IRC-Galleria

jo poika kiskoo pojan unta vuoteessaan
ennen kuin loppuun iltasadun saan
mä istun hetken ja mietin maailmaa
ihmisen poikaa se odottaa

voi kuinka kaunis poika onkaan tosiaan
ei muuhun pysty hän kuin uutta oppimaan
hän siinä kylkeänsä kääntää miehekkäästi ääntää
hän matkaa taittaa linnunradallaan
ja nukkuu vaan

voi kumpa matkas onneksi koituis
vihaa katkeruutta et tuntis joutavaa
voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan
kunpa oppisit ajattelemaan

niin poika kiskoo pojan unta sikeää
kehtolaulu kesken taas kerran jää
liukunee yöhön murheet aikuisen
ihmisen poikaa kun katselen

voi kuinka kaikkivaltias noin olla voit
me sinut tehtiin mutta sinä meidät loit
sinä tuhiset ja puhkut pelkkää voimaa uhkuen
mun silmänurkkiin kuivuu kyyneleet
sä matkaa teet

****

Niin kaikki on nyt selvää, kun viimein saapuu hän.
Huuruun ikkunaan hän piirtää sydämmen
eikä anteeksi hän pyydä, vaan pyytää enemmän.
hän tahtoo että unohtaisin sen, kuin lapsi painajaisen
Hän jättänyt on kaiken, nuo päivät tummuneet,
kun tuntenut mä häntä enää en.
ois piilottanut kaiken, lakaissut pois sirpaleet
ja nyt vieressäni istuu hymyillen, mua katsellen.

Niin hän taas, tuo liekki rinnassaan
mua saapuu katsomaan
vain käsivarsiltaan, voin nähdä jäljet pimeyden
Kun hän taas, kuin tuuli purjeissaan vain tahtoo unohtaa
Minut viedä mukanaan
Vaan yksin vietän tämän perjantain
Niin se on kai rakkautta vain

Hänen vierellään mä valvoin
häntä uneen peittelin
ja nyt hän on taas täynnä elämää.
Hänen murheensa mä kannoin
vaan nyt huomaan kuitenkin,
että kaipaan oman huoneen hämärään, kun en jaksa enempää.