IRC-Galleria

Rakas päiväkirja.. joka et oikeasti oo mulle rakas... ma en todellakaan ajattele sua koskaan... en todellakaan ajattele sua ennen kun nukahdan ja kun aamulla herään.. on olemassa parempaa... mä jätän sut..... olis kuitenkin ihan hyvä homma jos voitais olla kaveria... vaikka kuitenkin varmaan vihataan toisia tämän eron jälkeen..

-Perjantai 25.11- Kylillä puhuttiin, että on sen Katjan nimipäivä.. sen..... en sano mitään.. kyllä te tiedätte.. Sain kutsun aution erinäkösten tyttöjen hauskanpitoihin.

Kaikki alkoi siitä kun.... Lähdin seinäjoelta kohti kuortanetta.. Rakas äitini oli varannut minulle hammaslääkäriltä ajan. Kerrankin jollakin on aikaa minulle... Tarja Plukka.... Vihasin sinua pienenä... Et ollu kiva... Hänellä on joku pakkomielle olla mun hammaslääkäri. Tarja tarkisti hampaani eikä löytänyt yhtään reikää, hän vaikutti pettyneeltä... Kävi vähän sääliksi. Lähdin siitä sitten tuohon s-market kauppaan nimeltä, Kuurna... en varmaan tuu koskaan tajuamaan miks sillä pitää olla noinkin oleva nimi.... eihän se edes tarkota mitää!?
Toisin kuin mäyrynvalinta... Noh kuitenkin.. En ostanu mitään.. Tomi, Latvalan Karin poika oli kuurnassa työharjottelussa ja seurasin hänen liikkeitään siellä.. ne olivat nokkelia ja salaperäisiä (homoja).... aikani seurasin, kyllästyin, join kupillisen vaaleaa glögiä ja maistoin piparia... piparit on pahoja, tai no ei ne pahoja oo ne on vaan tylsiä... söin sen vain sen takia koska halusin tuhota sen hampaillani jottei ainakaan Tialle jäisi piparia...

Sovimme treffit Rikun kanssa masalle... Joimme kahvit ja puhuimme äideistä... eihän me muusta koskaan puhutakkaan. Sovimme että tänään lähtisimme katsomaan lehtimäkeläisten naamoja.... Ensin vain kävisimme kotona siistiytymäs ja muuta..
Kun olin siisti eli cool, lähdin hakemaan Rikua ja Markoa... sieltä lähdimme hakemaan Paavolan Artun näköistä poikaa, mutta laihempaa versiota... uusinta versiota. Pidimme aikamme lystiä...
Tapasimme Henri Aleksin, yhden niistä pojista.... Kerroimme, että lehtimäellä on ihmisiä joten hän lähti mukaan...
Arttu ei halunnu lähteä mukaan.. veimme hänet kotiin kasvamaan..

Menimme lehtimäelle... Kehdattiin mennä näihin aution erinäkösten hauskanpitoihin. Yritettiin olla piilos naamojen katseilta joten oltiin omas paikas nauramas toistemme naamoille...
Tutustuttiin uusiin naamoihin... tai tuttuihin, mutta tällä kertaa ne naamat puhu... joka oli yllättävää... puhuvia naamoja...

Oli hauskaa ja mukavaa.... Paljastu sekin asia että sillä kiinalaisella Johannalla on isosisko... Sekin asia, että joku on piirtäny keskisen työntekijöitten tupakkipaikalle R:än..... Myös se vaikka ne takamäen siskot on samanäänisiä ja aika samanäkösiä niin ne ei oo samoja kuitenkaan. Piti vaan sitten lähtiä.. ku Mathilda kiukkuili... hmm.
Olis nyt eräät tytöt vaan sanonu että jaksaa vielä olla hereillä ja nauttia vielä kesästä niin olis tullu vielä kuortaneelle jatkoille..... multa ei koskaan kannata kysyä mitään semmosta. Ei todellakaan...
Te ootte apinoita....
Ensi kerralla sitten.....
En olisi nyt täs kirjottamas tänne yhtään mitään jos jotkut olis avannu suunsa.
Hyvää yötä suomi... kiitos tästä päivästä, nähdään aamulla........ mihinkä herään aamulla? se on mysteeri, ainaki vielä täs vaihees...

Ensinnäkin kiroan maailman ja sen... vetisen talven..... kiitos.

Olipa kerran torstai aamu... Heräsin Jannen suloiseen ääneen.. Olin nukkunut vain muutaman tunnin enkä edes muista mitä unta näin.. Luulenpa, että jotain sellaista mitä en halua muistaa... Kumminki sitte unes tapahtu jotaki aivan tosi mahtavaa, mutta minä ääliö vaan menin unohtamaan mitä näin..... hyvä näkö.. on!

Keräsin itsen kasaan ja puin vaatteet päälle.. Join kupillisen saksalaista kahvia jonka meille valmisti suomalainen Janne... tämä perus suomalainen ihminen. Menimme ulos ja poltimme terveelliset JA OIKEIN RISTUS HYÖRYLLISET.. "noku teki niiiin mieli". huhhuh! Se joka keksi tuon lausahduksen on varmasti sama ihminen joka keksi sanan ahdistaminen... jos sitä sanaa ei olisi lausuttu niin ketään ei ahdistaisi.. tai niin ku lehtimäkeläisittäin.. "ahistaisi"..

Täydellinen sankarimme Arto aukaisee autonsa oven ja huomaa jotakin todella ihanaa... cd-soitin viety.. anastettu...varastettu... vaihtanu omistajaa.. (varmaan jotenkin näin: "Siisti mankka! Se on nyt mun!".. Tämä kyseinen rosmo sai varmasti lapsena kaiken minkä halus... varmasti kaikki turtles lelut ja merirosvo legot....
Noh.. onhan mulla vielä kasettisoitin.. ja se on paljon hienompi! Luulenpa, että kun asennan kasettisoittimen niin tulee enemmän tyttöjä mun kyytiin..... vähemmän taipaleen janneja...

Vein Jannen maanpäälliseen helvettiin.. Atrialle, missä ihmiset ei oo enää ihmisiä.. Ne on pahvilaatikoita... joiden vaimot vihaa niitä. Moni on sinne menny ja harva palannut... Mut pelastettiin sieltä.... tämä vuodenaika nimeltä syksy...
Semmoiseen paikkaan tämä meidän Janne haluaa töihin, häneltä kysyttiin työhaastattelussa pysyykö hän terveenä jos hän olisi siellä töissä 65vuotiaaksi asti.. (41vuotta paiskia läskinpaloja). Kyllä se pysyys.....

Tämän reissun jälkeen palasimme taas päämajaan..... elämä on aina välillä tylsää joten kerron mitenkä mun päivä olis voinu sitten mennä tai sitten en.....
==================>
Palattuamme päämajaamme satamoonmäkeen, huomasimme jotakin outoa.... Todellakkin jotakin mitä ei tapahdu muuta kuin joka päivä... eli ei mitään...
me oltiin..... me oltiin.... me oltiin.... me oltiin... me oltiin.... me oltiin...
Olemisen jälkeen Janne lähti kotiin ja minä jäin hakkaamaan päätä tietokoneen näyttöön... Risto pojan avulla sain netin toimimaan ja olen taas.. Back online!
Olen taas yhteydessä ulkomaailmaan....

Karoliina, Karo? kirjotan sitten jotaki, kun oon oikeasti nähny pääni täyteen jotaki järkevää :D Laskujeni mukaan lauantai on se päivä...

Keskiviikko ilta 9.11 ja kello oli pian kaksitoista... Mietin sängyssäni kuinka nukahdetaan.. otin oikein 10min aikaa asian miettimiseen.. en päässyt kuin yhdeksään minuuttiin kun jo nukahdin.. en saanut asiaa selville. Nukahdettuani aloin näkemään unia runkuista.....

zzzzZZZZZZZzzzzzzZZZZZZZZzzzZZZZZZZZzzzzzzzzzZZZZ

Siitä kun ne ovan valloittaneen lähes koko maailman, he eivät olleet valloittaneet mäyryä! Mäyry oli muurannut rajansa ulkomaailmaan... mäyryyn pakenivat kaikki R-mieliset ihmiset maailmasta.. kaikki puollustivat mäyryä... sen pömpeliä, Mäyryn Valintaa, St1:stä, kuljunvuorta, Sippolan Aaroa, Vihman Heikkiä, rantasaunaa sekä Rajasaaren Jormaa... Viimein kun Runkut hyökkäsivät viimeiseen paikkaan missä järkeviä ihmisiä oli.. oikein järkeviä... Mäyryläiset ja etenkin Taipaleen Janne löivät runkut ja hukuttivat heidät Paanan rannalle.. Viimeiseksi Runkuksi, heidän kuninkaaksi ja kuningattareksi paljastui Ruonalaiseksi.....

Uni kesti kauan ja heräsin elämäni tärkeimpään puheluun.. Katsoin kelloa joka juuri täytti 17.00 iltapäillä.. Vastasiin puhelimeen erittäin sekavana ja unisena. Henna Yli-Hynnilä soitti palaveriin ja valitti kun puhuin liian hiljaa.... Huomenta suomi... Söin keksin ja join kaakaota.. Lähdin palaveriin johon pääsin juuri ajoissa 17.10...
Juttelille järkeviä... Henna lähti kotiin, lehtimäen perämetsien perseeseen... Puhumaan ärsytyksen murteella mukavia....
Arto meni kotiansa kämppään... Siivosin huoneeni, pesin kuuden kilon pyykkini ja maksoin laskuni..... itkin rahojeni perään ja lähdin Villen luo... Olen nyt tässä, mutta te ette koska te luette tämän seuraavina päivinä vasta... vituttaako? Minä saan olla tässä täällä ja nyt... ei täs muuta.... Pankkihiiri kuittaa