IRC-Galleria

Mummo soitti. Kysyi mitä minä haluan synttärilahjaksi. sillä hetkellä ei juolahtanu mieleen mitään järkevää, paitsi uusi matto, verhot, päiväpeitto ja kokovartalopeili. (joita ilman pärjään aivan hyvin). Sit mä aloin miettimään, ett voinko mä antaa itelleni lahjaksi jotain ei-konkreettista. ja sit iski pulma. Jos on kyse elämästä, tulevaisuudesta tai minusta itsestäni, niin mitä minä oikein haluan niiltä?

Tottakai ekana tulee mieleen kaikki onnellisuus ja terveysjutut, mitä tilastollisesti jokainen ihminen haluaa. tietysti minäkin. no otetaan yksi onni, ja kääritään se pakettiin. avatessa sieltä pitäisi löytyä tyytyväisyyttä nykyhetkeen ja haaveita tulevasta. eli toisin sanoen, mä olen onnellinen jos mä olen tyytyväinen omaan elämääni juuri tällä hetkellä ja sen lisäksi minulla on realistisia toiveita tulevaisuutta varten. mun tulveisuuden yhtenä toiveena on oma mies. Rakastava aviomies, itsenäinen ja omalla urallaan menestynyt ja hyvä isä. Tänä kesänä mä oon tajunnu että kuten kaikki kirjat ja tv-ohjelmat toitottavat, parin kymmenen ikävuoden tienoilla ihmiset alkavat rakentaa omaa elämäänsä. Ja he aloittavat sen muuttamalla yhteen SOJN:in (Se Oikea Juuri Nyt) kanssa.

Minusta on ihanaa että rakkaat ystäväni ovat muutamaa lukuunottamatta jo löytäneet oman kultansa, ja minä olen onnellinen heidän puolestaan. Naimisiin meno ja lapsien hankkiminen jo nyt on heidän oma päätöksensä ja minä tuen heitä siinä. Huono puoli tässä on se, että kun seurustelevia kavereita alkaa olla suurin osa siitä entisestä kaveriporukasta, jossa yhdessä kohellettiin ja juhlittiin, pikkuhiljaa huomaa jäävänsä ulkopuoliseksi. Seurustelevilla kavereillani ei vain enää yksinkertaisesti ole aikaa lähteä kahville, tai bilettämään. Jokainen suunnitelma pitää ensin varmistaa mieheltä. Ja jos käy niin hyvä tuuri että yhdessä joskus päästään jonnekin, aika menee siihen että tytöt murehtivat oman miehensä perään. Onko hän juonut likaa, muistaako hän tehdä sovitut asiat, tai ihan yleisluonteisesti ilmoittaa että missä päin maailmaa on itse menossa. Tottakai, kuten jokaisessa asiassa myös tässä on niitä muutamia harvoja poikkeuksia jotka vahvistavat tämän. Minusta on yksinkertaisesti väärin, että sitä kallista aikaa jota, varsinkin nyt kun asumme kaikki eri paikkakunnilla, meillä harvoin ystävieni kanssa on, he käyttävät sen oman miehensä ajantasalla pitämiseen.

Aamuyön syvällisiä pohdintoja tuli kertailtua mielessä nyt myöhemmin ihan urakalla. Mun rakas ystävä sanoi, että on jo niin juurtunut tänne iisalmeen, ettei varmaan koskaan lähde mihinkään. Ja sä oot aivan oikeessa. mutta ihmisella voi olla sekä juuret, että siivet. Mä ajattelen että ihminen on niinkuin puu. Mitä tukevammin maassa sen juuret ovat sitä vakaammin ja ylväämmin se kohottaa oksansa kohti taivasta. Mutta nuori puu, on vielä heppoinen. se on koko elämänsä ajan kasvattanut juuriaan. Kunnes eräänä päivänä se alkaa kasvaa ylöspäin. kestää kauan aikaa ennenkuin siitä tulee tukeva ja vahva puu, jota eivät elämän tuulet heittele. joskus voi käydä niin että metsämies tulee kaataa puun, mutta silloin on hyvä että ei ole repinyt juuriaan irti. Sillä niitä tarvitaan jotta voi taas aloittaa alusta, ja tällä kertaa entistä vahvempana.

Sä sanot, että toivot kaikkea hyvää sinun läheisillesi, ja ehkä jonain pävänä sinäkin saat siitä osasi, ja kun sinä sanoit sen, se kuullosti vilpittömästi niin aidolta omalta itseltäsi. Kuitenkin on väärin, ettet sinä näe itseäsi, niinkuin me muut. Ja kun yritämme sinulle sitä kertoa sinä et usko. Kuuntelet, mutta et todella usko. Sä olet niin arvokas, omana itsenäsi. niin epäitsekäs, niin aito, ja sinusta näkyy jo kauas että sinä välität. Sinun kanssasi minä tunnen olevani turvassa. Minun ei tarvitse yrittää olla mitään muuta kuin olen, ja se riittää sinulle. Sinun tulisi toivoa ensin kaikkea hyvää ja ihanaa itsellesi, ja vasta sitten muille, koska sinä ansaitset olla tyytyväinen itseesi. Sinä olet sen arvoinen, vaikka sinä pidät muita ihmisiä parempina kuin mitä itse olet. Mutta ihmistä ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen sen mukaan mitä hän on. Tekoja voi arvioida ja arvostella. ja ihmiset voi järjestää paremmuusjärjestykseen sen mukaan mitä he ovat tehneet. Sen sijaan että sanot, sinä olet parempi ihminen kuin minä, sinun kuuluisi sanoa: sinä teet parempia tekoja kuin minä. Koska me kaikki, Sinä, minä ja ne muut olemme omana itsenämme kaikkein parasta, mitä on.

Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia.

Ja minua pelottaa. viikon kuluttua minä muutan kuopioon. Mä olen ihan varma, että sieltä löytyy uusia ihmisiä, uusia tuttavuuksia, uusia bilekavereita. mutta minua pelottaa mitä meille tapahtuu. Mä tiedän että sä et unohda, enkä minäkään unohda. Mutta tämä läheisyys meidän väliltä pyyhkäistään ajan mittaan pois. Emme enää näe niin usein, emme edes joka viikko. yhteyden pito jää mesen varaan. nykyisestä ystävyydestä tulee pikkuhiljaa vain kaveruutta, ja myöhemmin vain tuttuja, ja sen jälkeen sä olet vain joku tyyppi, jonka joskus tunsin. Mutta mä en anna sen tapahtua, mä lupaan. Mutta mä en pysty siihen yksin, mä tarviin sun apua. Lupaatko mulle ettet unohda? Auta minua muistamaan meidät, sellaisina kuin nyt olemme.

<3:lla E.