IRC-Galleria

Miten vihaankaan puhetta, sanoja, vihaankaan kirjoittamista. Kävelen vain kehää tyhjässä huoneessani. Ajatukset pelkkiä houreita, toiveet kuin aamuinen seitti. Koko elämän aika tuhkaa ja sumua. Rakkaudesta ruikuttajat, halusta ulvojat kiertää kaupungin sydäntä vaanien verta omiin synkkiin linnoihinsa, vallitusten taa. Pelokkaammat piilee hautomaan paalujaan.
Maailmako painajainen josta ei voi herätä ?
Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä ?
Aika kulkee, kellot laukkaa, monta raukkaa hauta haukkaa. Ennen iltaa, siis kulje siltaa, mut varo murhamiesten kiltaa. Varo liittymästä heihin jotka usko eivät enää mihinkään.
Tahto tuhoutua, lienee eräs sielun toimilanka. Toinen vallan halu pyörii piirin tunnetun
Taistelu on kahden sanan välin mittainen. Kyllä vaiko ei kas siinä pulma.
Maailmako painajainen josta ei voi herätä ?
Elämäkö huokaus kahden tyhjyyden välissä ?
Kun elämä on pitkä uneton yö - kirjoitan maailmaa kodiksi, missä kuljet kapeaa rantakaistaa välillä meren ja maan. Kun jäljet sotkeutuu liejuun kaikista vastauksista tahtoo pois, ole pelottava kuin kevään liekki, ole kaunis kuin kukkiva puu. Merivirtojen juoksuun tai tuuleen sen kirjoitukseen lennä mieleni lennä, voit mennä en pelkää ollenkaan. Ja oikea siipi on valkee ja se vasen musta on ja päivä on auringon kultaa ja yö on kylmä valoton. Ja oikea siipi on valkee ja se vasen musta on, älä putoa, katso alas siellä kyllin kauan vietit, mietit miten lopettaa. Vanhan runontekijän sanoin - täynnä uhmaa ja kauneutta luon rannanmitan valkeaa vaahtoa sinut kauniina kuin kärsivä jumala. Olen väsynyt moniin sanoihin, olen väsynyt itseeni. Jos sanot jätä kaikki seuraa minua - jättäisin ja seuraisin...