IRC-Galleria

Olen yhden huoneen vanki, se ehkä pahalt tuntuu,
mut oikee annostus auttaa mua turtuu.
Tiedän paljon vastapäisen talon ihmisistä, katon niitä kaiket päivät
verhojen välistä. Tääl ei tapahdu mitään, mulla ei oo täällä ketään,
mä en tajuu miks mua vielä pidetään niinkuin oisin tehnyt jotain pahaa,
ainoo rikos oli, et annoin niiden muistojen hiipua, muutuin paljon.
Oon kuullu mitä kaikkee ihmiset voi tehdä, kuinka mä oon poikkeus, ainoo
oikeuteni on nähdä vastapäisen talon elämää, mä jään paljosta paitsi
ja taas lääkkeitä ne levottomuutein havaitsi.
Hän sano ettei tää oo oikeesti mun paikka, joo ei kai.
Taas mä ikkunassa, aikuisten rakentamassa vankilassa, suu pysyy kii, silti apuu huutamassa, ilman rakkautta istun ikkunassa. Taas istun ikkunassa,
avuttomalle elämä on paskaa, ilman rakkautta istun ikkunassa.


tyrasin taas aika pahasti