IRC-Galleria

Jooh. Mun elämähän on tosi tylsää jos oon päivät töis ja illat mielikuvitusmaailmas. En halua olla uranainen. En putkimies. En myöskään pelinainen, mutta lepakkomies kyllä!

Jooh, miks ma tänne kirjotan vaikka ei oo mtn asiaa.

Miksi tämä minun työnjohtajani KARI, hymyili minulle tänä aamuna? Siis ei se naura tai hymyile koskaan. Se on koko ajan vihasen näkönen. Kerran näin kun se tuli johtajien kopista nauraen, mutta heti kun oli työsalissa niin laittoi takasin vihasen ilmeensä. Ei katos saa olla ilonen työntekijöiden nähden, saati sitten nauraa. Mun pitää ettiä joku joka osaa saksaa, ku töis on saksalaisia ja jos jään nyt ens viikolla pois töistä niin mun pitää jättää niille kesäviesti, ja tikkarit. Oon yrittäny kaiket päivät kuunnella mitä ne puhuu, mutta en kuitenkaan ymmärrä, mutta joskus kuitenkin nauran niiden jutuille?!?? Miksi? Vai nauranko ku neki nauraa. Nauran ilolle, nauranko surulle? Kumpi on asiallisempaa?

Arttu oli rapula
Marko oli mopo
Tomi oli hiljaa
Teini Mirka oli vähäpuheinen
Henkka oli, olevinaan
Viljami oli sitä mitä aina
Petri oli lukiolainen
Äitee oli ilkeä
Issee oli väsyny
Markus oli äkäinen
ÖÖmmm..
Solja oli tietoinen
Katja oli hymiö
meidän kaikkien tuntema ja tietämä kromisade oli "ystävällisellä tuulella"
Myyjä oli epäilevä
Paksunahka REINO oli maailman naurettavin naama