IRC-Galleria

Ensinnäkin kiroan maailman ja sen... vetisen talven..... kiitos.

Olipa kerran torstai aamu... Heräsin Jannen suloiseen ääneen.. Olin nukkunut vain muutaman tunnin enkä edes muista mitä unta näin.. Luulenpa, että jotain sellaista mitä en halua muistaa... Kumminki sitte unes tapahtu jotaki aivan tosi mahtavaa, mutta minä ääliö vaan menin unohtamaan mitä näin..... hyvä näkö.. on!

Keräsin itsen kasaan ja puin vaatteet päälle.. Join kupillisen saksalaista kahvia jonka meille valmisti suomalainen Janne... tämä perus suomalainen ihminen. Menimme ulos ja poltimme terveelliset JA OIKEIN RISTUS HYÖRYLLISET.. "noku teki niiiin mieli". huhhuh! Se joka keksi tuon lausahduksen on varmasti sama ihminen joka keksi sanan ahdistaminen... jos sitä sanaa ei olisi lausuttu niin ketään ei ahdistaisi.. tai niin ku lehtimäkeläisittäin.. "ahistaisi"..

Täydellinen sankarimme Arto aukaisee autonsa oven ja huomaa jotakin todella ihanaa... cd-soitin viety.. anastettu...varastettu... vaihtanu omistajaa.. (varmaan jotenkin näin: "Siisti mankka! Se on nyt mun!".. Tämä kyseinen rosmo sai varmasti lapsena kaiken minkä halus... varmasti kaikki turtles lelut ja merirosvo legot....
Noh.. onhan mulla vielä kasettisoitin.. ja se on paljon hienompi! Luulenpa, että kun asennan kasettisoittimen niin tulee enemmän tyttöjä mun kyytiin..... vähemmän taipaleen janneja...

Vein Jannen maanpäälliseen helvettiin.. Atrialle, missä ihmiset ei oo enää ihmisiä.. Ne on pahvilaatikoita... joiden vaimot vihaa niitä. Moni on sinne menny ja harva palannut... Mut pelastettiin sieltä.... tämä vuodenaika nimeltä syksy...
Semmoiseen paikkaan tämä meidän Janne haluaa töihin, häneltä kysyttiin työhaastattelussa pysyykö hän terveenä jos hän olisi siellä töissä 65vuotiaaksi asti.. (41vuotta paiskia läskinpaloja). Kyllä se pysyys.....

Tämän reissun jälkeen palasimme taas päämajaan..... elämä on aina välillä tylsää joten kerron mitenkä mun päivä olis voinu sitten mennä tai sitten en.....
==================>
Palattuamme päämajaamme satamoonmäkeen, huomasimme jotakin outoa.... Todellakkin jotakin mitä ei tapahdu muuta kuin joka päivä... eli ei mitään...
me oltiin..... me oltiin.... me oltiin.... me oltiin... me oltiin.... me oltiin...
Olemisen jälkeen Janne lähti kotiin ja minä jäin hakkaamaan päätä tietokoneen näyttöön... Risto pojan avulla sain netin toimimaan ja olen taas.. Back online!
Olen taas yhteydessä ulkomaailmaan....

Karoliina, Karo? kirjotan sitten jotaki, kun oon oikeasti nähny pääni täyteen jotaki järkevää :D Laskujeni mukaan lauantai on se päivä...