IRC-Galleria

Juuuups... Mietiskelin vaihteeks Donnaa.. On se kyllä miltein koko ajan mielessä, ja miksei olis, oli se sentään kun pikkusisko, ja vieläpä jotain parempaa, ei sillä koskaan ollu pahaa päivää, eikä sen kanssa tarvinnu tapella.. Se oli aina se oma ihana ittensä, jolle pysty puhumaan, ihan kun se ois ymmärtäny ja mistä sitä kukaan tietää vaikka ymmärtäiski, sitä pysty aina halimaan ja pusimaan, jos oli paha mieli, ja sillonkin kun oli hyvä olla.. Emmä oikein oo vieläkään sisäistäny ajatusta, etteikö sitä enää olis.. No onhan se.. jossain... Mut miksei se ole mun luona? Tarviin sitä, että mulla on täällä joku, eikä kuka tahansa, aina ilosesti vastassa kun tuun kotiin,joku jonka häntä heiluu mahottomasti vaikka oisin vaan käyny kääntymässä pihalla.. Huomenna siintä tulee jo neljä viikkoa. . Ja koko ajan sitä vaan odottaa.. Onneks mulla on vielä mun maailman ihanimmat, rakkaimmat , suloisimmat ja kilteimmät puput, joitten olemassa olo piristää ja auttaa aamulla nousemaan reippain mielin sängystä ja alottamaan uuden päivän.. <3 Hyvää yötä Donna, oot ajatuksissa aina <3 Rakastan!