IRC-Galleria

Miulla on ollu jo jonkui aikaa kaverin kaksi pupua hoidossa, kaikki menny kivasti tähän päivään asti, eilen menin syöttelemään pupuja illalla ja katselin, että Emmi nököttää vaan paikoillaan,jo ensi silmäykseltä päättelin et todennäkösesti suolitukos, soitin kaverille ja kerroin havainnosta, sovittiin, että seuraavana päivänä tutkitaan pupua yhdessä, ja mie lupasin heti ruutata jo ananasmehua irroittamaan mahdollista tukosta(vaikka tiedän, että se on yleensä ensiapu, ennen tukoksen syntymistä, mutta muilla pupuilla se on tähän asti tehonnut, vielä noin alkuvaiheessa, koskaan eio viel tarvinnut öljyjä antaa, kun ananasmehu on vaikuttanut) . ja ei muutako tuumasta toimeen. mie istuskelin tuolla pupujen keskellä pitkin yötä, harjailin ja silittelin ja vähän väliä ruuttasin ananasta Emmille. sit läksin välillä hetkeks nukkumaan, aamulla heräilin ajoissa ja menin samointein katsomaan Emmin vointia, pupu oli edelleen apaattinen, noh kannoin sen sisälle ja rupesin taas antamaan mehua , mut eipä se sitä halunnu oikein niellä , niinkun ei edellisiltanakaan, vaikka väkisten koitin saada nestettä menemään. soitin kaverille ja sanoin,että jospa se pääsis katselemaan sitä jo mahd. pian. vein Emmin makkarin lattialle, se oli tosi väsyny ja nuutunu, silittelin ja hieroin massua, joka oli ihan pinkee. sit näytti siltä että Emmi ei jaksa enää pitää päätä pystyssä ja että se kellahtaa kylelleen näillä näppäimillä, mie pitelin pupun päätä ja samalla soitin kaverille, että nyt on saatava pupu äkkiä lääkäriin, nappasin Emmin syliin ja silittelin ja huusin sille ,että älä nyt perkele luovuta, etin kantokoppaa ja samalla huusin hysteerisenä puhelimeen ja kohta huomasin, että ei oo enää mikään kiire minnekään, Emmi oli nukahtanu :'( Ihan hirvee olo. ensikski nuo jutut on muutenki niin rankkoja ja hirveitä , toisekseen se, että se ei ole edes siun oma eläin, ja kolmanneks se,että se luovuttaa siun syliin,huhhuh...vaikka toisaalta, olin pupun takia onnellinen, että se sai nukahtaa miun syliin ,vaikka itelle se oli niin sanoinkuvaamattoman rankkapaikka. kaikkeni mie yritin, mut silti taas mietin, että mitä JOS.... ?! jnpp... Nyt TAAS kerran , mie sydämestäni toivon, että saisin loput rakkaat karvapallerot pitää vielä vuosia eteenpäin miun luona, näin olen toivonut useasti, mut kuinkas aina käykään, jospa miuta ois nytten jo rankaistu ja vahvistettu ihan tarpeeks.


Lepää rauhassa suloinen Emmi-pupu (rokkitukka) <3