IRC-Galleria

"Kuuntele sydäntäsi. Se tietää kaiken, koska se on lähtoisin Maailman Sielusta ja palaa sinne jonain päivänä."

Poika yritti kuunnella sydäntään, mutta sitä oli vaikea ymmärtää. Ennen se oli ollut aina valmis lähtemään; nyt se ei halunnut muuta kuin palata. Välistä se puhui tuntikausia ikävästä, välistä se liikuttui auringonlaskusta niin että pojan oli salattava kyyneleensä. Se löi rajummin puhuessaan pojalle aarteesta ja hitaammin, kun pojan katse eksyi aavikon loputtomaan taivaanrantaan. Mutta se ei vaiennut koskaan, ei silloinkaan kun poika vaihtoi pari sanaa alkemistin kanssa.

"Miksi meidän on kuunneltava sydäntämme?" poika kysyi kun he pystyttivät leiriä sinä päivänä. "Siksi että siellä missä on sydämesi, siellä on aarteesi."
"Sydämeni on levoton", poika sanoi. "Se haaveilee, liikuttuu vähästä ja rakastaa aavikon naista. Se esittää minulle vaatimuksia eikä anna minun nukkua öisin, kun ajattelen Fatimaa."
"Oikein hyvä. Sydämesi on elossa. Kuuntele vain edelleenkin mitä sillä on sanottavaa."
"Sydämeni on petollinen", poika sanoi alkemistille kun he pysähtyivät lepuuttamaan hevosiaan. "Se ei halua että jatkan matkaa."
"Oikein hyvä", alkemisti vastasi. "On luonnollisesti pelottavaa vaihtaa unelmaan kaikki se minkä on saavuttanut."
"Miksi minun pitäisi sitten kuunnella sitä?"
"Siksi ettet pysty vaientamaan enää sen ääntä. Ja vaikka et olisi kuuntelevinasi sen puhetta, se sykkii edelleen rinnassasi ja kertoo yhä uudelleen mitä se ajattelee elämästä ja maailmasta."

Kukaan ei pääse pakoon sydäntään.
He lähtivät jatkamaan matkaa, ja poika kuunteli sydäntään. Hän oppi sen kierot kujeet ja hyväksyi sen lopulta sellaisena kuin se oli. Sillä hetkellä hän lakkasi pelkäämästä ja kaipaamasta keitaalle rakkaansa luo, ja eräänä päivänä hänen sydämensä kertoi olevansa onnellinen.

Ihmiset pelkäävät toteuttaa unelmiaan, koska he eivät mielestään ole ansainneet niitä tai eivät onnistu toteuttamaan niitä. Meitä sydämiä pelottaa kun ajattelemmekin rakastettuja, jotka lähtevät palaamatta koskaan, tai hetkiä, jotka voisivat olla onnellisia mutteivät ole, tai aarteita, jotka voisi löytää mutta jotka jäävät ikuisiksi ajoiksi hiekan kätköihin. Sillä kun pahin tapahtuu, me kärsimme hirvittäviä tuskia."

"Sydämeni pelkää tuskaa", poika sanoi alkemistille eräänä iltana kun he katselivat kuutonta taivasta.
"Sano sille, että tuskan pelko on pahempi kuin itse tuska ja että yksikään sydän ei tunne tuskaa silloin kun se etsii unelmaansa."





Ja se joka luki ton kaiken niin toivottavasti sai jotain irti :)