minun rakkaus on syvä niin ikuinen
kulkee elämästä toiseen se aina sun luo
sillä sinua vain minä jumaloin
Kaipuuni olisi niin kipeä ja loputon, jos sinä lähtisit pois
myrskyissä olisin, kurjuutta näkisin, niin suuri kaihoni ois
ja en voisi saada sua mielestä mitenkään, säilyisit muistoissa vain
vaikka mä kulkisin, maailman matkaisin, en sua mielestä sais
Jos voisin kurkottaa tähtiä taivaalta, sinulle ne lahjoittaisin
jos kaikki maailman ruusut vois poimia, sinulle ojentaisin
ja en minä lähtisi luotasi milloinkaan, en sitä tehdä minä vois
toisin vain aarteita maailman sinulle, jos niitä minulla ois "
"Sinä kerran uskoit niin, että oltu ois taivaassa.
Sillä rakkaus on ikuinen, halki vuosien tuhanten.
kerroit että me oltaisiin, nähty tähtien maailma.
missä tuulet vain keinuttaa,
eikä tarinat ne kuole siellä milloinkaan.
Taivaassa tavattu me ollaan kai
silloin tunteemme, alkunsa varmaan sai.
Sillä taivaassa, tavattu me ollaan kai
siellä sielumme liitänyt on niin joskus aikoinaan.
Sinä sanoit, tuntuu kuin oltais joskus me kohdattu
sumuverhoissa historian, punavalkoisten sataman
sinä mietit hetkisen, jos meidät huominen erottaa
ja jos tuuliin me haihduttais
siellä jälleen me toisemme varmaan kohdattais "