IRC-Galleria

Vihreät niityt nyt odottivat Sinua,
vaikka toivoin, pyysin ettet jättäisi minua.

En vielä ollut valmis Sinusta luopumaan,
Sinun pois menoas kohtaamaan.

Olit nuori, täynnä energiaa,
kunnes sairaus voitti, aloit luovuttaa.

Ikävä on käpälien rapinaa, karvapalloa,
hännäntupsukkaa, Sinun hassua murinaa.

Siellä Sinulle on paljon voikukanlehtiä,
raikasta vettä, suuria metsiä.

Joskus me vielä kohdataan,
silloin riemulla iloitaan.

Pitkään pusitaan ja halitaan,
mikään ei voi meitä enää erottaa.

Siihen saakka oma Rakas Siiri-pupu,
voi hyvin, hyppele ja rauhassa nuku.

( Riina 11.3.2007)

Siiri rakas oli lähtenyt yön aikana vihreille niityille,siellä saa masun täydeltä hyvää heinää. :'(

Aamulla menin Siiriä katsomaan,ja siintä se löytyi suoraa oven edestä. Siiri alko maanantaina vuotaa taas verta alapäästä, tiistaina heti mentiin lääkäriin,siltä otettiin ultrat ja kaikki,mitään ei löytyny, Siiri sai antibiootit, torstaina mentiin uudestaan, eikä vieläkään mitään. voitii olla siis suht rauhallisin mielin. torstaina ja perjantaina Siiri alkoi olla jo aika väsähtäneen näkönen,ajattelin sen johtuvan sairaasta olosta ja lääkkeistä. Mut ilmeisesti jotain oli kumminkin pielessä.

Nyt jälellä on taas tää paha olo, hirmunen ikävä ja hyvät muistot. Siirin kanssa tuli oltua niin paljon kun se kerkes tässä sisällä asua jo hyvän aikaa. Siiri oli luonteeltaan semmonen räväkkä tapaus, mikä keksi jos jonkii näköistä kolttosta.

Siiri tykkäs kesällä karkailla, kertaakaan se ei omalta pihalta lähteny. Lähinnä meni leikkimökin alle kyyhöttämään, ja sen jälkee leikittii hippaa pitkin takapihaa. mut aina se jossain vaiheessa anto ottaa kiinni ja viedä sisään.
Täällä sisällä Siiri teki huoneestaan oman näkösensä järsimällä saunanoven karmet, syömällä ulko-ovessa olevat "kärpäsverhot" , raatelemalla miun kengät ja niin edespäin.

Kerran Siiri hyppäs sänkyyn kun sitä huutelin, sen jälkee se innostu siintä niin kovasti,että päätti hypellä koko ajan eestaas, sänkyyn lattialle,sänkyyn lattialle, se oli siintä hurjan mukavaa.
no huonokin puoli tuossa oli, tulin töistä kotiin, ni Siiri oli päättäny sängystä käsin tehhä parit pisut, tapetillehan sitä oli menny tietysti, siinä ne tahrat vieläkin loistavat koko komeudessaan.

Sitten kun hamsterille annoin herkkua, niin pitihän Siirinkin saada, sain sitten aina illalla syöttää niitä vuorotellen.

Joku aika sitten huomattiin, että Siirin häntään on ilmestyny söpö musta tupsu, aluks oli muutama pieni musta karva, ja sitten ihan täplä.

Donnan lähdön jälkeen Siiri toimi talon vahtina, se hoiti kaiken tuhoamisen ja sotkemisen, sekä oli miulle seurana ja lohtuna, kun muut puput ovat tuolla varastorakennuksessa. Nyt sitten Siirikin vietiin pois. :'(

Siellä Siirikin nyt Donna-koiran ja Una-hamsulin kanssa miuta kattelee, ja mie täältä alhaalta käsin niitä ajattelen ja muistelen lämmöllä ja rakkaudella. <3
Mieluiten ne täällä oisin miun kanssa pitäny,mut elämä on julmaa, kuten aiemminki sanoin "kaikki hyvä viedään pois" .

Nyt lähen laittamaan Siirin oma taiteileman kukkasen pulloon, ja tuonne sen huoneen pöydällle. Olin niitäkin muovikukkia ettiny jokapaikasta , kunnes semmosia sitte löysin, kaks niitä ostin, ja toisesta Siiri päätti repiä terälehdet irti , se on siis Siirin kukka.

Nyt miulla on jo monta rakasta ketkä miuta sitten joskus tuolla odottaa! <3<3<3

Juuuups... Mietiskelin vaihteeks Donnaa.. On se kyllä miltein koko ajan mielessä, ja miksei olis, oli se sentään kun pikkusisko, ja vieläpä jotain parempaa, ei sillä koskaan ollu pahaa päivää, eikä sen kanssa tarvinnu tapella.. Se oli aina se oma ihana ittensä, jolle pysty puhumaan, ihan kun se ois ymmärtäny ja mistä sitä kukaan tietää vaikka ymmärtäiski, sitä pysty aina halimaan ja pusimaan, jos oli paha mieli, ja sillonkin kun oli hyvä olla.. Emmä oikein oo vieläkään sisäistäny ajatusta, etteikö sitä enää olis.. No onhan se.. jossain... Mut miksei se ole mun luona? Tarviin sitä, että mulla on täällä joku, eikä kuka tahansa, aina ilosesti vastassa kun tuun kotiin,joku jonka häntä heiluu mahottomasti vaikka oisin vaan käyny kääntymässä pihalla.. Huomenna siintä tulee jo neljä viikkoa. . Ja koko ajan sitä vaan odottaa.. Onneks mulla on vielä mun maailman ihanimmat, rakkaimmat , suloisimmat ja kilteimmät puput, joitten olemassa olo piristää ja auttaa aamulla nousemaan reippain mielin sängystä ja alottamaan uuden päivän.. <3 Hyvää yötä Donna, oot ajatuksissa aina <3 Rakastan!

Eilen se sitten tapahtu mitä oon aina pelänny, nimittäin sitä, että mun paras ystävä vietäisiin pois.. Lääkäri kävi eilen laskemassa Donnan levolle. En vaan käsitä, että miks jo nyt kun se olis vielä voinu muutaman vuoden elää..Donnalla oli kuulemma syöpä mikä oli vissiin levinny keuhkoista ympäri sen kehoa, sen takia sen jalatki alko pettää ja takapuolesta tuli verta(me luultiin,että sillä oli juoksut) Se oli vielä niin hyvässä kunnossa muutama päivä sitten, söi kaiken mitä käsiinsä sai ( niinku aina) ja riehu ulkona.. sitten vaan seuraavana päivänä se ei syöny ruokaansa, no emmä siintä niin hätääntyny, ku se välillä teki sitä, kuumina päivinä, tai sitten joskus muuten vaan.. aloin kyllä ihmettelemään kun sille ei kelvannu mikään, ei mitkään herkut , mitä se tavallisesti vois syödä kasoittain...ja sitten siitä huomas,että se on alakuloinen ja sen silmistä hävis se elämän ilo ja kirkkaus.. sitten huomattiin ,ettei kaikki ollu ihan kunnossa.. mut mä en luovuttanu, en ees seuraavana päivänäkään vaikka se koira ei syöny sillonkaan, rukoilin sitä syömään, mut se ei kattonu muhun päin.. se vaan makas.. Niin kauan mä luotin ja uskoin, et toi olis ohimenevää, kunnes näin ku äitiki itki, sillon tajusin, et nyt ihan oikeesti joku mättää. Ja se sano että pitää oikeesti alkaa varautumaan, täällä ei oo kukaan ikuisesti. Nytkin ku se toissailtana tuli sisään, tuli mun luo, ja yhtäkkiä siltä lähti takajalat alta, ja kun se katto mua silmiin ja tajus itekki et sen jalat ei kanna ni se tuntu vaaan niiin sairaan pahalta... Eilen sitten se laskettiin juoksentelemaan muiden koirien kanssa vihreille niityille missä sen on hyvä olla, siellä Idi ( Donnan poikaystävä,) jo Donnaa on ollu odottelemassa <3 Ja kun tiedän, että Donnalla on hyvä olla, niin kyllä mullakin vielä jonain päivänä on, kunhan aikaa kuluu.. tää on vaan niin hirmu epäreilua.. En käyny eilen enää Donnaa katsomassa sen jälkeen kun lääkäri oli käyny, harkitsin kyllä pitkään, ja en tiie tuunko vielä joskus sitä katumaan, mutta päätin kumminkin että kivempi muistaa se terveenä ja iloisena kuin ikuisessa unessa. Aamulla ennenku menin töihin, halasin sitä ja sanoin sille että Rakastan sitä, koska en voinu tietää mitä päivä tuo tullessaan... Lääkäri oli käyny joskus kolmen maissa, mä sain tietää siitä reilu tunti sen jälkeen.. se oli shokki, se oli vaan niin hirvee tunne, mä en tienny miten päin siinä ois pitäny olla, ja kun henkikään ei meinannu kulkea..En edes menny eilen kotiin, en vaan voinu.. Kaikkialla siellä kaikki muistuttaa mua siintä niin ihanasta ja kiltistä ja kultasesta olennosta. Mutta kyllä mä vielä joku päivä sen nään, sitten ku mun on itteniki aika nukahtaaa, siellä se karvapallo mua odottaa :) <3 MEITÄ EI EROTA MIKÄÄN! Ois vaan niin paljon sanottavaa, mutta kun ei tiedä ,että mitä enää sanois, ei se kumminka enää auta.. Donna matkusti eilen mummin&ukin kanssa puumalaan, siellä se saa olla luonnon äärellä, ja se sitten kesällä temmeltää meidän muitten mukana siellä,vaikkei me sitä nähdäkkä,mutta tunnetaan <3 RAKASTAN SINUA DONNA, kukaan ei tuu koskaan korvaamaan sua , ja meidän välistä ystävyyttä, uskollisuutta ja luottavaisuutta! REST IN PEACE!!!! <3<3<3<3<3