IRC-Galleria

Aamu: Herään aamulla tasan klo 7.00. Tänään on suuri päivä. Tänään selviäisi, päästäisiinkö Lappeenrantaan jatkoon. Mistä on kyse? Kyse on Teatris tapahtumasta. J+J teatteri valittiin vuoden teatteriksi ja näin päästiin mukaan kilpailemaan jatkopaikasta Lappeenrantaan näyttelemään. Meitä olisi viisi ryhmää. Meidän mahdollisuus päästä jatkoon on tasan 20%. Syön, puen ja lähden kohti teatteria.

Pukuhuoneessa: Vatsaani vääntää. Jännittää. Olen aivan varma, että päästäisiin jatkoon. Samon siitä myös muille. Ei sitä voi tietää, sanovat. Ethän ole nähnyt muita esityksiä, miten voit olla niin varma siitä? No sen takia, kun esitämme Ronja Ryövärintyttären, joka on ehkä yksi parhaimmista esityksistä, mitä on ollut. Muita näyttelijöitä alkaa tulla paikalle. Kaikkia jännittää. Kun huomaan, miten muita jännittää, oma jännitykseni loppuu. Meikaillemme ja puemme hyntteet niskaan. Aikaa kuluu ja kohta alkaa meidän esitys. Olemme ensimmäisinä. Hurjaa. Muistan, että edustamme vuoden teatteria. Ensimmäinen kilpaileva ryhmä saapuu teatteriin. Esitys alkaisi aivan pian. Ohjaajat tsemppaavat meitä ja halailemme toisiamme.

Kulisseissa: Ehdimme olemaan kulisseissa ehkä 1-2 min, kun verhot avautuvat. Nyt se on menoa. Tästä esityksestä riippuu, että päästäänkö Lappeenrantaan vai ei. Kaikki tekevät parhaansa.
Kun esitys on ohi, esityksessä sattui joitain mokia. Ehkä tuomari ei niitä huomannut, mutta minä huomasin. Jännittää. Ohjeistuksessa sanottiin, että kun esitys on loppunut, niin silloin mennään kuuntelemaan tuomariston palautetta.

Saimme erittäin hyvät palautteet! Saimme myös kritiikkistä palautetta, mutta se oli rakentevaa. Olemme kaikki täpinöissämme.

Teatterissa: Katsomme muiden esityksiä. Osa ovat hyviä, mutta osa ei. Tässä vaiheessa alkaa jännittämään. Nyt en ole ollenkaan varma, että mitenkä käy. Kuitenkin mussa elää vielä pieni toivo, että mehän mennään jatkoon. 50-60 mahdollisuus. Aikaa kuluu. Taukoja. Taputuksia. Naurua. Kunnes....

Totuuden hetki: Pian sali täyttyy muista esiintyjistä. Nyt saisimme kuulla jatkoon menijät. Ajattelin tässä vaiheessa, että pääsemme jatkoon...emme pääse....pääsemme....ei....joo....ei..joo.eijooeijooeijoo! Päässä jylisti. Tuomari sanoi jokaisesta esityksestä jotain ja saimme mahtavat arvosanat. Kyyneleet rupesivat virtaamaan. Yksi tippui maahan, muut säästäisin myöhemmäksi. Ei saa ruveta itkemään.

"Nyt sitten ilmoitamme, ketkä pääsevät jatkoon. Järjestys ei ole paremmuus järjestyksessä vaan esiintymis järjestyksessä." Tässä vaiheessa ymmärsin, että olimme ensimmäisinä. Jos tuomarit olisivat sanonneet toisen esiintyjän ensimmäisenä, niin silloin olisimme tienneet, että emme päässeet jatkoon. NYT JÄNNITTÄÄ!

Ensimmäinen jatkoon menijä on....
....
...........
.........................................
...........................
...........................
..............................
.....................
.......................
..................

Mikko Lei- JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Tässä vaiheessa koko Ronja Ryövärintytär näyttelijät hyppäsivät kolme metriä ilmaan ja purskahdimme itkuun! Pääsimme jatkoon!!! Ei Jumalauta, ei tätä saattanut uskoa todeksi. Itkin ihan täysillä ja tärisin. Pyörrytti. Osa tuomareista pyyhkivät myös silmiään. Tämä oli parasta, mitä vaan voi sattua. Lappeenrantaan pääsee yhteensä 43 ryhmää ja me olemme yksi niistä! Ei sinne moni pääse. Olemme aivan uskomattomia ja meillä on hyvä ryhmähenki ja olemme koko ajan läsnä esityksessä, niinkuin tuomaristo sanoi. Saamme olla todella ylpeitä itsestämme, sillä me teimme tämän mahdolliseksi.
Fiilikset olivat aivan uskomattomat. Pitkään itkin kotona ja seuraavana päivänäkin. Meidän reaktiomme oli aivan mahtava, sen kun olisi saannut nauhoitettua. Kun toinen ryhmä sanottiin, hekin hurrasivat muutaman sekunnin mutta se siitä. Ei yhtään onnen kyyneleitä. Meidän reaktio kertoi sen, että tahdoimme tätä ja meidän tiimimme toimii täysillä.

KIITOS NUTEN PORUKKA. OLETTE USKOMATTOMIA JA EN KOSKAAN UNOHDA TEITÄ.

EN KOSKAAN, KOSKAAN RÄHÄHÄHÄÄ!

- Emäsyöjätär

KIITOS KAIKESTA.

Ensinnäkin kiitän, että tulit lukemaan tätä tekstiä, vaikka siinä ei olekkaan mitään järkeä.
Kiitos siitä, että ylipäätänsä katsot mun profiiliani. Tämä on kaikkien aikojen ensimmäinen merkintä, mitä tänne teen kaikkien aikojen ekana IRC päivänä. Vannoin kautta kiven ja kannon, että en koskaan, siis koskaan rekisteröidy tänne, mutta kiusaus oli liian vahva. En voinnut sille mitään. Kaikki kaverit ovat täällä ja täytyyhän niittenkin kanssa päästä juttelemaan. Kuviani saa arvostella ihan vapaasti. Mutta jos haukut tai pilkkaat, en silti välitä siitä. Itse laitan kuvia tänne, mistä pidän. Vielä on luvassa vaikka millaisia kuvia, joten odotapas vaan.. No joo, onpas syvällistä.



Koulussa on jännät paikat, olisi tarkoitus keväällä valmistua närstuderiksi. Saa nähä, miten käy.


Rakastan teatteria! Olen aivan päiväkotiikäisestä saakka ollut Lumikkina ja Ruususena. ja koulussakin olin seitsemännessä taivaassa, kun oli tulossa koulunäytelmiä. Se on aivan ihanaa, vaikka varmasti ärsytänkin monia. Tuo on ensimmäinen paikka, missä uskallan olla oma itseni. Monet katsovat varmasti mua kieroon, mutta en välitä siitä. En en ja en. Saa nähä, tähtäänkö suurempaan ja jatkanko teatterialalla. Toivottavasti. Haluan sitä todella paljon. Saa nähdä, tuleeko musta kuuluisa.

Mutta, mutta... täytyypi joskus kirjoitella tänne uudestahan, kuhan jaksan.

R A K A S T A N T E I T Ä N U T E N P O R U K K A V A I K K A T E M U A V I H A A T T E K I N! ! !