IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

minä - pelkkä ulkokuori vaanMaanantai 13.02.2006 02:25

tänään tässä mietin. mikä on minun merkitys, miks olen täällä ??
faija vittuilee, haluun pois täältä... en kestä enää, vihaan sitä !! vihaan vihaan !!! kuole pois !
vittu.. kaikki menee päin vittuja !!!! vittu haluun pois täält.. en ees haluu enää elää.. miten jatkaa elämää, kun ei ole enää syytä herätä aamulla... onks mul ees aitoi ystäviä ? enpä usko...luulette että olen jotain mitä olette kauan tuntenut. luulet tuntevasi minut - et sä tunne.
nyt tähän elämään ei auta keinot mitkään. Tunteni on niin sekaisin :S en tiedä mitä mä ees haluan, mitä toivon. en unelmoi enää, en tulee varmaan koskaan unelmoimaan....
Mä räjähdän kohta koska en saa henkee... kun olet lähelläni mä en saa henkee!!!!
Aaamuisin kouluun mennessä nään yhen tädin kerjävän rahaa, kerran se pyys minultakin :S hän sanoi mulle ''Herra'', kun katsoin häntä, tajusin etten minä tarvi sitä euroa, onhan mulla rahaa ihan riittävästi. hän tarvitsi sitä enemmän kun minä. luulen etten tarvii enää mitään
noh joskus asiat ei vaan nee miten haluu.. ei voi sille mitään.
tunnen olevani ylimääräinen. ei mulle oo täällä paikkaa.
Pitää hyväksyä totuus, ettei mua jonain päivänä oo täällä enää - nyt tajuan mitä tarkoittaa ystävyys... Haluan sanoa teille, rakkaat ystävät, että ystävien - teidän takia mä pysyn vielä hengissä, te olette mun elämäni, et olette mun koti, teunnen oloni turvallisena kun olette mun ympärillä... mutta minua on petetty, minua on petetty niin paljon että pelkään luottaa ihmisiin. ja ne joihin luotan - useimmat pettää. miks on se niin ? mitä paha minä olen tehny, et sinä joka sait minut luottamaan sinuun, petät ? kiitos ! ihan vitusti kiitoksia !
@junkmail - kaipuu, tää biisi muistuttaa ihmisiä/paikkoja/aikoja, ketä/mitä kaipaan.... suosittelen sitä !! mullahan on kysymys - Kumpi on pahempi: totuus joka saa suremaan vai valhe joka saa hymyilemään?
olen tulos yhä surullisemmaksi joka ikinen päivä, vaik ei jokapäivä tapahtukkaan mitään pahaa... Sieluani hallitsee tyhjyys ja hiljaisuus. mä tykkään naureskelemisest, nauru peittää mun tunteet, tuskan, surun. välil en itsekkään tiedä mitä tunnen, koska nauran.
yön saapuessaan kyyneleet pyyhivät hymyn pois kasvoistani....kyyneleet värin saa tuhkasta.
jatkan kävelyä harhaalla tiellä, pilvien ja auringon välissä. Kaikki tuntuu vaikeammalta kuin koksaan. Katson ulos ikkunasta, en näe iloa täällä. miksi emme saa kokonaiskuvaa ympärillämme tapahtuvista asioista ? miksi ??? johtuuks se siitä että avarakatseiset ovat saaneet tehtäväkseen olla kertomatta asioiden toista puolta ?



Nimesi... verelläni kirjoitettu... kiveen... Valkoiseen...




Me rakastamme sitä, joka saa meidät itkemään ja nauramaan itsemme auki.
me rakastamme sita, joka nimeää meidät tarkasti. merakastamme sitä,
joka kasvot ilmaisevat tunteet. ja vielä me rakastamme sitä, joka otta meidät täydestä.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.