Joululaulut on kivoja, niitä tykkää kuunnella radiosta - kuitenkin ne eivät täysin viritä sitä täyttä tunnelmaa joka huipentuu hämyssä valaistuksessa istuttaessa, kun joulupukki koputtaa parkettilattiaan ikäviä lommoja tikkuisella kepillään jonka on tienvarresta sahannut kiireissään ja perhe laulaa soinnun vierestä aralla äänellä joululauluja. Se on se joulutunnelma josta tulee ne hyvät lämpimät väreet.
Ilmasto ei ole kovin suotuisa vielä Joulun odotukseen, joten tunnelmaan päästään vasta 24. päivä, kun kymmeniä koristeita on pikkutarkkaan ripusteltu jokaisen listan väliin, lattialla on 2 kiloa havunneulasia ja vettä, koira juoksentelee hädissään ja ihmeissään ympäri sohvia haistellen joka paikkaa. Joululauluja voidaan kuunnella stereoista jostain samasta vanhasta levystä jota on kuunneltu iäisyydet.
On mukava päästä kotiin istuskelemaan rauhaisasti olohuoneen sohvalle omaan kotiinsa missä on koko elämän asunut, kuitenkin unohtaneena mitä kaikkea tekemistä voisi olla. Pienenä tietenkin hyppi kaiken maailman lumikasoissa, rakensi lumilinnoja ja hyppeli voltteja ojaan. Olisi mukavaa joka Joulu olla se sama lapsi mikä nokka punaisena juoksenteli pihalla pikkuauto kädessään ja päästeli "WRUUM" -ääniä iloisella kimakalla äänellään.
Pitäisi tietenkin keksiä jotain ilahduttavaa koristetta ja kapinetta tänne opiskelijasoluunkin, tulisi edes vähän sitä tunnelmaa. Kaikki maksaa, etenkin joulun aikaan kaiken hinta nousee vähintään 200% kertoimella.
Pahin on vielä kuitenkin edessä - pitää ostaa suurin osa lahjoista ihmisille, ja noitua teipinpätkät sormissa parin tahattoman paperihaavan kera ja puristella lahjapaperia sinne sun tänne lahjan ympärille ja toivoa etteivät ihmiset paheksuisi taidottomuuttasi lahjojen paketoinnissa. Olisi helppoa palkata jonkinnäköinen lahjanpaketoitsija joka samalla miellyttävin ilmein laulaisi samalla Joululauluja. Ehkä sitten kun päätän voittaa lotossa, eli ei varmaan koskaan. Tätäkään tuskin tulee kukaan koskaan lukemaan - on sen verran pitkä. Huh huh.
Kuitenkin jaksoin uhrata sellaiset 9-10 minuuttia tyhjänpäiväisestä illanvietostani kirjoittamaan tajunnanvirtatekniikalla satunnaista vaikeastiluettavaa tekstiä kirjakielen ja puhekielen sekoitusta. Toivottavasti kukaan ei ole vaivautunut lukemaan tajuten lopuksi, ettei tämä olekaan ollut kovin sykähdyttävää tekstiä, eikä oikeastaan kerro tekemisistäni yhtään mitään. Voit kuitenkin tuntea olosi ainutlaatuiseksi kun olet vaivautunut tämän lukemaan - muut todennäköisesti ovat luovuttaneet ensisilmäyksellä.