IRC-Galleria

Manaatti.

Entä sitten jos en jaksa katsella utuisesti kaukaisuuteen, olla tekosyvällinen ja ihana?

Tykkäisin ehkä olla marsu. Sais olla ihan vapaasti tyhmä ja silti joku idiootti rakastais. Toisaalta ei ois kivaa tietää, että on luotu koe-eläimeksi. Tai no enhän mä sitä käsittäis jos olisin ett marsvin. Mutustaisin aina vaan parhaat murot jyrsijäsekotuksesta ja papanoisin ruokakuppiin ennen kuin sellikaveri on ehtinyt tulla syömään. Mun karvojen alle ois toki tatuoitu häkin pohjapiirros ja mun missio ois pelastaa viereisen häkin kuolemaantuomittu Mauno-marsu. Jos oikein hurjistuisin, saattaisin tuhista ja nytkyä.

En myöskään jaksa kiinnittää huomiota siihen onko kengät ja vyö sävy sävyyn.

Siks voisin olla kameleontti. Sulautuisin aina saumattomasti ympäröiviin jutskiin. Muljauttelisin romanttisen hitaasti silmiä ympäriinsä ja näkisin kaiken. Tosin en tiedä tajuaisinko näkemääni, mutta kärpäsiä ois ainakin paljon vähemmän, sillä mun tahmakieli ois ihan erisukkela. Banaanikärpäset mä jättäsin rauhaan, koska ne on kuulemma iljettäviä mikroskoopissa. Ja raatokärpästä jos rouskuttelis, ni sais varmaan valkasta hampaitaan monta viikkoa kaiken sen mustan mähmän jälkeen, mitä niistäkin ihan varmasti tirsuu, vaikka ne hämää ja yrittää näyttää kellanruskeilta.

Tää päivä laahaa ruumiinosiaan perässään niin kuin Tuiskun Antin uusin - ja ihan ite sanottama - balladi, joka hyväili tärykalvojani hetki sitten kylmänlähmeällä kädellään.

Ankaran extrapoloinnin, interpoloinnin, derivoinnin ja vieläpä virhearvionkin jälkeen päädyin induktiotodistuksessani siihen tautologiaan, että fysiikka ei ole aukottoman eksaktisti minun funktioni ratkaisu edes imaginäärilukuja käyttäen. Jo kiihtyvyyden aikaderivaattakin osoittaa, että fysiikan tenttiin on turha mennä.

Tästä päivästä ei saa otetta.

"Te ootte mahtavia" -yleisön prototyyppiosaset

Tunkija:
Tulee keikalle n. 3 minuuttia ennen sen alkua mutta ei tyydy kohtaloonsa takarivissä, vaan survoutuu äänekkäästi ja väkivaltaisesti eturivin tuntumaan. Parhaat paikat ovat hänen yksinoikeutensa, vaikka bändi ei oikeastaan kiinnostaisikaan. Herättää suunnatonta raivoa paikkansa ajoissa saapumalla hankkineiden keskuudessa.

Nuolijat:
Humalatila hankittu rakastumalla tai kumoamalla muutamat yhdet. Eivät nää eivätkä kuule bändiä mutta hakeutuvat yleisön sekaan nauttimaan toistensa seurasta. Yleisö tosin ei nauti heidän seurastaan, sillä kielet ja takataskuihin tunkeutuvat kädet näkyvät monen metrin päähän. Lisäksi nuolijat tuuppivat muita keinutellessaan vartaloitaan musiikin tahtiin. Keinukaa muualla, kiitos.

Kirkuja:
Kirkuu kun luulee nähneensä bändin kitaristin. "Hitto, se olikin vaan roudari." Kirkuu uudestaan, koska tajuaa, että "hitto, se oli NIIDEN ROUDARI!" Kirkuu, kun lämppäribändi aloittaa, jatkaa ja lopettaa. Kirkuu etenkin, kun varsinainen bändi aloittaa, jatkaa ja lopettaa. Kirkuu, kun luulee basistin tuijottavan juuri häntä ja kirkuu kaverilleen hysteerisesti hyppien ja käsiään vispaten jotain käsittämätöntä vuosisadan rakkaustarinasta. Kaveri ei joko kehtaa valaista kirkujaa häikäisevistä valoista, joiden vuoksi basisti ei edes nää kirkujaa, tai sitten hänkin alkaa kirkua. Osa fanaattisimmista kirkujista alkaa itkeä herkän biisin aikana. Sitten kirkuminen taas jatkuu. Nää kirkuu, okei? Selvisikö?

Piilofanittaja:
Kasvoillaan tuskastunut ja tympääntynyt ilme piilofanittaja toteaa hänen läsnäoloaan ihmetteleville puolitutuille "Mä oon täällä vaan vahtimassa mun pikkusiskoo". Todellisuudessa hän voisi mielellään liittyä kirkujan seuraan. Hän osaa joka biisin sanat ulkoa etu- ja takaperin. Huomaamatta hänen niskansa alkaa nytkyä biisien tahtiin, mutta koska r'n'b ei ole hänen dethmetal-henkisessä kaveripiirissään kovin arvostettua, hän pälyilee nopeasti ympärilleen ettei kukaan vaan huomannut ja painautuu tiiviimmin varjoisaan nurkkaan.

Tosifani:
Jakaa polleana triviaalitietoa bändin rumpalin lapsuudesta ennen keikan alkua viattomille faneille. Tosifanin elämäntehtävä on päteä ja nöyryyttää bändärinalkuja. Tosifanin käytös keikan aikana on kuitenkin asiaankuuluvaa ja keikkaetiketti on hallussa. Tosifani jaksaa jauhaa backstage-kokemuksistaan loputtomiin. Tosifanilla ei juurikaan ole oikeita ystäviä, sillä kukaan ei jaksa kuunnella tosifanin juttuja. Siipeilijöitä sen sijaan riittää. Kahden tosifanin yhteentörmäys vastaa kolmea Hiroshimaa napalmilla.

Millä oikeudella kärpäset saavat istahtaa kädelleni parittelemaan?

Kuplamuovin poksuttelu
Purojen tekeminen keväällä
Vaahteran lehdet syksyllä
Lumilyhtyjen värkkäily
Jäälyhdyt
Kynttilät
Tihkusade
Veneily illalla
Riippukeinu
Ilotulitusraketit
Kuurankukat
Huurteiset hiukset
Rekiajelu
Pirteä aamu
Piirtely
Oikeat kirjeet
Pääsiäismunien maalaaminen
Onnelliset ihmiset
Ryppyiset kädet
Varpaat
Hillitön nauraminen

Kun mä nauran itsekseni, mä mietin:

kuinka kippurahäntä hymisee iloisesti määrätietoisen koiran selän päällä koiran tepsutellessa eteenpäin leijailevaa ravia.

miten niskamakkaraiset miehet käytännössä ajavat hiukset siiliksi niskamakkaroiden välistä. Päätä ei voi edes kallistaa niin paljon, että makkarat oikenevat, koska kaksoisleuka ottaa vastaan toisella puolella. Ehkä ne vaan kenottaa päätään jotenkin sheivaillessaan. Mutta taipuuko niiden kädet niskaan asti?

miltä hapan täti bussissa näyttäisi, jos se joisi sitruunamehua. Sen naama on sellainen, että jos se kurtistuisi yhtään enempää sisäänpäin, se alkaisi valua nielusta alas.

sitä hetkeä, kun äitin pikkuperäkamaripoika päättää lähteä nelikymppisenä maailmalle ja on juuri avaamassa suutaan, mutta äiti onkin laittanut lihapullia ja perunamuussia. Se siitä sitten. Ehkä huomenna.

Brita Garbo Kakkista (Garbo, Karbo, Carbo???)

hevimiehen tukkaa niin kireällä nutturalla, että kulmakarvat nousevat ylöspäin ainakin kaksi senttiä. Rock-uskottavuus romahtaa tehokkaasti.

Ruben Stillerin meheviä kolumneja. Esim. Ruben ja Olavi oli loistava!

puolukoita mättäällä. Niille voi nauraa vaikka kuinka.



Tervetuloa Lauran laajan kuupan sisälle. Toivottavasti nautitte matkasta.

Olisin kuin kala vedessä mutta vedestä on happi loppu. Sen imivät kiduksiinsa tekopirteät ja tärkeilevät ihmiset, joiden Lacoste-tapetin verhoama hattaramaailma vielä joskus kärventyy. Mun maailma on betonia ja rautaa. Vaikka se palaisi, jäljelle jäisivät oikeat ystävät.

Turha puhua maailman poliittisesta tilanteesta, jos ei tiedä siitä muuta kuin sen, mitä kymppiuutisissa eilen sanottiin. Turha puhua vain pitääkseen ääntä. Eikä visiitti Afrikkaan tee sinusta pyhimystä.

Tahdon nauraa pissit housussa vielä vanhanakin. Miten käy niille, jotka eivät naura aidosti nytkään?

Olin siis joukossa johon en kuulu.

Rakensin bunkkeriini huoneen, johon nämä ihmiset pääsevät jos hattara sulaakin suussa. Eivät he tosin arvosta bunkkeria. Siellä ei ole Lacoste-tapettia.

Mun seinillä sumopainijat tanssii balettia ja ankka ui kahvikupissa. Mitä sun seinillä tapahtuu?

Sulhanen ei tullut häihinsä ja lähti yksin häämatkalle. Morsian vaihtoi pikkumustan ylleen ja tanssi I will surviven yleispartyiksi muuttuneessa hääjuhlassa.

Miksi avasin television?