IRC-Galleria

5 kk:ta hujahti kuin silmän räpäyksessä, en muista että koskaan eläissäni olis aika menny noin nopeesti. Hurjaa kuinka jaksoinkin joka ikinen viikko rahtautua jns-hki väliä ees taas, aivan käsittämätöntä! Mut nyt on kyllä huojentunut olo, ja sainpahan elämääni kunnolla vaihtelua kun sai olla muissa maisemissa. Kiva olla taas kotona, ja kohta alkaakin sitten kunnon työputki. Hiukan on haikee fiilis, kun kerkes jo tottua tuohon reissaamiseen yms. Ja kyl oli tosi kivaa, kun oli seuraa ja tekemistä koko ajan, kiitti miljoonasti Karille ja kumppaneille sekä Kampin Johto-kahvilalle, sekä Vekku-sedälle hulvattomasta ja superhyperhauskasta seurasta<3 Nyt sitten oon virallisesti myös meikkitaiteilija-stylisti, mitäköhän kujeita sitä seuraavaks keksis;)

Mulla vaihtui tänään laajakaistaliittymä, ja ajattelin etten itte ees uutta nettiä rupee asentamaan, koska en tietenkään ikimaailmassa osais sitä itse asentaa. Olin jo Karin pyytänyt sen asentamaan, koska automaattisesti miellän sen miesten hommaksi. En tiedä mikä kumma muhun meni, mutta en osannut vastustaa kiusausta asentaa sitä itse nyt heti! Aikani värkättyä ilman mitään hajua koko hommasta, netti rupes ihme ja kumma pelaamaan, oon ihan ällikällä lyöty miten ihmeessä osasin sen itse asentaa! xD oon kai sitten viisas blondi;)

Mutta nyt joulun viettoon, oikein super hauskaa ja ihanaa joulua kaikille!<3

Perustin tänään itselleni toiminimen, eli olen nyt virallisesti yrittäjä ja itseni työnantaja. Aloitan helmikuun alusta sopimusyrittäjänä parturi-kampaamo Style Heavenissa, tervetuloa sinne kaikki entiset ja uudet asiakkaat! Tammikuussa mulla on vielä kolme viikkoa jäljellä koulua hesassa, ja sitten olen virallisesti myös meikkitaiteilija-stylisti. Kävin myös rakennekynsi- ja suihkurusketuskurssin. Jatkossa palveluni tulevat koko ajan monipuolistumaan parturi-kampaamopalveluiden lisäksi, nyt aluksi aloitan meikkaamisella ja kevään mittaan ajattelin ruveta rakennekynsiäkin tekemään. Sitten jossain vaiheessa haaveilen myös stylistin palveluista ja värianalyysien tekemisestä. Mulla on kasapäin haaveita ja ideoita mitä kaikkea uutta tulen vielä tekemään ja toteuttamaan. saati sitten kun perustan ihan ikioman salongin, ensin tarvitsen vain paljon vakioasiakkaita;)

Liityin ihan läpällä tuohon skunk girl-kisaan. Sopisin siihen kai aika mainiosti, koska en ole koskaan eläissäni ees maistanu röökiä! Muutenkin oon tälläinen superkiltti ja herttainen tyttö, jolla on hyvät elämäntavat ja -arvot. Äänestäkää minusta voittaja;)

Tää viikko ois ollu oikee paparazzin unelma, nimittäin bongasin sattumalta ties kuinka monta julkkista. Mut toisaalta ei ihme, koska melkein kaikki suomen julkkikset asuu pääkaupunkiseudulla. Maanantaina olin kahvilla Forumin Arnoldsissa, ja siinä sattumoisin nähtiin BB-Sauli ja se Juuso joka oli Peltsin kaverina jossain nuortenohjelmissa sillon joskus. Tiistaina näin Nina Heralan ja Lorenz Backmanin iltapäiväkävelyllä työntämässä tytärtään rattaissa. Sit Keskiviikkona odottaessani bussia Kampissa, Wallu Valpio tuli sattumoisin vastaan, eli siinähän tuli sit kolmiodraama myös. Kaikista paras oli torstaina kun pääsin koulusta, aivan kouluni nurkilla seisoskeli itse Henry Saari jonkun tyylillä 18w. tytsyn kanssa. Mitäköhän on ens viikolla luvassa, varmaankin Johanna Tukiainen?:o

Tänään oli tyttöjen hienostelupäivä, ja mentiin Tiinan kanssa syömään Amarilloon. Oltiin ihan vesikielellä, koska Amarillon herkkuruoat eivät ole koskaan pettäneet. Tarjoilija kertoi meille että Amarillon ruokalistat olivat juuri uudistettu, koska ravintola täytti äskettäin 20-vuotta, ja sanoi että hieman muutoksia on tullut myös ruokiin. Olimme innoissamme ja luulimme että ruoat olisivat nyt entistäkin herkullisempia. Mietiskelyn jälkeen tilasin chicken pizzan ja Tiina tilasi chicken Burgerin. Molemmat tilattiin juuri ne vanhat tutut ja luotettavat herkut, jotka olivat säilyneet ruokalistassa. Kun tilaamamme ruoat vihdoin saapuivat pöytään aloimme syödä. Tiina kerkesi popsia muutaman ranskiksen ja kurkkasi sitten hampurilaisen väliin ja tärisi kauhusta. Minäkin katsoin purilaista silmät pyöreinä ja suu auki. Oh my gold, Burgerin välissä oli einespihvi! (aina aiemmin on ollut friteerattu kanan rintafilee). Huusimme oitis tarjoilijan paikalle, ja Tiina sanoi ettei tämä ole todellakaan sitä mitä piti olla ja ei halunnut syödä burgeriaan. Kuka edes maksaisi einespihvistä 13€? Tarjoilija kertoi että kyseisestä ateriasta oli tullut jo useita valituksia, eikä mikään ihme. Henkilökunta suostui tekemään uuden aterian, mutta sillä ehdolla että Tiinan täytyy maksaa 6 € extraa että saa haluamansa pihvin väliin. Aivan kohtuutonta maksaa hampurilaisateriasta 19€ joka on aina ennen maksanut 13€, mutta Tiina otti silti aterian. Söimme mahamme täyteen, mutta asiaa ei todellakaan jätetty puolitiehen. Tiina pyysi tarjoilijalta reklamaatiokaavakkeen, ja teki valituksen Amarillon ylemmälle taholle. Saa nähdä korvataanko ateria, siitä nimittäin kuuluisi saada hyvitys. Jäi kyllä hieman huonomaku suuhun uudistetusta Amarillosta, en osaa sanoa muista ruoista, mutta chicken burgeria ei kenenkään kannata syödä, ties vaikka siitä einespihvistä olisi saanut salmonellan tai lintuinfluenssan!

Koulussa käsiteltiin tällä viikolla menneiden vuosikymmenien meikkityylejä. 1910-1930-luvun aikaan meikkitrendit olivat aivan päinvastaiset nykyhetkeen verrattuna, joten on pakko kertoa muillekin miten hirveitä ne siihen aikaan oikeasti olivat. Ette voi uskoa miten ihmiset saivat itsensä rumiksi sen ajan meikkikikoilla. Kokeilimme koulussa toisillemme kyseiset meikit, ja niillä ei todellakaan voisi lähteä ihmisten ilmoille. Nykyään vain sirkuksen pellet voisivat esiintyä 1910-1930-luvun meikeissä.



1910-LUKU

Vaaleaa ja kalpeaa ihoa pidettiin suurena kauneusihanteena. Ihoa suojattiin päivänvarjolla. Elizabeth Arden ja Helena Rubinstein olivat aikakauden tärkeimpiä nimiä kosmetiikassa. Ensimmäiset tekoripset tulivat markkinoille, samoin poskipunakankaat 1912. Kankaista hangattiin iholle punaa. Vuonna 1913 kankaan korvasi kuitenkin kakkumainen poskipuna. Max Factor kehitti ensimmäisenä vuonna 1918 väriharmonia-ajattelun. Meikkivärit valittiin hiusten ja silmien värin mukaan.

Vuosisadan alkupuoliskolla ei meikkiä juurikaan käytetty. Meikin käyttö lisääntyi kohti 1910-luvun loppua. Niin kuin pukeutumisessa, myös meikkauksessa otettiin vaikutteita Itämaalaisuudesta. Vuosisadan lopussa kulmat olivat voimakkaat ja alaspäin kaartuvat, mikä teki ilmeestä surumielisen. Silmämeikki oli tumma ja yläluomella käytettiin alaspäin laskevaa rajausta. Luomiväri levitettiin päinvastaisella tavalla kuin nykypäivänä, ns. banaanivarjostus tehtiin toisin päin, eli silmän sisänurkassa oli tummin ja korkein kohta, josta se häivyteettiin ulkonurkkaa kohden.

Huulet olivat pienet ja suppumaiset, geishatyyliset. Huulet olivat usein tumman punaiset. Poskipuna levitettiin vuosikymmenen alkupuoliskolla pyöreäksi läiskäksi keskelle poskea. Meikki oli nyt voimakkaampi kuin aikaisemmin. 1910-luvun meikki on nykymeikkiin verrattuna aivan kamala, kuka haluaisi oikeasti näyttää väsyneeeltä ja alakuloiselta.


1920-LUKU

Helena Rubinstein ja Elizabeth Arden säilyttivät nimensä merkittävimpinä niminä kosmetiikka-alalla. Kosmetiikkateollisuus kasvoi voimakkaasti ja huulipunan ja ripsivärin käyttö oli erittäin suosittua. Italialainen Marchioni keksi vuonna 1929 että iholla on oma Ph. Tämä edisti huimasti kosmetiikkatuotteiden kehitystä.

Gillette toi markkinoille ensimmäisenä naisille suunnitellun partakoneen. Ihonvirheitä peittämään tarkoitettu meikki tuotiin markkinoille 1928 ja ensimmäinen ripsientaivutin keksittiin 1923. Ihotyypit alettiin jakamaan rasvainen-, kuiva-, seka ja herkkään ihoon.

Meikki vaihteli luonnollisesta erittäin voimakkaaseen. Meikkipohja oli paksu ja puuteria käytettiin runsaasti, sillä iho ei saanut kiiltää Kulmia alettiin nyppiä ohuiksi kaareviksi, alaspäin laskeutuviksi viivoiksi. Luomet varjostettiin kynällä pyöreäksi ja utuiseksi, joko tummanharmaiksi tai tummanruskeiksi.

Rispsiväriä käytettiin paljon. Huulet olivat pienet, pyöreät ja sydämenmuotoiset ja tummanpunaiset. Poskipunien värivalikoima oli laaja ja sitä levitettiin kevyesti poskipäille.



1930-LUKU

Kosmetiikka oli jo niin halpaa, että kaikilla oli siihen varaa. Uusia kauneushoitoloita perustettiin, jotka markkinoivat laihduttavia ja ryppyjä silottavia hoitoja. Max Factorilta tuli markkinoille lipp gloss-huulivoide vuonna 1930. Elizabeth Arden kehitti eri sävyisiä huulipunia erivärisille vaatteille vuonna 1931.

Revlon keksi ensimmäisenä tuoda markkinoille saman sävyiset huulipunat ja kynsilakat vuonna 1933 ja myös ensimmäisen helmiäislakan. Varsinaisia luomivärejä, puristeluomivärejä alettiin valmistaa 1933. Meikkisarja No 7 tuli Bootsilta markkinoille 1935. Vuonna 1935 syntyi Lancome. Pan Cake-meikistä alkoi värivoiteen kehitys vuonna 1937.

Pan cake oli kestävä ja peittävä kakkumuodossa oleva meikki, joka saavutti maailmanlaajuisen suosion. Helena Rubisteinilta tuli ensimmäinen vedenkestävä ripsiväri markkinoille.

Suomalaisen kosmetiikkasarjan Biodermin valmistus alkoi. Ensimmäinen Suomalainen kosmetologikoulu perustettiin 1933, perustajana Margit Grönroos. Kosmeettisiin tuotteisiin alettiin lisäämään A- ja D-vitamiinia, kalaöljyjä ja hormoneja. Ensimmäiset aurinkosuoja-aineet tulivat markkinoille.
Meikki

1930-luvun meikkityyli oli erittäin klassinen. Jopa tänä päivänä se sopisi iltameikiksi. Päiväsaikaan meikki oli luonnollinen. Vaaleaa ihoa korostettiin ohuesti meikkivoiteella. Pan cake meikki taas levitettiin paksusti. Ensimmäisiä varjostuksia alettiin käyttämään meikissä poskiluun alapuolella.

Silmissä painopiste oli yläluomella jota varjostettiin laajasti ruskealla, sinisellä, vihreällä, violetilla tai mustalla puolikuun muotoisesti. Myös kultaa ja hopeaa käytettiin. Luomien tuli olla näyttävät ja kiiltävät. Meikissä suosittiin myös pitkiä tekoripsiä. Silmät rajattiin tummalla värillä ja kulmaluuta korostettiin vaalealla värillä.

Kulmakarvat saatettiin nyppiä kokonaan pois ja piirtää kulmakynällä oikeaa kasvurajaa korkeammalle. Kulmakarvat olivat kaarevat ja ohuet. Koulussa peitimme omat kulmakarvamme palasaippualla, ja laitoimme päälle meikkivoidetta. Huulet muotoiltiin pieniksi ja tarkkarajaisiksi. Huulipunia oli markkinoilla montaa eri sävyä. Oli kirkkaan-, syvän- ja keltaisenpunaista, sekä pinkkiä.

Tää uus galtsu on ihan täys pettymys, entinen oli paljon parempi. Galtsu on nyt tosi sekava ja näyttää ihan pilipali mestalta. En ymmärrä, en. Onhan täällä jotain parannuksia, mut paljon enemmän huonompaan suuntaan on joka tapauksessa menny. Oon huomannu et melkein kaikki taitaa olla samaa mieltä, mietityttää kyl hiukan et mitenköhän galtsulle mahtaa käydä tän muutoksen jälkeen, kaikkoavatkohan kaikki käyttäjät?! Tätä ehkä jotenkin viel pystyy käyttämään, mut hetki tällä tekniikan ihmelapsella menee kummastellessa:o

Onpas jalat kipeinä, eilen sitten koitti se kauan mielessä ollut ratsastustunti. Siis oikeastaan pakollinen ratsastaminen, sillä sain kamultani synttärilahjaksi ratsastustunti-lahjakortin, jossa oli ihan tarkoituksella vain kuukausi voimassaolo aikaa. Eilinen päivä oli sit viimeinen mahdollisuus käyttää se, olen nimittäin luvannut jo monta kuukautta sitten mennä ratsastamaan hänen kanssaan tallille jossa hän on töissä, ja aina se on vaan jäänyt ja jäänyt, joten en yhtään ihmettele lahjavalintaa. Ovat hevoset toki mielestäni aivan ihania otuksia, olenhan harrastanut ratsastusta pienenä 10-vuoden ajan. Viime kerrasta tosin on jo kulunut 2-vuotta, ja pienet paineet oli ratsastustunnille mennä. Valmistauduin h-hetkeen huolella, ja mietin pääni puhki mitkä tamineet päälleni laitan, koska ei minulla ole enää asianmukaisia ratsastusvarusteita. Sain koottua päälleni suhteellisen uskottavan asukokonaisuuden. Piti käyttää kyllä blondin logiikkaa, nimittäin esim. ratsastussaappaiden virkaa hoiti kirpparilta eurolla ostetut Pertti Palmrothin vintagesaappaat. Ihmeellisen uskottavat ne olivat. Tallilla kuhisi suuri lauma ala-aste ikäisiä pikku-tyttöjä, ja koin oloni aika mummoksi. Onneksi sentään ratsastajat tunnilla olivat n. 14-16 vuotiaita. Sain ratsuksi Hornet nimisen suuren orin, joka oli aivan samanlainen kuin Peppi-Pitkätossun hevonen. Hornet oli kyllä mukava polle, mutta aika laiska. Kun pääsin lopulta sen selkään ja liikkeelle, jännityskin kaikkosi. Onneksi opettaja oli todella mukava, ja ymmärsi että olin vähän pihalla kaikesta. Tunti sujui yllättävän hyvin, ja tallin omistaja rupesi heti houkuttelemaan varaamaan uutta tuntia. Saa nähdä, lupasin itselleni ainakin että voisin ruveta harkitsemaan ratsastamassa käyntiä kerran kuussa.

Mulle on kertyny taas vaatteita ja kenkiä aivan liikaa, ja pakko on nyt luopua niistä joita en enää käytä. Vaikeeta kyllä luopuu niistä, mut sit saa taas shopata uusia tilalle;) Elikkäs nyt kaikki shoppaamaan: mulla ja girzillä on koko ens viikon, huomisesta aamusta alkaen myyntipaikat valintakirppiksellä. Painakaapas siis mieleen nämä numerot ja käykää tsekkaamassa mitä aarteita meiltä löytyy hurjan halpaan hintaan. Mun myynti paikan numero on 43 ja girzin 2 :P Mun rekki on pullollaan merkki vaatteita, tosi paljon etenkin ONLY:n vaatteita, sekä Veromodan, MicMacin ja Dividedin vaatteita ;) Vaatteet ovat suurimmaksi osaksi kokoa XS ja 32-34, joitakin löytyy myös kokoa S ja 36. Ja kengät ovat kokoa 36-38. Uskon että moni löytää mieleisiä vaatteita mun valikoimasta;) Eikun vaan äkkiä shoppaamaan, sillä parhaat menee aina päältä! Toivottavasti kauppa käy hyvin:P

Dannykin on sitä mieltä että nyt lähtee paljon hyvää ja laadukasta kamaa halpaan hintaan:P