IRC-Galleria

"Minä rakastan näitä iltojani kanssans sun, kun hetken päässä aamu odottaa. Ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa. Oomme taas kuin kaksi lasta, jotka aikoinaan, puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan. Ja sä viet mut ikkunan luo ja sä sanot: me kai ollaan niin kuin nuo kaksi vanhaa puuta, sateen pieksämää. Katsoo kevääseen, seisoo erillään ja kestää joka tuulen ja sään. Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää, katsoo kevääseen, seisoo erillään, ja jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan.

Kaksi ylvästä ja nuorta varmoina on voimistaan. Taivaan kantta kohti kasvaneet. Ehkä vuodet ovat kuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet. Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet. Se ihme on. Kai vasta oomme tänne selvinneet. Ja sä viet mut ikkunan luo ja sä sanot: mehän ollaan niin kuin nuo kaksi vanhaa puuta, sateen pieksämää. Katsoo kevääseen, seisoo erillään ja kestää joka tuulen ja sään. Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää, katsoo kevääseen, seisoo erillään, ja jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan." (Juha Tapio)

Joka kerta kun kuulen tän laulun, mä muistan sut. Tää laulu kertoo meistä ja mä muistan miten ikävä mulla on sua.