaala-jakso... synnytyshuone nro 13... ihania muistoja <3

Tänään ollaan vietetty pojan ensimmäistä juhlaa, ristiäisiä. Tilaisuus oli todella ihana ja lämminhenkinen, välillä itkettiin ja välillä naurettiin. Tarjoilut oli mahtavat, suuri kiitos kuuluu siitä isovanhemmille jotka auttoivat todella paljon.

Pappi oli loistava, itsekin nuorisotyöntekijä toiselta ammatilta ja se näkyikin tilaisuudessa. Meillä oli kitarasäestys virsiin ja se toimi kuin nakutettu ja lisäsi entisestään lämminhenkisyyttä.

Miska nukkui koko tilaisuuden ajan ja oli muutenkin koko juhlan ajan todella kiltisti <3 Äidin ja Isin rakas!!

Nyt kaikki vieraat lähtenyt ja vieläkin Matin kanssa pidätellään kyyneliä, jäi tuo herkkyys vähän päälle :)

Miska nukkuu tyytyväisenä sängyssään, on ollut silläkin rankka päivä ;)

Enkeleitä matkaasi turvaamaan rakas <3

Niin ja tuohon edelliseen vielä, synnytssalissa oltiin n. 14.00- 15.00 ja poika syntyi 17.13.

Koko synnytyksen kesto 10.13h ja ponnistusvaihe 28min, jälkeiset 7min.

Helppoa ku heinän teko :D

Eli eli, perjantaina 19.9 heräsin klo 6.00 siihen ku aattelin todella unen pöppörössä et paska ku mahaan sattuu, et menkat varmaan alkaa... Meni hetki ku rupesin miettii et EI, ku Outi sä oot raskaana :D Pomppasin ylös ja rupesin kuulostelemaan, hitto soikoon, näähän on supistuksia... Siinä keittelin kahvia ja vedin panadolia naamaan, eihän tää lapsi vielä synny, kroppa vaan vähän harjottelee :D

Noooo, seiskan aikaan aloin kellottamaan ja tajusin et supistusten väli on 5min ja vähemmänkin(!!), rupesivat jo oikeesti sattumaan. Jaksoin vielä vähän aikaa ravata pitkin kämppää, mut sit rupes jo seinät tulee vastaan, pakko mennä herättää Matti, meidän vauva syntyy NYT!

Voi toista, tais olla melkonen herätys ku mä puuskutan siinä naaman yläpuolella ;)

Kävinpäs siinä vielä suihkussa ja syötiin aamupalaa, tai no, mä ainakin yritin...

Matti hoki aina supistuksen aikana et kyl meijän nyt varmaan tarvii lähtee, ei eiii vielä sairaalakammosena panikoin takas...

Noo, sairaalakamppeet mukaan ja käymään vielä firmalla tekemässä vähän töitä :D Mä puuskutin menemään ja matti puhuu samaan aikaan asiakkaan kanssa, joo meil on tällänen perhetapahtuma täs meneillään, nainen synnyttää kohta :) oli siinä varmaan asiakkaallakin ihmettelemistä ku kuuli sen vaikeroinnin taustalta :D

Siinä vaiheessa mäkin rupesin jo toivomaan sairaalaan siirtymistä, sais ainakin tietää alakerran tilanteen.

synnytysvastaanotolla suoraan käyrille yms. 3cm paikat auki, ei paha. Kyselivät et pärjäänkö kivun kanssa, pärjään pärjään... lähettiin kävelylle ja tunti siitä uus tarkastus, 5-6cm auki, nyt kyllä lähette synnytyssaliin, jaahas se on menoa nyt aattelin, mut eiköhän se oikeesti ollu menoa jo monta kuukautta sitten ;)

päästiin saliin ja kätilö rupes kyselee kivunlievityksestä, ihan mitä vaan taisin suustani päästää ;)

Koska vedet ei ollu vielä menny, kätilö ehdotti kohdunkaulapuudutetta, sen vois laittaa samalla kun kalvot puhkastaan, juu käy käy :)

Lääkäri olis ollu varmaan jo oven takana kunnes yhen supistuksen aikana vedet suoraan sanottuna räjähti siihen sängylle, sain vaan huudettua et vedet meni, Matti kertoi jälkeenpäin mun ilmeen olleen ihan ku olisin nähny aaveen, sen verran sitä pelästyin.

Noo, kätilö ehdottikin sit epiduraalin laittoa ja ei menny kauaa kun anestesialääkäri olikin piikittämässä mun selkää.

Ilokaasua vetelin oikeestaan koko synnytyksen ajan, en oikeen vieläkään tiedä et toimiko se, mut ainaki muistin hengittää ku laitoin sen maskin naamalle ;)

Eipä menny kauaa ku rupes tekee mieli ponnistaa, hitto, nyt oltais lähellä! Kätilöä anto luvan et voisin ruveta treenaa sitä ponnistusta kyljelteen, tässä vaiheessa multa on menny ajantaju joten en tiedä et kauan siinä treenailtiin (mun mielestä ei kauaa) ku siit mut käskettiin selälleen puoli-istuvaan ja sain ruveta tosissani ponnistaa (mun mielestä olin ollu jo aika tosissani tos harjotusvaihees) :)

Voitte muuten kuvitella miltä kuulostin ku mulla oli ihan kauhee räkätauti ja sit ku kätilö käski ottaa keuhkot täyteen ilmaa nenän kautta :D :D meinas itteeniki ruveta huvittaa se kaamee rohina ja puhina :)

Hetken siinä ponnisteltua Matti sano et pää näkyy!!!! Vähänkö siitä sai lisävoimaa, mut sit mulla rupes loppuu supistus, huusin vaan et loppu loppuu mut kätilöt ja Matti tsemppas mua niin hyvin et sain pojan maailmaan ilman supistustakin :) voi sitä tunnetta! Muutaman kerran olin hengitelly ja huutanu KUMPI!!? :D

Poika oli ihan sininen syntyessään mut palautu onneks melkeen heti normaalin väriseks. Ei muuta ku poika rinnalle äidin paidan alle, voi sitä tunnetta <3 <3 olis tehny mieli itkeä mut kyyneleitä ei vaan tullu, kaipa sitä oli vielä niin sekaisin tapahtuneesta. Matilta kyllä tais muutama kyynel vierähtää poskelle <3

Olin varautunu et mua joudutaan ompelemaan ihan sikana pojan koon takia, mut yllätys oli kova kun kätilö ilmotti laittavansa muutaman koristeompeleen muutamaan nirhaumaan, woooot??? Mahtavaa! Pääsin aika nopeesti ite pystyynkin sängyltä ja Ylpeä isi puki vauvan ensimmäistä kertaa :)

Synnytyksestä ei jääny traumoja tms... Mut ihan heti en kyllä lähtis tohon touhuun uudestaan ;)

Pojalla painoa siis 4,4kg ja pituus 53cm, pipa 37,5.

Sairaalasaa oltiin sunnuntaille sit tää mamma rupes kinuu jo kotiin, lääkäri tarkasti vaavelin ja anto luvan kotiutumiselle. Nyt kotona oloa jo reilu viikko ja kaikki sujuu ihanasti <3

Ainiin, mikä parasta, nään omat varpaat ja sairaalaan jäi melkeen 10kg :) :)