IRC-Galleria

RaskNaks

RaskNaks

, sisältää fenyylialaniinin lähteen

Selaa blogimerkintöjä

Herään kun Linda lähtee kouluun ja ovi mäiskähtää kiinni. Näen ikkunalaudalla Elmon silhuetin ja päätän mennä avamaan kissakaverille kaihtimet. Mentyäni takaisin sänkyyn, enkä saa enää unta! Kirottua!

Tänään keskityin lukemaan Antti Heikkisen Juice-elämänkertaa, jonka lumoissa olen täysin. Olen nyt lukenut vähän reilut 100-sivua, ja intoni senkun kasvaa. Juicea olen fanittanut noin 12 vuotta, ja arkistoistani löytyy cd:itä, lp:itä, kasetteja, kirjoja, video- ja kuvamateriaalia sekä lehtileikkeitä, joita vuosien saatossa on kertynyt varmaan jo yli 300 kappaletta.

Leskisen tuotanto on siis hyvin hallussa, vaikka se on aiheuttanut myös ongelmia. Yläasteella erilainen musiikkimaku eristi ikävästi minut musiikkikeskusteluista (Nightwish oli silloin number one). Ehkä jopa olen joskus jopa vähän hävennyt tätä, enkä ole tahtonut myöntää Juicea kuuntelevani. Kuitenkin miehellä on niin mahtava tuotanto ja kiintoisa persoona, että en kiinnostustani artistiin pyri peittelemään.

Kun elämääni astui myöhemmin muita kotimaisia artisteja ja bändejä, päätin jo varhain, että näitä en rupea pintaa syvemmältä kuuntelemaan. Levyjä olen kyllä hankkinut, mutta lehtileikkeet muista artisteista on jätetty muiden keräilijöiden tehtäväksi. Ja mielestäni esimerkiksi Juice Leskisen kohdalla tilanne on täysin päinvastainen kuin nykypäivän musiikissa: tänäpäivänä artistien ulkonäköön panostetaan kolme kertaa enemmän kuin musiikin sisältöön. Makunsa kullakin...

Mutta siis Heikkisen teosta kuluttelin tänään ahkerasti. Linda loihti kotiin saavuttuaan maittavan pestopastan salaatin kera. Apua ei parempi puoliskoni huolinut, mutta ehkä ruuasta ei olisi tullutkaan yhtä hyvää kuin siitä tuli, minun auttavalla kädelläni.

Illalla otti Willem minulle puhelun ja kysyi, josko lähtisin seuraksi Burger Kingiin. Minulle tämä sopi paremmin kuin hyvin, ja niin sain vähän tukevamman iltapalan. Täytyy sanoa, että tämän "uuden tulokkaan" ruoka on verrattaessa paljon parempaa kuin muiden pikaruokaravintoloiden. Ja kerrankin sain todisteen siitä selvinpäin...

Ruokailun jälkeen huomasimme, että Willen autoon oli virkaintoinen parkkipirkko jättänyt jätöksensä. Parkkikiekko uupui näkösältä ja niin tämä pimeyden paskiainen oli ilmestynyt ja sakotti Willeä 40€. Ateriat saivat sitten vähän lisähintaa, mutta silti varsin mielenkiintoinen ilta.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.